Terveyspalvelu


Tervetuloa
Jouni Jämsän sivuille. Sivulla kerron vaihtoehtohoitojen, eli kehoa tukevin hoitojen tarpeesta ja medikalisoitumisesta, joista tietämättömyyden lisäksi eri hoitojen väliset ristiriidat Suomessa kumpuavat.

1.

Tämä sivu sai alkunsa 2007
, kun suomalaiset lääkärit halusivat kehoa tukevat CAM-hoidot: akupunktio, homeopatia, ym Suomessa jopa laittomiksi ja rajata ihmisten valinnanvapautta. Suomessa lääkärit olivat jo aiemmin keksineet näille hoidoille oman nimenkin: “uskomushoidot”, jolla he yrittävät saada kansalaiset niitä väheksymään ja käyttämään lisääntyvästi vain lääkkeitä. Kampanja on kyllä toiminut, mutta vaikutukset ovat koituneet pelkästään yhteiskunnan ja kansalaisten harmiksi. Olen seurannut sairaita ja heidän hoitamisia eri tavoin 20 vuotta ja olen vakuuttunut, että suurin osa syö lääkkeitä turhaan tai omaksi haitaksi ja tarvitsisi enemmän juuri näitä kehoa tukevia hoitoja ja yksilöityjä ruokavalioita. Myös verorahat menee vuosittain lisääntyvästi lääketehtaille ja järjestelmän ylläpitoon, sekä luonto saastuu lääkkeistä kovaa vauhtia. 

Lääkekoulukunta kampanjoissaan väittää, että satoja tai tuhansia vuosia vanhoja hoitotapoja: ei olisi “tutkittu, eivät sisällä vaikuttavaa ainetta”. Aika monta asiaa voisi näillä perusteilla kieltää: maailman- ja elämän syntykin on kaikissa muodoissa todistamatonta uskomusta, mutta käytännössä totta. Jos uskomuksista puhutaan, niin kyllä lääkehoidoissa on usein enempi kyse uskomuksesta tai toivomuksesta, jossa lähdetään aina kokeilemaan yksilölle lääkettä, jossa lääkkeen vaikutusta, saati useamman yhteisvaikutusta yksilölle jää aina nähtäväksi.

Jokainen voi itse miettiä: säilyisikö väitetyt “humpuukit” (akupunktiot, homeopatiat) muuttumattomina satoja tai tuhansia vuosia ympäri maailmaa maksullisina hoitoina? “Tutkitut” lääkehoidot ei usein säily taas montaakaan vuotta markkinoilla tai korkeintaan kymmeniä vuosia. Lääkkeellinen oirehoito on siksikin usein “uskomushoitoa”, että lieventämällä oireita saadaan potilas uskomaan hoidon olevan oikea, mutta sairaustila usein pysyy ja mahdollisesti piilevästi etenee. Kipu on hälytysmerkkiä, jotakin on vialla –  korjaa tilanne, tee muutos. Voimakkaat lääkkeet saa hälytysjärjestelmän kyllä pois päältä, mutta ei usein paranna ja voivat aiheuttaa vakavamman tilan –  josta vain potilas kantaa vastuun, jos joku puhuu lääkehoidoissa vastuullisesta hoidosta.

Todellisuudessa meillä ei ole olemassa mitään yksilölle tutkittua ja vastuulista hoitoa – se on paljolti uskomusta tai myyttiä. Lääkkeet on yksityisten laboratorioiden pääosin hiirillä testattuja valmisteita, jossa valtavan kallis rekisteröinti pitää halvat hoidot poissa järjestelmästä. –  samalla rekisteröinti poistaa vastuun – vastuu jää potilaille itselleen. Sitten on olemassa vuosisatojen, tai -tuhansien kokemukseen perustuvia kehoa tukevia hoitoja, joilla ammattilainen pyrkii poistamaan epätasapainon aiheuttama sairaustila ja haittariskit ovat niissä kävelyä vähäisemmät, mutta käytännössä tulokset osaavien käsissä kiitettäviä. Näiden hoitojen kaupallinen arvo on vain tämän päivän kaupallisille lääkemyynti odotuksille taskurahaa.   

