Home

Tervetuloa Jouni Jämsän sivuille. Sivu sai alkunsa 2007, kun suomalaiset lääkärit halusivat luontaiset hoidot laittomiksi ja rajata ihmisten valinnan vapautta ja sama vaatimus on toisilla heistä edelleen vielä 2014?

Kerron sivuilla vastineeksi jotain luontais- ja vaihtoehtohoitojen tarpeesta, miksi niitä toiset käyttävät ja mihin vaivoihin niistä voisi olla apua. Suomessa lääkärikunta on ottanut oikeudekseen julkisesti leimata heidän koulutuksestaan poikkeavia hoitoja perusteetta ja milloin milläkin pilkkanimillä? Aloja joissa terapeutit toimivat usein harrastepohjalta, on ollut helppo auktoriteettien leimata eritavoin huuhaaksi.

Luontaispuolella ei ole myöskään ollut järjestelmällistä liittoa tai johtoa, joka julkisesti ajaisi/puolustaisi terapeuttien tai heidän asiakkaiden oikeuksia, kuten monissa muissa ammatti- tai etnisissä liitoissa usein toimitaan. Pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa haluaa asemaansa hyväksikäyttäen ”lääkekoulukunta” lytätä kaikki muut kuin oman koulutuksensa, mutta se on kuitenkin usein pelkkää propagandaa eikä hyödytä mitenkään sairasta kansaa, vaan päinvastoin. Oikeat ongelmat jää nykyisessä medikalisoitumisen myötä usein sivuseikaksi, ja niistä ei saisi usein edes puhua. Suomi säästäisi terveyden- ja sairaudenhoidossa satoja miljoonia vuodessa, kunhan vain järkeistäisi hoitoja. Nykyisessä antibiootti-, särky- ja mielialalääke ja  potilas takaisin jonottamaan uutta lääkäriaikaa, ei ole mitään järkeä.  

Usein kuulen, kun esim. homeopatialla omasta tai lapsensa tulehduskierteestä eroon päässyt asiakkaani kysyykin jo vihaisena: ”Miksei näistä kehoa tukevista hoitomuodoista kerrota missään tai käytetä yleisemmin”? – Asiakas löytää hoidot usein sattumalta satunnaisen vihjeen perusteella. Miksei niitä käytetä yleisemmin, onkin tärkeä ja yhteiskunnallinen kysymys? Parin vuoden antibioottikierre on usein turhauttanut ja sairastuttanut potilaan pysyvästi ja vienyt uskon koko sairaanhoitoon. Suomessa ei uskalleta puuttua näihin lääketieteen aiheuttamiin selviin ja laajentuviin ongelmiin, eikä varsinkaan saisi tuoda esiin vaihtoehtojen hyötyjä?

Lääkärikunta ja skeptikot – jolla taas jälkimmäisellä ei ole järjestönä edes omaa ideologiaa, vaan toimii enemmänkin tuomitsevana lahkona, jotka sitten yhteisvoimin tuomitsevat vaihtoehdot ja antavat vuodesta toiseen paljolti virheellistä tietoa luontaisempien hoitojen vaikutuksista ja tarpeesta. Koululääketieteestä on kehittynyt kirkkoon ja tuomioistuimeen verrattava kollegio, jossa rajoitetaan, määrätään, kielletään ja tuomitaankin. Samalla hiukan eritavoin toimijat leimataan terveydenalan vihollisiksi, vastuuttomiksi ja vaarallisiksi? Tarkoituksenmukaisesti tehdyt hiiritutkimukset on se ”nykyraamattu” ja ainoastaan uusi patentoitulääke tai leikkaus olisi ainoa oikea hoito? – Oli lopputulos hyvä, huono tai arvoitus – joka on aluksi se vallitsevin tilanne. Salainen laboratoriotutkimus hiirillä ja valmisteelle kallis rekisteröinti, suo lääkäreille mahdollisuuden ”määrätä” kyseisiä lääkkeitä yksinoikeutettuna hoitona? Tämä kallis rekisteröinti luo valmisteen viralliseksi lääkkeeksi ja luo samalla protokollan, jolla vastuu siirtyy lääkkeen valmistajalta ja määrääjältäkin yksistään käyttäjälle. Tätä menetelmää pidetään myös vastuullisena hoitona. Samalla kuitenkin tiedetään, että lääkehoitohaitat, on jo kolmanneksi yleisin kuoleman aiheuttaja sydänsairauksien ja syövän jälkeen.

Se on kuitenkin sitä uskomusta, että lääkehoito kaikkeen voisi ainoastaan auttaa tai sitten ei mikään. Sitä on Suomessa iskostettu ihmisten mieliin vahvasti ja moni onkin ihan varma, että niin olisi. Lääkäri usein vielä painottaa sitäkin, että ruokavaliollakaan ei ole mitään vaikutusta potilaan sairauteen? Koskaan ei ole kuitenkaan tehty tutkimusta, että synteettinen lääkitys tai leikkaus olisi edes yleisesti parempi hoitomuoto, kuin hoitaa jotenkin muutoin tai ei voida osoittaa, että edes jokin ruoka sopisi kaikille. Jossain sairauksissa lääke tai leikkaus on paras ratkaisu, mutta loppujen lopuksi aika harvassa – jos vaihtoehtona olisi syiden poistaminen ja kehoa tukevat hoidot. Joku sanoo tähän, että jos on sydänkohtaus tai jalka poikki, niin miten siinä vaiheessa syyt poistetaan tai kehoa tuetaan? No, kyllä sydänkohtaukseenkin voi auttaa hyvin homeopatia, kuten shokkiin tai tajuttomuuteenkin, mutta ei kaikkea sairauksia pidäkään yrittää hoitaa samoilla menetelmillä.

On hyvä kuitenkin muistaa, että keho parantaa myös sen leikkaushaavankin tai auttaa kestämään aikansa myös oireita poistavia lääkkeitäkin. Miksi sitten kehon oman järjestelmän avittaminen tai syiden poistaminen on Suomessa “väärää hoitoa” – monista hyvistä tuloksista huolimatta? Syy on pitkälti lääketeollisuuden intressi ja Suomessa yksipuolinen lääkärikoulutus – joka on taas liikaa symbioosissa lääketeollisuuden kanssa. Lääkärikoulutus muistuttaakin enemmän jo “lääkeoppileiriä”, kuin kouluttaa lääkäriä lähtökohtaisesti parantamaan ihmisiä. Lääketehtaan ottavat huomaansa jo lääkäriopiskelijat ja professorit varoittavat alati vääräoppisuudesta. Lääkäriksi valmistunut tunteekin usein vain synteettiset lääkehoidot, ja vastustaa kiihkoisasti kaikkea muuta hoitoa, tuntematta niitä edes mitenkään?

Lääketeollisuudella taas ei ole relevanttia tutkia, miksi monet sairaudet, kuten vaikka allergiat tai diabetes lisääntyy niin paljon, vaan tutkimus painottuu yksistään niiden lääkitsemiseen, eli oirehoitoihin. Syyt näissä yleistyneissä sairauksissa johtaisikin usein sylttytehtaalle – joten sairauksiin syyt kerrotaankin yleensä johtuvan  perimästä, tupakasta tai ei tiedetä mistä johtuu. Pitkäaikainen oirehoito, on lääketeollisuudelle kuin lääkäreillekin kannattavampaa kuin sairauksien syiden esiin tuominen tai parantaminen, jos ei sairauteen sitten nopeasti kuole – terve tai kuollut on huono asiakas maailman suurimmalle bisnekselle ja lääkärillekin. Lääketeollisuus laittaa enemmän rahaa mainontaa ja markkinointia, kuin tutkimuksiin, vaikka juuri siihen tutkimukseen aina vedotaan, kun on kyse lääkkeestä.

Anteeksi joillekin lääkäreille, kun joudun tässä yleistämään lääkärikuntaa lääketeollisuuden “myyntimiehiksi/ lahkolaiseksi” ja kehoa tukevien hoitojen vähättelijöiksi, mutta näitä tuntuu olevan Suomessa vieläkin niin paljon, että joutuu yleistämään. En kirjoita myöskään niistä monista hyödyllisistä ja vakavien sairauksien hoidoista, joista kunnia lääkäreille ja sairaaloille kuuluu ja joita kukin joskus tarvitsee. Itsekin joskus menen lääkäriin, mutta ei kehoa tukevien hoitojen ja lääkärin edustaman allopatian pitäisikään pois sulkea toisiaan – käyhän minunkin vastaanotolla lääkäreitä ja lääkäreiden lähettämiä potilaita.

Kerron näillä sivuilla kuitenkin tositapahtumiin perustuen, mistä kehoa tukevissa hoidoissa on kysymys, mille ne olisivat vaihtoehtoja ja hiukan provosoitunakin, missä hoidoissa tai järjestelmissä niitä ongelmia oikeasti on – ja suuressa määrin onkin. Monet jo varmasti tietävätkin, että mikään hoitomuoto ei ole niin haittavaikutuksellista, orjuuttavaa tai saastuttavaa kuin tämä länsimaalainen lääkitysmalli, jolle Suomessa halutaan entistä suurempaa yksinoikeutta, jopa pakkokäyttöä. Halutaanko nämä asiat myöntää tänä päivänä ja alkaa muuttaa hoitosuosituksia vai joskus myöhemmin, on paljolti politiikkojen asia, jotka ikävä kyllä liikaa pelkää herkkähipiäistä lääkärikuntaa. Satoja miljoonia verorahoja menee  vuosittain täysin turhiin hoitoihin ja niiden jälkihoitoihin ja tilanne kroonistuu koko ajan enemmän. Ihmiset tulevat nykymallin mukaan aina vain enemmän lääkeriippuvaisiksi ja heikommin itsenäisesti pärjääviksi.  

Vaihtoehtojen eli kehoa tukevien hoitojen kieltäminen sairailta, jota osa lääkärikuntaa haluaa, tarkoittaisi käytännössä sitä, että sairaiden olisi jatkossa syötävä näitä hiirillä testattuja ja aina haitoillekin altistavia lääkkeitä vain enemmissä määrin tai sitten ei saisi hoitaa millään?  Satojen tai tuhansien vuosien hoitokäytännöt ja opit eivät olisi varteenotettavia, verrattuna näihin muutaman vuoden kestäneisiin hiirikoelääkkeisiin? Ensisijaisestihan lääkäreiden pitäisi hoitaa potilaitaan luotettavilla ja pitkään tunnetuilla menetelmillä, kuten ruokavalioilla, akupunktiolla, homeopatialla, jäsenkorjauksilla ja pyrkiä saamaan potilas taas normaalitilaan eli terveeksi, eikä suinkaan lääkeriippuvaiseksi – ja puoskarointi olisi koukuttaa lääkekierteisiin – mutta ei se vaan mene niin.

- Kritisoinkin tässä sitä suurta määrää ”huonoa” hoitoa, joille nämä vähätellyt luontaisemmat hoitotavat olisivat vähättelyn sijaan käytännössä usein niitä tuloksekkaampia hoitoja, niin potilaalle kuin yhteiskunnallekin. Lisääntyvien lääkehoitojen ja niiden monien haittojen myötä, on lääkärikunta myös täysin väärä taho arvostelemaan tai tuomitsemaan haitattomampia ja käytännössä usein toimivia hoitomenetelmiä: vääriksi tai vastuuttomiksi tavoiksi hoitaa, kuten monet heistä vielä tekevät. Toisaalta taas, syy tähän vastakkainasetteluun ei ole yksistään lääkäreiden, vaan heidän yksipuolisen koulutuksensa, jossa painokkaasti ”vääräoppiset” ja niiden harjoittajat tuomitaan puoskareiksi, joita pitää automaattisesti vastustaa? Liberaalimpaa polvea on kyllä lääkäreissäkin enemmän tulossa, jotka hyväksyy potilaansa muutkin hoidot ja osa heistä jopa suosittaa niitä – mutta olemme edelleen maailman takapajula tässäkin asiassa.

  Tämän ainoan ”oikean opin” ja siinä tapahtuvan hyvän hoidon varjolla, tehdään koululääketieteessä kuitenkin paljolti bisnekseen perustuvia ”hoitoja”, jotka  aiheuttaa paljolti herkkyyksiä, sairauksia ja heikentää ihmisen kykyä elää normaalia elämää. Myös yhteiskunnan rahat hupenee näihin toimimattomiin- tai sairastuttaviin hoitoihin ja jatkuviin lääkärikäynteihin. Ei ihmiset ole alkaneet perinnöllisesti sairastamaan viimeisten 40 vuoden aikana yhä kiihtyvämmin, vaikka niin annetaan ymmärtää. Myös lisääntyvät lääkejäämät on jo nyt sairastuttaja ja tulevaisuuden konkreettisin luonnon mullistaja, muokkaaja ja terveyden romuttaja koko maapallolle?

Sekin tiedetään, että mikään muu hoito tai lääkitys ei ole myöskään taloudellisesti niin kallista, korruptoitunutta, tutkimustuloksia vääristelevää tai vastuutonta, kun tämä nykyinen virallinen lääkehoito. Ja vastuuttomalla tarkoitan sitä, että protokollan suojassa lääkäri tai kukaan muukaan ei ole käytännössä vastuussa juuri mistään, mikä liittyy lääketieteellisiin hoitoihin ja niistä aiheutuviin haittoihin, vaikka niin annetaan usein ymmärtää. Lääke usein “määrätään” ja saatetaan vielä sanoa, että sitä on nyt pakko syödä! Mutta jos saat lääkkeestä sitten haittoja tai vakavankin haittavaikutuksen, olet itse ne suuhusi laittanut. Vastuu tai vastuullinen hoito lääketieteessä on enemmänkin sitä uskomusta. Minulle voi kyllä oikaista jamsa(at)elisanet.fi, jos joku tietää lääkehoidoissa vastuun kantajan.

Vastuusta vielä sen verran, että toisin kun usein annetaan ymmärtää, niin terapeutti on kyllä kansalaisen tavoin vastuussa, jos aiheuttaa toiselle vamman tai kuoleman. Luontaishoidot eivät myöskään aiheuta luonnonmuutoksia, heikennä käyttäjän vastustuskykyä, muuta bakteerikantoja tai lajien fysiologiaa. Käytännössä kuitenkin kehoa tukevat hoidot auttavat parantumaan useimmista sairaustiloista – eikä sitä kai kukaan tunnut kieltävänkään, vaan paraneminen tapahtuisi jotenkin väärin tai hoidon antaja on saanut väärän koulutuksen?

Länsimaisessa lääketieteessä, jota voisi kutsua myös kaupalliseksi lääketieteeksi, sorrutaan paljon opportunismiin, eli sairastunut ihminen saadaan pelottelun myötä käyttämään lääkkeitä, joiden haitta tai riski on usein myös hyötyä suurempi - mutta sitä tosiasiaa ei usein edes tiedosteta, saati haluta myöntää. Pelottelu onkin lääketieteessä usein se vallitsevin argumentti ja pelottelu koskee aina lääkkeettömyyttä, vaikka harva sairaus on oikeasti vaarallinen. Usein kuitenkin lääke – varsinkin pitkään käytettynä, on vaarallisempi kuin itse sairaus.

Suomessa (maailman sairaimmassa länsimaassa) uppoudutaankin aivan liikaa yhteen hoitotapaan ja liikalääkitsemiseen. Ihmiset tulevat näiden lääkekuurien myötä vain enemmän riippuvaiseksi lääkkeille ja nykyisin jo lapsi tarvitsee usein pysyvät lääkkeet, että voi elää pelkästään luonnossa – eikä näissä ole kyse alkujaan perinnöllisestä sairaudesta tai siitä, että ihmiset peseytyy liikaa. Uskon että kyse on enemmänkin liikalääkityksellä heikennetystä ihmislajista, jonka aiheutettu heikkous siirtyy osin perimässä seuraavalle ja uuden tulokkaan heikentäminen alkaa taas massarokotteilla ja antibiooteilla. Koiratkin ovat alkaneet sairastamaan samoin allergioita ja käytösongelmia kuin ihmiset, kun heitä on alettu hoitamaankin kuin ihmisiä.

Antibiootit ja rokotteet ovat hienoja hoitoja, mutta niitä käytetään väärin ja ovat kääntyneet jo itseään vastaan. Uskon, että jo nyt on antibiooteilla aiheutettu maailman laajuisesti enemmän pysyvää haittaa kuin mitä hyötyä niistä on saatu. Oma vastustuskyky ei kehity, jos se aina sivuutetaan lääkkein, jolloin sen toiminta voi myös muuttua ja jatkossa reagoida täysin vääriin asioihin, kuten hengitystietulehduksilla siitepölylle – ja esim. tälle elämän edellytyksen omaavalle pölylle, ei kenenkään pitäisi olla allerginen. Jos ihminen alkaa olla allerginen luonnolle: kukille, pensaille, eläimille, homeille, kohta toisillemme, niin jotain on on mennyt pahasti pieleen. Jos jokin muu kuin lääketeollisuus olisi näihin herkistymisiin syyllinen, se olisi jo kerrottu ja myös eliminoitu.