Lähes kaikissa sairauksissa on taustalla tulehdustila, jota keho ei saa aisoihin, pysty tai jaksa hoitaa ja tarvitsi usein vain aktivaatiota parantuakseen. Tärkeään vastuskyvyn stimulaatioon monet vaihtoehtohoidot juuri perustuvat, eikä niin lääkevaikutukseen. Nämä ovat siis kaksi eri hoitotapaa, joilla molemmilla on tarpeensa, mutta niiden ei pitäisi edes yrittää kumota toisiaan, vaan toimia yhteistyössä. Suurin osa sairauksista voitaisiin hoitaa kehoa tukemalla, ruokavaliomuutoksilla ja lääkettä käyttää vain vakavissa tapauksissa, jos ei muut hoidot auta. Nyt tilanne on päin vastainen. Sitten jos edes vähän halutaan ajatella seuraavia sukupolvia ja luontoa eläimineen, niin lääkkeitä ei pitäisi enää luontoon päästää, vaan pyrkiä hoitamaan sairauksia luontaisemmilla vaihtoehdoilla, joiden nimitys pitäisi olla vaihtoehtojen sijasta ensisijaisia hoitoja. Kaupallisuus on kuitenkin vääristänyt tilannetta, joka on johtamassa katastrofiin.

Maailman toiseksi käytetyin hoitomuoto Homeapatia (WHO), perustuu juuri kehon oman kapasiteetin aktivoimiseen. Homeopatian sivuuttamien sairauksien hoidossa Suomessa on typerä- ja kallis virhe. Homeopatia on EU maissa direktiivin suojattua lääkehoitoa, jota valvoo Lääkelaitokset. Homeopatian avulla voi parantaa monia semmoisiakin sairauksia, johon kaupallinen lääketiede ole keksinyt aina edes helpotusta, kuten: väsymysoire-, lapsettomuus-, tulehduskierre-, selkä-, migreeni-, nivel-, allergia-, käytöshäiriö-, masennus-, hermostosairauksissa, koska homeopatia aktivoi kehoa itseään parantamaan. Uskomuksen kanssa taas homeopatiassa ei ole mitään merkitystä, se on yksittäisen lääkärin keksimä pilkkanimi – homeopatia soveltuu niin epäilijöiden, lapsien kuin eläintenkin vaivoihin: tulehduksista käytöshäiriöihin.

Homeopatia on vain tarkan lääkevalintaperusteen johdosta allopatiaa (lääkehoitoja) haasteellisempi hoitomalli, mutta osaavissa käsissä kovin palkitseva. Homeopatiassa tuloksia saadakseen on siis löydettävä oikea hoito yksilölle, ei niinikään sairauteen. Homeopatian vaikutus perustuu mikro-elektromagneettiseen impulssiin, joka aktivoi/ normalisoi solujen sähköistä varausta ja auttaa kehoa itseään taas parantamaan. Homeopatiasta Nobel-palkituiden arvioita: http://www.jounijamsa.fi/tieteellisia-tutkimuksia-homeopatiasta/ . Homeopatialääkkeet valmistaa lääketeollisuus. Homeopatiaa ei vain voi patentoida, joten se ei kiinnosta lääkärikuntaa edustavaa kaupallisesti maksimoitua suurta lääketeollisuutta. Homeopatia on myös liian vanha hoitomalli, noustakseen nykyisessä patenttiteollisuuden pyörteissä ansaittuunsa asemaansa.  

Yksilölle räätälöitävää homeopatiahoitoa ei voi tutkia uskottavasti myöskään kaksoissokkotutkimuksilla, tai pitäisi olla ensiksi 100 samaa ihmistä ja löytää niille ensin oikea lääke ja sitten 100 verrokkia, jotta tutkimus olisi uskottava. Kuitenkin näihin vääriin tutkimuksiin skeptikot usein vetoavat ja saavat asenteellaan monet ihmiset ajattelemaan, ettei kannata sitten “uskomushoitoja” edes kokeilla. Mieleen voi tulla myös se, “että jos niistä olisi apua, niin kyllähän lääkärit niitä käyttäisi”. Asiat ei ikävä kyllä mene lainkaan niin. Lääketeollisuuden patenttilääkkeisiin lääkärit Suomessa koulutetaan ja muu on “humpuukia” – ja tämä näkökanta on toisille ainoa totuus. Keski-Euroopassa asia on jo hiukan eri, kun siellä lääkärin koulutukseen kuuluu myös homeopatian perusteet ja siellä n. 50 000 lääkäriä käyttää homeopatiaa vastaanotoillaan.

Kehoa tukevia yksilöhoitoja pitäisi ensisijaisesti edustaa lääkäreiden, koska se on parantamista, ja puoskarit myisivät sairaille valmisteita, jotka usein vain harhaanjohtavasti vähentävät sairauden tunnetta ja jossa mahdolliset haitat jää sairaan itsensä vastuulle. Lääkehoitojen haitat aiheuttaa päivittäin kuolemia, paljon myös semmoisissa sairauksissa, johon itsessään ei olisi kuollut. Suomessa ei vallitsevan lääkemonopolin johdosta kuitenkaan ymmärretä, tai haluta ymmärtää, kuinka monia sairauksia voisi hoitaa lääkitsemisen tai leikkauksen sijasta kehoa tukemalla terveeksi tai ainakin oireettomaksi ja ilman riskejä.

2.

Maailman ehkä suurin tulevaisuuden ongelma on lisääntyvä medikalisoituminen, sen ihmisille aiheuttamat heikkoudet/sairaudet ja lääkejäämistä johtuva luonnon saastuminen. Nämä ongelmat ovat pitkälti jo tiedossa, mutta asialle ei edes haluta vaihtoehtoa. Suuri ongelma on se, että sairas ihminen on nykyiselle järjestelmälle vain niin paljon hyödyllisempi, kuin terve ihminen. Tässä välissä muistutan kapeakatseisia, että ei pidä pula-aikojen poistumisen tuomia terveyshyötyjä siirtää tilasoissa nykyiselle lääketieteelle, vaikka monessa lääketiede onkin ehdoton työssään, mutta kun sen hyvän varjolla toteutetaan niin paljon haittaa aiheuttavaa bisnestä, joka on heikentämässä ihmisroduin ja saastuttamassa luonnon.

Ei pidä asiasta syyttää lääkäreitä, koska lääkärit koulutetaan liiaksi lääketeollisuuden myyntimieheksi, ja niin kauan kun tärkein on kaupallisuus, kuolla ei saa, mutta sinua ei edes haluta oikeasti terveeksi. Ajatellaanpa nyt vaikka antibioottia, jonka käytännön ja tutkimusten mukaan tiedetään altistavan: tulehduskierteelle, allergioille, käytöshäiriöille, lihavuudelle, diabetekselle, syövälle, niin kuinka monia miljardeja nämäkin jälkitilat tuovat nykyisin lääketeollisuudelle? 50 vuotta sitten nämä olivat vielä harvinaisia sairauksia ja nykyisin niitä kutsutaan “perinnöllisiksi sairauksiksi”, jotka olisi peritty sukupolvilta, joilla näitä ei juuri ollut.