Mitä korkeampi koulutus on, sitä kapeakatseisempi ja tuomitsevampi on usein suomalaisilla linja. Nykyään on myös yleistynyt liittyä jäseneksi Skepsis ry:n ja ikään kuin olla siten osa ”älymystöä” ja arvostella sieltä eri ammatteja tai ajattelijoita. Skeptikot harjoittavat kuitenkin eräänlaista ammatti- tai ihmisoikeusrasismia, jossa älyn tai järjen kanssa ei ole mitään tekemistä. Skeptikko on yleensä yhden koulukunnan kasvatti ja skeptikkona ollessa ei voi olla oikeudenmukainen syvällinen ajattelija, vaan ennemminkin lahkolainen tai äärijärjestön jäsen, joka harrastuksenaan ja perehtymättä eri aloihin mitenkään, syyllistävät ryhmässä ja herjaavat heille tuntemattomia aloja. Skeptikot ovat myös unohtaneet tärkeän huomion, johon monet muut ei enää kompastu, että kaiken omassa ajassaan tietävät, ovat olleet läpi historiansa aina väärässä. Aikoinaan tiede oli paljolti kirkko ja siellä hallitsivat silloiset skeptikot, ja olivat nykykollegoidensa lailla kaikkea muuta teoriaa tai katsontaa vastaan, kuten että maapallo ei voi pyöriä tai se on litteä ja muuta väittävät kärrättiin kylmästi roviolle.

Tiede ja varsinkin lääketiede on totuutta sekin vain toistaiseksi. Väitän että jo 30 vuoden päästä näistä nykyisestä synteettisistä lääkityksistä, ei ole käytössä paljoakaan ja nykyhistoriankin tapaan näitä nykyhoitoja kauhistellaan haitallisuudesta, luonnon saastumisesta/ mullistamisesta ja kun ovat olleet usein parhaimmillaankin vain riskialtista oirehoitoa. Tulevaisuudessa, kun toivottavasti kaupallisuus ei ole enää tärkein mittari, tulevat nämä nykylääkeopin parjaamat vaihtoehtoisemmat hoidot (yksilöidyt ruokavaliot, akupunktiot, homeopatiat) eli soluja ja hermostoa normalisoivat hoidot sekä yksilön ruokavaliot yleistymään myös länsimaissa ensisijaisiksi hoidoksi, lukuisiin sairauksiin ja niiden ennaltaehkäisyyn.

Hoitojen nimet ja tarjontatavat varmaan jatkossa muuttuvat ja uudet versiot tai laitteet, ovat sitten suuria keksintöjä, mutta hoidon lopputulos tulee olemaan sama, eli ihmisen sähkövarauksen omaavien solujen tilaa normalisoidaan, samoilla värähtelyillä kuin nyt homeopatiavalmisteet sisältävät.

Ihmisen hermoja eli meidän sähköjohtoja eli meridinaaleja aktivoidaan myöhemmin akupunktioneulan korvaavilla laiteilla tai hermoihin syötetyillä taajuuksilla. Ihminen tuottaa vuorokaudessa 100- 400 wattia sähköä. – Tiedoksi vain niille, jotka oudoksuvat energiahoitoja. Ihminen toimii ”atomi-sähköllä” ja tämä onkin paljon korkeampaa tiedettä, kuin vallitseva hiirillä testattu pillerikauppa, jota tutkituksi tieteeksi usein kutsutaan. Siihen en taas usko, että geenejä muuttamalla meistä tulisi ”teräsmiehiä tai -naisia” ja uskonkin, että nykyinen geenitutkimus on sairauksien parantamisen kannalta melko turhaa ja mahdollinen geenien jalostusyritys, sekoittaisi tilannetta entisestään.

Sahaavat omaa oksaa. Luontaisvalmisteet ja kehoa tukevat hoidot ovat vielä nykyisin joutuneet Lääkäriliiton kuin yksittäisten lääkäreiden, psykiatrin, dosentin, Lääkelaitoksen kuin Elintarvikevirastonkin polkemiksi. Asioista tietämättömät tahot usein asemaansa hyväksi käyttäen ja tarkoituksenmukaisesti vääristelevät eri hoitoja ja -tuloksia: haitallisiksi tai väärällä tavalla parantaviksi? – Vaikka hoitovirheistä tai haitoista 99%  tapahtuu heidän omassa ammatissaan.

Monet lääkehaitat ja virheet olisi vältettävissä, jos nämä kehoa tukevat luontaisemmat hoidot olisivat yleisemmin käytetyimpiä. Saksa, jossa luontaisemmat hoidot ovat arkipäivää, kävi aikoinaan arvostettu lastenlääkäri Arvo Ylppö hakemassa loogisen ajattelun oppinsa. Mutta nykyään Ylpön tyyppinen ajattelu kaikkea kohtuudella ja oikein syömällä terveeksi, on Suomessa kadonnut. Tilalle on tulleet julkisuudessa kirjoittelevat ja luentoja vaihtoehtoja vastaan luennoivat lääkeuskoiset, kuten skeptikko/ psykiatri Hannu Lauerma ja skeptikko/ professori Markku Myllykangas. Sairaanhoito ja ennaltaehkäisy on vaihtunut liikaan medikalisoitumiseen, jossa lääkäri on kuitenkin usein ihan yhtä pihalla lääkityksen vaikutuksista kuin potilaskin, mutta silti muuhun hoitoon ei saisi luottaa? Nykyisin ei olekaan tärkeää, miten kansalaine voi, vaan se, että hän syö lääkkeitä?

Vallitsevan tilanteen johdosta, monet käyvät luontaishoitajan luona salaa - koska pelkäävät kertoa käynneistään lääkärilleen. Lääkäri usein joutuukin ihmettelemään potilaansa outoa parantumista, kun hänen määräämät oirelääkkeet ei pitänyt parantaa sairautta, vaan hillitä oireita, mutta potilas voikin nyt paremmin, ilman lääkettä?

- Näissä kiistellyissä hoitotavoissa, pitäisikin yhteiskunnan järjestää puolueeton tutkimus kehoa tukevien hoitojen vaikutuksista, jos ei muun maailman esimerkkiä tai kansalaisten palautetta haluta huomioida. Käytännössä kuitenkin tästä nykyisestä synteettisestä lääkitysmallista ehkä 20%voisi olla perusteltua ja oikeasti hyödyllistä (laajan lääketieteellisen tutkimuksen mukaan kylläkin vaan 13%). – Loput on laajan tutkimuksen mukaan: osin oireiden lievitystä, turhia lääkekuureja tai pelkästään haitallisiakin. Monissa lääkehoidoissa sairaus voi tunnetusti myös kroonistua ja laajeta, kun altistutaan lisäksi lääkehaitoille, lisälääkitystarpeelle. Nämä tosiasiat näkee usein vaihtoehtoihin perehtynyt terapeutti tai lääkärikin, joka on kouluttautunut myös näihin kehoa tukeviin hoitoihin. – Tämmöisen laajemman koulutuksen oppineen lääkärin paluu takaisin pelkkiin lääkehoitoihin, onkin hänelle moraalisesti yleensä mahdotonta.

Suomessa on nyt lääkebisneksen kultavuosina pitemmät potilasjonot kuin koskaan. Syy on paljolti se, että jo lapsena alkavalle lääkekuureille ei haluta vaihtoehtoa. Myös lääkityskynnys on laskenut, ja käytännössä kuitenkin aika pieni osa saa konkreettista apua lääkäriltään. “ Hoidot” on paljolti oireiden ylös kirjaamista, mahdollista kivun lievitystä lääkkeellä tai tulehduksen hetkellinen tauko antibiootilla ja sitten taas takaisin jonottamaan. Usein kipupotilaskin tulee lääkärikeskuksesta tutkimusten jälkeen yhtä sairaana ulos, kun oli sinne mennessä, mutta kolesteroli- ja tai mielialalääke reseptin kädessä.

Se on iso menetys Suomalaiselle yhteiskunnalle ja eritoten sairaille, kun täällä ei hyödynnetä luontaisia parantavia menetelmiä ja manipulointi hoitoja, sanoo asioista tietämätön sitten mitä tahansa. Työhönsä perehtynyt terapeutti on monessa parantamisissa lääkäriä edellä, kun puhutaan ihmisten arkisista vaivoista ja siinä se suuri ongelma sitten on.

Terapeutin työ/hoito perustuu yleensä kehon tilan normalisoimiseen eli vastustuskyvyn herättämiseen, puutosten ja ruokavalion korjaamiseen tai erinäisten tukosten avaamiseen, jonka jälkeen keho itsessään hoitaa parantumisen ja tulokset puhuu puolestaan. Jos suomalaisen lääkärikoulutukseen kuuluisi Keskieurooppalaiseen tapaan esim. homeopatian perusteet, niin lääkäri hyväksyisi jo paremmin, miksi potilas parantui homeopatialla, eikä tarvitsisikaan enää lääkkeitä. Näin lääkäri voisi itsekin hoitaa, ainakin joitain sairauksia vaihtoehtoisemmin kuin nyt.

Suomenkin olisikin jo aika tunnustaa tosiasiat luontaisempien hoitojen hyödyistä ihan julkisestikin. Ja varsinkin nostaa pöydälle liialliset lääkehoitojen haitat. Kansalaisen jatkuva lääkkeiden käyttö parantavien hoitojen sijaan, ei ole pelkästään käyttäjälleen ongelma, vaan aiheuttaa myös peruuttamatonta ongelmaa luonnolle. Moninaiset lääkejäämät näkyvät jo tutkimuksissa, niin järvi- kuin merikalojen sisäelimissä ja kalojen kehityksessä. Saamme päivittäin ruoan ja veden mukana hiukan masennus-, tulehdus-, hormoni ja monia muita lääkkeitä. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan juomavedestä löytyi 56 eri lääkettä. – Ja pitoisuudet lisääntyy joka päivä.

Käyttämätöntä lääkettä ei saisi koskaan heittää roskakoriin, vaan se pitää palauttaa apteekkiin, josta ongelmajätelaitokselle, on nykyinen neuvo. Mutta apteekin pitäisi ottaa myös lääkkeen käyttäjän pullotettu virtsa vaihdossa, kun resepti uusitaan. Lääkkeitä ei pysty puhdistuslaitokset jätevedestä poistamaan vaan ne menee meriin, pohjavesiin ja siten myös ruokapöytään. Oma lukunsa on sitten lääkkeiden valmistuksessa tulevat saasteet, sekä tietysti eettinen puoli, kun miljoonat koe-eläimet kokevat päivittäin tuskaisan kuoleman. Synteettiset lääkkeet luonnossa tulee olemaan yksi merkittävimmistä luonnon mullistajista. Ja kun suurin osa lääkkeistä valmistetaan ja syödään turhaan, niin voi kysyä, miksi?

Jos tästä nykyisestä massalääkityksestä olisi edes hyötyä ihmisten hyvinvoinnille tai se pidentäisi arvokkaasti ihmisikää, olisi se silti suuri moraalinen kysymys seuraavia sukupolvia ja luontoa kohtaan. Tai, jos näillä lääkityksillä saadaan sitä ”tärkeää” keski-ikää nousemaan vain siten, että huonokuntoisetkin vanhukset elävät lääkkeiden johdosta muumioituneena tai kaatuilevina ja voimattomia hetken kauemmin, ei se luo mielestäni perusteita vanhustenkaan nykyiselle massalääkitykselle.

Monen vanhuksen sairaselämä alkaakin verikokeesta, jossa ilmenee, että arvot on eri kuin nuorella ja tarvitsee pikaisesti useita lääkkeitä. Lääkityksen myötä vanhus usein sitten näyttääkin sairaalta. Moninaisten lääkityksien myötä tulleet uudet oireet, kuten mahdollinen väsymys, muistiongelmat, kaatuilut, kuiva yskä…  lukevat usein jo siinä lääkehaittalistalla. Oireiden sanotaan kuitenkin usein kuuluvan vanhuuteen tai ei tiedetä, mistä oireet johtuu. Mihin tarvitaan ja kestääkö yhteiskunta tämmöistä vanhusten ylilääkitsemistä, joka on jostain muusta myös pois? Kuten sosiaalituesta, homekoulujen korjaamisista, nuorten psykiatrisista ongelmien hoidoista, työkuntoisten sairaanhoidosta, jne.

Se on myös ihmetystä herättävä epäkohta, kun 99% suomalaisista on sitä mieltä, että vanhuksia lääkitään aivan liikaa ja se on epäeettinen, kallis ja pelottavakin ongelma – sille ei kuitenkaan tehdä tai voida mitään – lääkärit ovat kuin diktaattoreita, joille ei kansa voi mitään?  

Yhteiskunnalta kuluu vuosittain satoja miljoonia euroja turhiin lääkekuureihin, vain yksipuolisen hoitomuodon ylläpitämisen johdosta. vanhukset ja lapset kärsivät turhista lääkkeistä ja -haitoista eniten. Vanhus on vanhuutta, ei sairautta. Korvatulehdus ei johdu koskaan siitä, että elimistössä olisi liian vähän lääkkeitä, vaan yleensä siitä, että tiehyissä on tilapäisesti liikaa limaa ja vastustuskyky tekee kehitystään – joka sitten antibiootilla turmellaan ja usein osin pysyvästi. Arkiset tulehdustilat myöskään harvoin edes täysin paranee lääkkeillä, ehkä helpottuu hetkeksi tai muuttaa vaan muotoaan – kuten krooniseksi väsymykseksi, johon sitten yleistynyt pitkäaikainen mielialalääke.

Yleistyneet korvatulehduskierteetkin loppuvat silloin, kun lopetetaan antibioottien käyttö niiden hoitoina. Antibiootit myös tutkitusti kun altistavat moninkertaisesti tulehduskierteelle. Suomeen pitäisikin saada puolueetontaho selvittämään, millä tai miten eri sairauksia esim. tulehduksia, särkyjä tai lieviä- tai keskivaikeita masennuksia olisi viisasta hoitaa, että hyötyjä olisikin ensisijaisesti potilas. Ja selvittää, onko se yhteiskunnan ja hyvinvoinnin etu, että lääketeollisuuden etu on ensisijainen?

Sairauksien kanssa pitäisi oppia elämään - ja vain oireita voidaan hoitaa patenttilääkkeillä ja tieteelliset tutkimukset on aina tosia? Eläimillä tutkittu/testattu lääkevalmiste, josta vain valmistajan raportti, olisi aina toimiva tai luotettava? Näihin ”kabineteissa” tehtyihin hiirikokeisiin meidän sairaanhoito kuitenkin nojaa 100%. Vuosisatojen tai tuhansien vuosien näyttöön perustuva luontaislääkitykset, -terapiat, on lähtökohdaltaan taas lääkärikunta luokitellut vaaralliseksi, uskomukseksi tai vastuuttomaksi – yleensä ilman mitään niihin viittaavaa näyttöä. Usein myös lääkärikunta puolustaa valintojaan siten, ettei he jättäisi jotakin toimivaa hoitomallia turhaan syrjään, kuten vaikka homeopatiaa.

Lääkäri Suomessa ei usein edes tiedosta olevansa kaupallisen järjestelmän ”uhri” itsekin, jolle on dumpattu vain yhdenlainen malli toimia ja muut mallit ovat vääräuskoisuutta, jota pitää vastustaa. Jos asiat olisi niin kuin Suomessa lääkäreille eri hoitotavoista opetetaan, niin miksi ihmiset sitten käyvät näissä kalliissa ja toimimattomissa ”uskomushoidoissa” niin paljon tai miksei ihmiset parane uskomalla jo lääkärin luona?  

Nykyään potilaat tietävät lääkkeiden voivan aiheuttaa monia vaarallisiakin haittoja. Jatkuvasti kuitenkin selviää lisätietoa lääketeollisuudesta, että monet synteettiset lääkkeet ovatkin haittojen lisäksi perustunutkin tyystin plaseboon, eli tarkoituksenmukaiseen huijaukseen, ja mitään hyödyllistä ainesta niissä ei ole ollutkaan. Lisäksi lääketehtaat ovat uusien paljastusten mukaan jättäneet kertomatta heille jo monia tutkimuksissa selvinneitä lääkehaittoja. Lääketeollisuudella yli 30 vuotta johtajana toiminut ja työstään sittemmin eronnut tohtori/ tutkija John Virapen, on yksi joka on paljastanut lääketeollisuuden korruptoituneen oman edun tavoittelussa jo niin pahoin, että uskoo: ”lääketeollisuuden aiheuttavan tuotteillaan turhia kuolemia jo enemmän kuin sodat”.

Tai Brittiläisen Hullin yliopiston psykologi Irving Kirschin, joka oikeuden päätöksellä pääsi tutkimaan salaisia lääketutkimuksia. Tutkimusten myötä ilmenneiden paljastusten mukaan, markkinoilla olevien masennuslääkkeiden hyöty olikin lumelääkkeen luokkaa. Lääketehtaat olivat samalla jättäneen 60% lääkkeiden ilmenneistä haitoista julkaisematta.

Kyseisiä uutisia ja käytännön näkemyksen myötä, tulee mieleen viimeinen Lääkäriliiton ”uskomushoito” kampanja 2007, jossa yritettiin saada lääkehoidoille vielä suurempi monopoli ja kieltää Suomessa vähäisetkin vaihtoehdot lailla? Se on kuitenkin ajan kysymys, koska järkeistetään monet hoidot ja luovutaan kovista hoidoista, joista hyötyjä ei ole usein potilas – niin eikö voitaisiin aloittaa se muutos jo nyt, ennen kuin se on luonnonkin kannalta myöhäistä?

Vuoden 2007 kampanjan yksi aktivisti, joka halusi rajoittaa ihmisten valita hoitonsa itse, oli ja on vankimielisairaalan psykiatri Hannu Lauerma, joka kuuluu myös skeptikkoihin. Kun Lauermalta TV:ssä toimittaja silloin kysyi ” Jos ihminen ei kuitenkaan halua syödä lääkkeitä, niin mitä sitten, jos vaihtoehdot kielletään? Vastaus toimittajalle oli, että ”Sitten ei saisi käyttää mitään hoitoa”.

Ihmisten olisi Lauermanin mielestä syötävä ongelmiinsa aina hyöty haittasuhteista välittämättä lääkkeitä, jotka ovat: epäeettisesti tutkittuja, saastuttavat vakavasti luontoa, vaikutus voi perustua pelkästään plaseboon, haitat usein todellisia ja usein jopa kohtalokkaita. Kyseisellä valmisteilla ei ole myöskään usein edes tarkoitus parantaa, voivat lisäksi aiheuttaa uusia sairauksia, ja myös kuoleman. Uusien paljastusten myötä jo tiedetyistäkään haitoista valmistaja ei edes aina varoita. Ja kaikesta vastuu ja kustannuskin jää kuitenkin syöjälle itselleen ja yhteiskunnalle. Voisinkin tuhansia ihmisiä luontaisilla tavoilla parantaneena kysyä Lauermanilta, koska hän on viimeksi parantanut jonkun?

Se, että Lauerma yrittäisi kehittää oman koulukuntansa hoitotasoa, hän kirjoittaa lehtiin ja kiertää luennoimassa, että hänen koulutuksestaan poikkeavat hoidot olisivat ”uskomusta” ja huijausta – tuntematta niiden vaikutusta edes mitenkään. Mutta lieneekö sattumaa, että Lauerma syyttää kirjoituksissaan ja luennoillaan vaihtoehtoisia hoitoja juuri niistä epäkohdista, joita paljastuu hänen edustamassaan lääketieteellisissä hoidoissa, kuten plasebo, rahastus, haitat. Lauerman mielikuvitus ei ole vielä riittänyt yksilöimään terapioita niistä kasvavista ongelmista, joita nyt paljastuu hänen edustamassa lääkehoidoissa. – Kuten nuorten masennuslääkkeiden käytön myötä ilmenneistä vakavasti seuraamuksista, joissa lääkehaitat ovat paljastuneet hengenvaaraksi käyttäjälleen ja myös ympärillä olevillekin. (Asiasta lisää yllä olevasta linkissä – Eikö lääkäriä uskota).

- Tilanteeseen on tullut elokuussa muutos: Psykiatri Hannu Lauerma kertoi 7.8.2013 Ilta-Sanomissa otsikolla ”uskomushoidot johtavat surmiin”. Lauerman kirjoituksen mukaan kyseiset ”uskomushoidot” altistavat ihmisiä tappamaan toisiaan. Lauerman kertomuksen yksi tapaus oli, kun Perheen äiti oli käynyt joskus homeopaattinsa luona ja tuonut myös mielenterveyssairaalle pojalleen homeopaattista lääkettä. Joskus sitten myöhemmin tämä vainoharhaisuudesta ja psykoosista vuosia kärsinyt poika tappoi yllättäen vanhempansa. Surmalla oli Lauerman mukaan heti selvä syy-yhteys homeopatiaan. Kaikissa näissä alkujaan psykiatrien epäonnistuneissa hoitotapauksissa, olisi ollut joskus jonkinlainen kontakti luontaishoitajaan ja se siis riittää syyksi leimata luontaisala mielisairaan tekemiin surmiin? Kenelläpä nyt ei olisi elämässään jokin yhteys johonkin luontaishoitoon tai ainakin jollain perheen jäsenellä – joten aina löytyy halutessaan syyllinen luontaispuolelta, mutta tämmöinen mustamaalaus, on jo lääkärin etiikankin vastaista. 

-Lauermanin kehittämillä perusteillahan voisi keitä vaan julkisesti syyttää osallisena jonkun tekemään surmiin. Mutta Lauerma on unohtanut sen, että Suomessa ensinnäkin oikeus päättää syylliset. Lauerma on ylittänyt oikeutensa, olla tuomitsemassa julkisesti haluamiaan tahoja – jotka ei voi edes puolustautua, koska potilaskertomukset ovat salaisia ja terveempi osapuolikin on kuollut, ettei voi edes kommentoida  tapahtumia. Lauerman kertomukset onkin tarkoituksenmukaista sortoa ja mielikuvitusta.

Petteri Pietikäinen Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori, tutkimusalueina mielenterveyden historia. Pietikäinen kertoo uudessa kirjassaan (2013), kuinka hyödytöntä ja aivoja vammauttavaakin nykyinenkin psykiatrialääkitys voi olla – jota mm. Lauerma pitää ainutlaatuisena hoitona. Hoidoilla saadaan Pietikäisen mukaan sairaushuiput kyllä vaimennettua – mutta, jos potilas paranee mielenterveysongelmasta, se paranee yleensä  itsestään tai muutoin, mutta ei lääkkeellisissä psykiatrisessa hoidossa.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja lääkäri Heikki Pälve puheli lääkärikunnan ”uskomushoito” kampanjassa 2007 – Kun toimittaja kysyi TV:ssä: ”Jos vaihtoehtohoidot Suomessa kielletään lailla ja ihminen siitä huolimatta käy kyseisissä hoidoissa, niin miten sitten?” ”Sitten vankeutta” totesi Pälve. Se jäi haastattelussa ainakin minulle epäselväksi, kuka vankilaan Pälven mielestä joutaisi: Apua hakeva asiakas, apua tarjoava terapeutti, Lääkäriliiton edustaja?

Pitkä on matka lääkäreiden ja terapeuttien yhteisyöhön Suomessa. Tuomitseminen ja arvostelu on aina ollut helppoa, mutta Pälveltäkin voisi hänet lääkäriksi kouluttanut yhteiskunta kysyä, koska hän on viimeksi parantanut jonkun? Aina vain suurempi määrä lääkärityöhönsä turhautuneita toimii aivan muissa tehtävissä kuin ihmisen palvelijana parantajana. Mielestäni ainakaan näillä lääkäreillä ei olisi varaa arvostella eri hoitotapoja. Ei myöskään työssä olevien lääkäreiden pitäisi arvostella, jos potilaat kerran joutuvat apua muualta etsimään. Taas ihmisten pakottamien yksistään lääkkeelliseen hoitoon, olisi jotain Neuvostoliittolaista ihmisen parasta ajattelua.

Suomessa jo lääkärikoulutuksessa opiskelijat saadaan uskomaan ainoastaan lääketeollisuuden patenttituotteisiin ja kaikki muu olisi väärää hoitoa. Homeopatia on kuitenkin EU:ssa luokitettu lääkevalmisteiksi, koskien myös Suomea ja kuuluu monissa Euroopan maissa lääkäreiden yliopisto-koulutukseen. Suomessakin homeopatiaa valvoo Fimea eli Lääkelaitos. Ja olisikin aika ristiriitaista, että Lääkelaitos valvoisi uskomusta. Akupunktionkin tiedetään WHO:n mukaan pystyvän parantamaan tai auttamaan 400 eri sairauteen.

Suomalaisen lääkärikunnan syyttely tai ongelmien osoittaminen eri koulukuntia kohtaan on mielestäni tyypillinen ilmiö siitä, kun yhteisö tekee itse paljon virheitä ja aiheuttaen vakavia ongelmia, niin se alkaa systemaattisesti syyttämään muita tahoja erinäisten ongelmien aiheuttajaksi, helpottaakseen näin omaa oloaan. Vertauksena vaikka Yhdysvallat, joka atomipommien tiputtajana, monet sivilisaatiot tuhonneena, kansalaiset asuinalueineen myrkyttäneenä, kiduttajana, häpäisijänä, ilmaston saastuttajana…  ei ole vielä koskaan löytänyt vikaa itsestään, mutta kaikista muista on ja jos olet erimieltä heidän ristiretkistään, olet helposti terroristi ja heitä vastaan.

Länsimaissa joka kolmas kaikista kuolemista on lääkärin tai lääkkeiden aiheuttama hoitovirhekuolema.

Kasvavista sairaanhoitoon liittyvistä potilaiden ongelmista ei vakavasti julkisesti keskustella tai muutoksia vaadita. Vaikka nimenomaan pitäisi, koska järjestelmässä on suurta vikaa. Lääkärit eivät muutoksiin kykene, poliitikot eivät taas uskalla, koska heidän pitäisi kyseenalaistaa lääkäreiden työ, koulutus ja moraalikin ja siitä se myrsky vasta syntyisi. Ja kun taustalla on vielä maailman suurin bisnes, ja kaikki haluaa olla kavereita sen kanssa, jolla on paljon rahaa, jota mediakin arvostaa, niin tilanne on vääristynyt. Jos jokin muu asia kun maailman suurin bisnes aiheuttaisi joka kolmannen länsimaalaisen turhan kuoleman, julistettaisiin hätätila ja alkaisi voimakkaat vastatoimet.

Luontaishoidot olisi lähtökohdaltaan aina haitallisia? Suomalainen lääkäri usein luontaishoidoista mainitsevalle potilaalleen varoittavasti sanoo ”käyt kyseisissä hoidoissa sitten omalla vastuullasi”. Ensiksi potilas voisi kysyä, mitä lääkäri sillä oikein tarkoittaa, ja toiseksi, kenen vastuulla potilas saa sairaala- tai reseptilääkehoitoa? Ei ainakaan lääkäri, sairaala, lääketeollisuus tai yhteiskunta ole vastuussa hoitovirheistä tai lääkehaitoista, edes kuolemantapaukissa. Jos vastuulla tarkoitetaan potilasvakuutus, niin aika rajallinen on vastuullinen hoito, ainakin käytännössä. (Asiasta lisää linkissä – Valvovat virastot).

Maksasi tuhoutuu, jos käytät luontaisvalmisteita tai homeopatiaa, sanoo lääkäri usein potilaalleen. Tämä perustelematta jäänyt väite on yleistynyt kovasti. Sitä käyttävät useat lääkärit kuin sairaanhoitajatkin, kun potilas mainitsee luontaishoitojen käytöstä. Ovat kuulemma hoitaneet niin monia maksasairauksia luontaishoitojen takia. Enpä ole itse törmännyt koskaan moiseen ongelmaan, vaikka tunnenkin tuhansia luontaishoitojen käyttäjiä. Mutta lääkkeistä, alkoholista ja väärästä ruokatottumuksesta johtuvia maksaongelmaisia tapaan usein, joiden tila kohenee usein nopeasti homeopatialla ja jos voi poistaa vielä sen mahdollisen ongelman aiheuttajan. Uskonkin että synteettiset lääkevalmisteet ovat jo suurempi maksasairauksien tekijä kun alkoholi. Lääkkeiden rasittamia maksoja ei haluta vain julkisesti tilastoida ja on helpompi arvioida ne jostain muusta johtuviksi, kuten juuri “arkivihollisen” luontaisalan syyksi.

En kuitenkaan usko, että Suomessa olisi montaa luontaistuotetta edes myynnissä, jos yhtään, joka aiheuttaisi maksaongelmaa. Niin tarkasti niitä kuitenkin tarkkaillaan ja niiden vaikutus tiedetään jo historiasta ja kukaan maahantuoja tai myyjä ei halua leimautua myrkyttäjäksi – ja siitä nousisi kova kohu. Lääketieteessä on taas aivan eri juttu: Jos kymmeniä- tai satojatuhansia ihmisiä kuolee uuden lääkkeen haittoihin, se ehkä vedetään pois markkinoilta. Lääketehdas voi saada asiasta sakon, jos on tahallisesti pimittänyt haittatietoja. Sakko voi sitten olla 5% lääkkeen tuomasta rahallisesta hyödystä.

Homeopatiavalmistetta taas maksa ei käsittele mitenkään, koska homeopatia on enemmänkin impulssia keholle kuin jotain ainetta. Joten, se ei voi tuhota maksaa, kuten ei akupunktiokaan tai hierontakaan. Mutta jos halutaan sanoa jokaiselle maksasairaalle tuntematta tilannetta sen tarkemmin, että sairautesi syy on luontaistuotteet, -hoidot, niin silloin tutkittuun tietoon uskova ammattilainen toimii ideologiansa vastaisesti. Jotenkin näyttää siltä, kun kemiallisia lääkkeitä käytetään tänä päivänä niin paljon ja syystä maksasairaudetkin luonnollisesti lisääntyy, niin joku muu halutaan leimata siihenkin syylliseksi.

”Ei ole tutkittu! ” On myös usein lääkärin vastaus potilaan kysyessä luontaisista hoidoista. Tätä lausettahan voisi näin käyttää lähes kaikkeen. Kuten vaikka kieltää ihmistä ottamasta sateenvarjoa käyttöön, kun ei ole tutkittu, että siellä nyt varmasti sataa, vaikka ihminen sen ihollaan tuntisikin. Tai, ei ole myöskään tutkittu, että jokin asia olisi niin hauska, että sille kannattaisi tutkimatta nauraa, jne. Homeopatiaa ja akupunktiotakin on väitteistä huolimatta hyvin paljon tutkittu ja koettu toimiviksi lukuisiin sairauksiin.

Homeopatian isä Saksalainen lääkäri/ kemisti Samuel Hahnemann, joka on yksi historian tunnetuimpia lääkäreitä, tutki homeopatiaa kymmeniä vuosia ja kirjoitti tuloksista lukuisa kirjoja. Homeopatiaa on yli 200 vuotisen historian ajan ja käytännön näytön lisäksi tutkittu ympäri maailmaa, lukuisten lääkäreiden ja tutkijoiden toimesta. Mutta homeopatialääke ei toimi niin, että sitä voisi tutkia uskottavasti kaksoissokko menetelmällä. Homep. lääkkeen valintaperuste ei ole useinkaan itse sairaustila – vaan lääke valitaan enemmänkin yksilön mukaan ja lääke toimii sairauksiin sitä kautta. Länsimaalainen tiede ei ole myöskään pystynyt tarpeeksi laajasti tai selvästi selvittämään nykytermeillä, miksi akupunktio tai homeopatia saa parantumista kehossa aikaan. Ei vain tunneta kehon toimintaa tarpeeksi, kuten mitä soluissa tapahtuu, kun sairastutaan.

Ja yleensä kun sairauksia länsimaissa tutkitaan, että se myös julkaistaan, niin se liittyy yleensä kaupallisiin patentoitaviin lääkehoitoihin. Eikä näitä aiemmin mainituille homeopatia, akupunktiota voi patentoida, joten tutkimuksen rahoittajat ovat vähissä. Jos tämä iso koneisto haluaa rahoittaa homeopatian tutkimista, niin sillä tutkimuksella halutaan yleensä aiheuttaa vain hallaa homeopatialle, joka syrjäyttää usein sitä kaupallisempaa lääkehoitoa. Mutta akupunktiolla tai homeopatialla on uskottavin ja puolueeton satojen- ja tuhansien vuosien käytännön näyttö ja toimivat edelleen.

Akupunktion ja homeopatian erilaisen vaikutuksen johdosta verrattuna lääkkeen vaikutuksen, niitä ei voi myöskään tutkia uskottavasti kaksoissokkotutkimuksella, johon nykyisin vedotaan. Ja niin kauan kuin hiirikokeet ja kaksoissokkotutkimus menetelmä on se ainoa tieteellinen todistustapa, ei tulla muutoinkaan tarjoamaan sairaille kovin yksilöllistä hoitoa. Ja mitä enemmän näin tutkittuja lääkkeitä yksilöille kokeiluperiaatteella ”määrätään”, sitä sekavammaksi ihmiset tuntuvan muuttuvan. Niin fyysisesti kuin henkisesti, mutta sillä on myyvä ja työllistävä vaikutus. 

Kaupallisuus onkin nykyisin länsimaissa tärkein motiivi tutkimiseen ja tutkimuksen rahoituksen saamiseksi ja tuotteen lääkkeeksi virallistumiseenkin. JOS, vaikka voikukka parantaisi AIDS:n, sitä ei kansalle koskaan kerrottaisi tai se tieto kiellettäisiin, tarvittaessa voikukan myynti ja käyttökin: myrkyllisenä tai ei ole tutkittu tarpeeksi. Myöhemmin synteettinen patentoitava kopiolääke voikukasta, tekisi sitten miljardivoitot lääketeollisuudelle. Vaikka se ei toimisikaan yhtä hyvin kuin alkuperäinen, olisi se kuitenkin suuri Nobelin arvoinen ”keksintö”.

Kaikessa pitää olla nykyisin kemiallisia aineita, joita voi ainoastaan kalliisti patentoitu ja rekisteröity. Muuten se ei voi olla parantava tuote, eli lääke. Tai sitä ei ainakaan hyväksytä lääkkeeksi, vaikka se sitä toiminnaltaan olisikin. Lääkerekisteröinnin jälkeen kuitenkaan synteettisen tuotteen hyöty- haittasuhteita ei juuri yleiseen tietoon tilastoida. Lääkäri voi kyllä vapaaehtoisesti ilmoittaa Lääkelaitokselle, jos epäilee lääkkeen aiheuttavan potilaalleen vakavia haittoja tai kuoleman. Nämä satunnaiset ilmoitukset ovat haittojen lisääntymisen ja keikkalääkäreiden myötä tulleet vain entistä harvinaisemmiksi, eivätkä yleensä johda mihinkään. WHO: Jo joka kolmassadas (1/300) sairaalapotilas kuolee jo hoitovirheeseen.

Vastakkainasettelusta kärsii kuitenkin vain potilaat. On luonnollisesti paljon tarpeellista synteettistä lääkitystä, mutta se ei poista sitä, ettei luonnosta tai luontaisilla menetelmillä löydy myös hyödyllistä ja paljon ihan konkreettisesti synteettistä lääkettä hyödyllisempää hoitoa. Ei myöskään oikean yksilöidyn ruokavalio tuomaa hyötyä pitäisi syrjäyttää kovilla lääkkeillä. Tuhansia ihmisiä hoitaneena olen huomannut ja voin sen myös todistaa, että moni krooninenkin sairaus paranee kehoa tukevilla hoidolla ja oikealla ruokavaliolla, mutta ei lääkkeillä.

On paljon sairauksia, jossa sairaala on oikea hoitopaikka, mutta myös lukusia sairauksia, jossa lääkäriin ei ensisijaisesti pitäisi/tarvitsisi mennä lainkaan. Kuten vaikka korva- poskiontelo- suolitulehduksissa tai alaselkä vaivoissa. Näissäkin usein liian kovilla hoidoilla sairaus vain pahenee, pitkittyy ja muuttuu usein koko kehon sairaudeksi. Usein lääkityksen tai leikkauksen jälkitilat ovat paljon suurempi sairaus kuin se alkuperäinen vaiva. Virtsatulehduskin paranisi useimmiten nopeammin homeopatialla 1-2 päivässä, kun taas antibiooteilla muuttuu helposti tulehduskierteeksi ja voi johtaa vuosien krooniseen väsymykseen ja estolääkitykseen.

Olen hoitanut useita estolääkityksen omaavia kroonisia virtsatulehduksia homeopatialla ja ovat usein ihmeekseen parantuneet, eli vastustuskyky on saatu heräämään. Jos virtsatulehduksen kohdalla tyypillisesti pelotellaan, vaikka mahdollisella munuaisen tulehtumisella, niin sitten pitäisi antibioottihoidon kohdalla pelotella vielä todennäköisemmillä ongelmilla, kuten: Tulehduskierteestä, allergioista, diabeteksesta, syövästä tai vaikka vakavasta maksan sairastumisesta, joita antibioottien tiedetään monien tutkimuksienkin mukaan aiheuttavan. Nämä jälkitilat tilastoidaan yleensä tuntemattomasta syystä johtuviksi. Keski-Euroopassa potilas saa lääkärin luona usein itse valita, homeopatia vai antibiootti ja vasta mahdollisissa vakavimmissa tilanteissa otetaan kovemmat keinot, kuten antibiootit käyttöön.

”Antibioottikuuri lisää tulevien bakteeri-infektioiden määrää. Nuorilla naisilla virtsatietulehdusten yleisyys kasvaa jopa viisinkertaiseksi 2-4 viikkoa sen jälkeen, kun antibioottihoito on loppunut ja lasten välikorvatulehdusten toistuminen näyttää toimivan samalla kaavalla. Infektiot johtunevat siitä, että taudinaiheuttajabakteerit valtaavat kuurin tyhjentämää elintilaa muita bakteereita nopeammin” Kertoo yli 30 vuotta bakteereja tutkinut Professori, tutkija Pentti Huovinen.

Antibiootit oli aikoinaan hieno löytö, mutta käytetään useimmiten väärin.  Antibiootti tulee latinankielestä ja  tarkoittaa elämää vastaan, jota se todellakin on. Epäilenkin tämän antibioottien liiallisen käytön ja valmistamisenkin vievän meidät seuraavaan ihmiskunnan ”ruttoon”. Väitänkin jo nyt tämän liiallisen käytön myötä antibioottihoitojen kääntyneen jo itseään vastaan, jossa kokonaisuudessaan haitat ovat suuremmat kuin antibiootista saatu hyöty. Ja mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan, kun bakteerikannat muuttuvat alati ihmisen puolustukselle liian vieraiksi? Kehon vastustuskyky on kaiken A ja O, kun taistelemme tämän päivän yleisempiä sairauksia vastaan, kuten virus-, bakteeri-, flunssa-, suolisto-, lymesairauksia tai homeallergiaa vastaan. Antibiootti on ehkä varmin tapa romuttaa oma puolustus.

Oikeanlainen tulosvastuu puuttuu sairaudenhoidossa. Se että vaaditaan, kuinka monta alaselkää tai lapsen korvaa pitää päivässä liukuhihnalla leikata, ei ole lisännyt yleistä terveyttä. Nämäkin potilaat menevät usein vain takaisin jononpäähän odottamaan uutta operaatiota ja lääkitystä tai hakemaan sairaslomaa, kuntoutuslähetettä tai eläkettä. Lääkäreiden lisääminen tai lääkkeiden hintojen eritavoin alemmaksi saaminen ei myöskään ole auttanut sairastuvaa kansaa, vaan pahentanut tilannetta. Suomeen rekrytoidaan lisäksi ulkomaalisia lääkäreitä, eikä sekään riitä, vaan jo sairaanhoitajatkin kirjoittavat reseptejä, eikä sekään riitä. Mikään ei riitä, jos menetelmä on yleisesti väärä, näin se vaan on. Tai perustelkoon sen sitten joku minulle paremmin. 

Syy on raha ja hyödyllisten sairaalahoitojen varjolla luotu luottamus. Terveyden- kuin sairaanhoitokin toimii monessa lääketeollisuuden ehdoilla, Raha-automaattiryhdistyksen tavoin. Antaen ihmiselle toivonkipinän huonona tai hyvänäkin hetkenä, mutta kahlitsee usein parantamisen sijasta pysyvään oravanpyörään. Lääkkeitä määrätään usein myös terveillekin. Lääkityksestä irti haluavalle potilaalle, luetaan usein madonluvut ja saattaa vihastunut lääkäri antaa potilaalleen käskyn olla enää tulematta lainkaan sairaalaan tai terveysasemalle. Lääkärin valassa kuitenkin lupaudutaan: Lääkärin pitää kunnioittaa potilaan tahtoa.

Monissa kulttuureissa on parantaminen ollut lääkärin ensisijainen tehtävä, ja jossakin vain siitä on lääkärille maksettu. Ja jos potilas on taas sairastunut, niin palkan maksu on lopetettu. Nykyinen järjestelmä toimii kuitenkin päinvastoin: Mitä enemmän sairaita, sitä enemmän lääkärit vaativat ja saavat palkkaa. Tulovastuullinen palkkaus toimiikin lähinnä terapeuteilla: Jos ei tuloksia, ei asiakkaita, koska puskaradio on ainoa toimiva lähete.

Parantaminen on kuitenkin nykyisessä länsimaisessa sairaanhoidossa tullut yhä useimmin toissijaiseksi, jos sairaus ei uhkaa kuolemaa. Diagnosointi ja oireita vähentävän teollisen lääkityksen löytäminen, on lääkärin ensisijainen tehtävä. Se on kuitenkin vain yksi ja pitäisi olla keskustelua herättävä tapa hoitaa sairaustilaa. Diagnoosit on ihmisen keksimiä nimiä kehon häiriötiloihin. Diagnoosi ei ole koskaan sairauden syy tai paranna sitä, vaan oire jostain, johon on syy aina olemassa. Sairaus on aina epätasapainotila kehossa, joka pitäisi oireiden lievityksen sijaan normalisoida.

Suurin osa sairauksista diagnooseista riippumatta ovat kuitenkin tulehdustiloja, joiden syyn selvittäminen, mahdollinen poistaminen ja tärkeä puolustuksen herättäminen, olisi usein se tuottoisin menetelmä potilaalle. 

Luontaiset hoidot, kuten akupunktio-, homeopatia-, bioresonanshoidot, perustuvat kehon oman parantamisjärjestelmän herättämiseen ja normalisoimiseen. Niitä ei voi verrata lääkkeelliseen oirehoitoon mitenkään, jossa keho enemmänkin pakotetaan toimimaan halutusti, sisältäen silloin myös riskinsä.

Sairastelevan kehon vahvistaminen eli herättäminen esim. homeopatialla tai akupunktiolla, että keho alkaisi seestyneestä tilasta parantamaan taas itseään, yllättää usein epäilijätkin. Oikea ruokavalio kroonisesti sairastelevalle, on myös oleellinen osa hoitoa, toisinaan jopa tärkein hoito. On monia sairastiloja joissa teollinen lääkitys on ehdoton, mutta jos otettaisiin huomioon luonnon tarjoamat moninaiset avut ja huomioitaisiin ruokavalio oikein, olisi lääkkeellisen hoidon tarve kovin harvinaista. Sitä on vain yksipuolisen lääkekoulutuksen saaneen usein vaikea edes ymmärtää. Se ei saisi kuitenkaan johtaa siihen, että vaihtoehdot suljetaan pois. Maailman suurin bisnes siitä tietysti kärsisi, mutta hoidot olisivat huomattavasti edullisempia ja ympäristö- ja käyttäjä ystävällisempiä.

Pula-aikojen poistuminen ja tehokkaammat ensiavut ja varsinkin vastasyntyneiden kuolemien ehkäisy, on meidän suurimmat kuolleisuutta vähentävät tekijät – eikä suinkaan nykyinen suunnaton lääkkeiden kulutus. Noin 70%nykyisistä lääkkeistäkin on lisäksi enemmän tai vähemmän onnistuneita synteettisiä kopioita vähätellyistä luonnon lääkkeistä. – Joista vaikuttavimmat luontaiset muodot ovat Suomessa taas Fimea:n (Lääkelaitoksen) tai Evira:n toimesta aina lisääntyvässä määrin kiellettyjä, milloin mistäkin syystä. Mutta todellisuudessa poissa kilpailemasta synteettisten kopioiden kanssa.

Vaikka asiat käytännössä olisi kuten kerron, niin lääkkeellisten oirehoitojen korvaamista kehoa tukevillahoidoilla edes lievissä sairastiloissa ei ole virallistumassa Suomessa. Sillä kaupallinen lääketeollisuus ohjaa liikaa Suomen lääkärikoulutusta sekä terveyden ja sairaudenhoitoa. Jokaisella on kuitenkin perustuslaillinen oikeus halutessaan etsiä erilaisia vaihtoehtoja omien sairaustilojensa hoidoissa. Vaikka sitäkin ihmisoikeutta on yritetty Suomen Lääkäriliiton ja joidenkin lääkäreiden toimesta rajata. Tämänkin sivusto on  vastakeskustelua näistä lääkärikunnan perusteettomista mustamaalaus kampanjoista ja muistutus niistä oikeista ongelmista.

Yhteistyö eri hoitomenetelmien kanssa Keskieurooppalaiseen tapaan ja vielä enemmänkin, olisi hyödyllisin menetelmä potilaille ja yhteiskunnalle, mutta Suomen lääkärikunta vastustaa sitä jyrkästi.

Näkemykseni perustuu vankkaan hoitokokemukseen: 15 000 asiakkaan tutkimuksiin ja hoitoihin, eri hoitomenetelmien koulutuksiin ja ihan arkipäivän tosiasioiden näkemiseen.

Jouni Jämsä Bioresonans-,  dipl. homeopaatti-, dipl. akupunktio-, dipl. ravintolisäterapeutti: MORA Friesenheim – Saksa, Natura Medica Akademiet Drammen – Norja. VEGA Shiltach – Saksa. SCIO Friesenheim – Saksa, Budapest – Unkari. Dipl. homeopaatti, iridologi homeopatian inst. – Tampere. Lääketieteen perusteet – opintokokonaisuus Turun-yliopisto. Dipl. akupunktio Colombo – Sri Lanka. Dipl. kudos/mineraali tutkimus MDD – Helsinki. Ensiapukoulutuksia EA1, EA2 – SPR.

Elämme suurinta hyvinvointikauttamme, mutta joka vuosi 10% lisääntyy lääkkeiden kulutus ja samalla sairasjonot pitenee samassa suhteessa ja kaikissa ikäluokissa? Turha puhua suurista ikäluokista, kun jo yhä useampi lapsi syö kaksikin vuotta antibioottia korvatulehdukseen –  joka hoituisi 1-5 päivässä kotikonstein. – Lapsi ei toivu näistä antibioottikuureista täysin koskaan, vaan jatkaa usein allergia- ja mahdollisilla ylivilkkauslääkityksillä ja myöhemmin sitten yleistyneillä mieliala- ja tai diabeteslääkkeillä. Tervettä tai lääkkeetöntä ihmistä ei kohta enää ole ja sekö lienee tarkoituskin? Tilanne muistuttaa sotimista: Kaikki tietää, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta silti sitä tehdään?

Halutaanko ongelmat myöntää nyt vai sitten kun asiat ovat vielä huonommin? Toivoisi jo Suomessakin järkeistettävän hoitoja ja etenevän enemmän näihin kehoa tukeviin, halpoihin ja turvallisiin hoitoihin. Ihminen koostuu Atomeista ja toimii monen yllätykseksi paljolti sähköllä, eli energioilla, kuten lääkärikuntakin sen tietää, kun niitä sähkökäyriäkin potilaistaan mittaavat. 

Sairaustiloissa, pois lukien tapaturmat, on kyse aina solujen epätasapainotilasta – joko pitkäaikasiesta tai akuutista, vaikka kyseessä olisi tulehdukseksi kutsuttu tila, tms.  – ja epätasapainoa voidaan yrittää normalisoida esim. akupunktiolla tai homeopatialla. Tämän tietää myös Maailmanterveysjärjestö WHO, joka suosittaa näiden hoitojen yleisempää käyttöä. Pelkästään näillä kahdella hoitomallilla pystytään hoitamaan, parantamaan ja ennaltaehkäisemään tunnetusti satoja sairaustiloja. Vakavampiin sairauksiin on usein lääkehoito tai leikkaus parasta hoitoa, mutta kun nykyään lääkitään terveetkin. Eri hoitoja ei pitäisi myöskään vastakkainen asetella, vaan soveltaa –  ja niin syntyisi hyvinvoinnin lisäksi myös satojen miljoonien säästöt vuosittain.

Tyypillinen terapeutin asiakas on usein vuosia eri lääkekuureja ja leikkauksiakin kokenut ja niihin väsynyt kansalainen. Näidenkin tila kohenee tai korjaantuu usein jopa päivässä, kun hiipunut vastuskyky herää oikein valitulla homeopatialääkkeellä. Tai krooninen kipu poistuu, kun akupunktio aukaisee energeettisen tukoksen hermoradasta. Monesti riittää löytää sairaan ihmisen tai eläimen soluille oikea ”heräte” tai avata tukos ja olo muuttuu epäilijälläkin.

Eikä näiden hoitojen todistaminen tutkimuksillakaan olisi mitenkään vaikeaa, kunhan tutkitaan oikein. Maailmalla nämä kehoa tukevat hoidot ovat usein jo itsestään selviä vaihtoehtoja, eivätkä tuota ristiriitoja tai tutkimustarvetta. Pohjoismaat ja eritoten suomi, on tässäkin asiassa vielä sivistyksen ulkopuolella. 

Homeopaattiset valmisteet ovat lääkkeitä – ei uskomusta.

(Direktiivit 2001/83/EY artiklat 14 ja 16 ja 2001/82/EY artiklat 17 ja 19)Lääkelain 5 b §:n mukaisella homeopaattisella valmisteella tarkoitetaan lääkevalmistetta, joka on valmistettu homeopaattisista kannoista Euroopan farmakopeassa kuvatulla homeopaattisella menetelmällä. Jos kuvaus puuttuu Euroopan farmakopeasta, voidaan käyttää jäsenvaltion virallista farmakopeaa. Homeopaattinen valmiste voi olla valmistettu useasta homeopaattisesta kannasta. Homeopaattisia valmisteita koskevia säännöksiä sovelletaan myös muihin valmisteisiin, jotka on valmistettu homeopaattisilla valmistusmenetelmillä. Antroposofiset valmisteet lasketaan tällaisiksi valmisteiksi. Fimea

- ”Kaikki aine on energiaa” – Albert Einstein

- Albert Einstein todisti E=mc -teoriallaan,  ”kaikki on viimekädessä energiaa. Se koskee myös muistojamme. Muiston ydin on energiaa, mutta itse muisto on kuva”.

- ”Kaikki on lähtöisin energiakentästä” – Tohtori, psofessori Harold Burr Yalen yliopisto

- ”Kehon kemiaa hallitsevat solutason kvanttikentät” – Professori Murray Gell-Mann, Nobel-palkittu 1969, Stanfordin yliopisto.

”Homeopatia parantaa suuremman prosentin potilaista kuin mikään muu hoitomenetelmä ja on epäilyksettä turvallisempaa ja taloudellisempaa sekä täydellisintä lääketieteellistä hoitoa.”
- Mahatma Gandhi