– No jos ei joku olisikaan niitä sitten perinyt, niin mitkä ovat lähes kaikkien terveenä syntyneen lasten ensimmäiset ja usein vuosia kestävät lääkekuurit? – no ne antibiootit ja usein ensi kuuri ihan varmuuden vuoksi. Lisäksi antibiootit ei sitä korvatulehdusta edes paranna, vaan aiheuttaa tutkimustenkin mukaan lähinnä korvatulehduskierteen, joka valitettavasti nykyisen tiedon mukaan jatkuu enemmän tai vähemmän sitten muina sairauksina. Jos terapeutit tai lasten vanhemmat aiheuttaisivat toimillaan antibioottien altistamia jälkisairauksia lapsilleen, ei vankeustuomioille olisi vaihtoehtoja.

Myöhemmin vielä tekstissä ilmenee, kuinka nykyinen lisääntynyt lääkehoito on huonontanut yleisesti terveyttä: Sairasjonot kasvaneet, lääkärit eivät ulkomailta lisärekrytoinnin johdostakaan riitä, sairaslomat ovat 2000 luvulla kaksinkertaistuneet, lääkkeet/ hoitovirheet jo kolmanneksi yleisin kuolinsyy ja meret saastuvat lääkkeistä kovaa vauhtia – jossa meitä ja meren eläviä odottaa jo nyt katastrofi. Jopa Päijänteestä on löydetty suuria lääkejäämäpitoisuuksia. Eli juomalla Helsinkiin pumpattua Päijänteen vettä (veden puhdistus ei poista lääkejäämiä) saat päivän annoksen ehkäisypilleriä, reumalääkkeitä, antibiootteja, masennuslääkkeitä, jne.

Kuka sitten Suomessa lääkkeille vaihtoehtoja vastustaa? Lääkärikunta on halunnut uskoa vain omaan koulutusmalliinsa ja halunneet saada poliitikot kieltämään vaihtoehtoiset kehoa tukevat perinnehoidot: “haitallisina, tutkimattomina tai vastuuttomina” – edes joiltain ryhmiltä, jotta terapeutit leimautuisivat yleisemmin vastuuttomiksi tai huuhaaksi. Todellisuudessa lääkärit haluavat estää terapeutteja kyseenalaistamasta lääkäreiden edustamia lääkehoitojen tarvetta ja kyseenalaistaa niistä koituvia haittoja. Ymmärrän lääkäreiden kannan, koska he asennoituvat ihmiselle tyypillisesti vastustamaan “kilpailevaa” oppikuntaa vastaan, johon ei asenteen johdosta haluta tutustua tikullakaan. Politiikkojen pitää olla kuitenkin tarkkoja, ettei yhteiskunta lähde näihin lääkemonopoli talkoisiin entistä enempää ja ennemminkin poliitikot perehtyisivät eri hoitoihin.

Nykyinen pitkälti kaupallisuuteen perustuva oirelääkehullutus pitäisi monilta osin jo romuttaa, lääkärit kouluttaa laajemmin, palkka olla tulosvastuullisempi, koska nykyinen pelkkä lääkitseminen on arveluttavien vaikutusten ja kalliin lisäksi tuhoisaa myös luonnolle. Eikä lääkärit itsekään tykkää siitä, että potilaat käyvät heiltä salaa parantumassa jossakin toisaalla. Se, että kielletään vaihtoehdot, ei ole länsimaista demokratiaa. Todellisuudessa on aika vähän sairaustiloja, joihin ei voisi merkittävästi vaikuttaa kehoa tukevilla hoidoilla. Lisäksi kyseisten hoitojen käytöstä ei ilmene haittoja käyttäjälle, ympäristölle ja ovat aivan eri kustannusluokassa – mutta siinä se iso ongelma onkin: luontaishoidoilla ja ruokavalioilla saadaan monesti terveyttä, mutta ei lääkkeisiin verrattavaa pörssiä.

Valtion ei pitäisi loputtomasta ja lisääntyvästi suoltaa rahaa vain lääketeollisuuksille, varsinkin kun haitat ovat usein hyötyjä suurempia ja potilasjonot tällä menetelmällä hyvinvointiaikana vain kasvaa ja kaikissa ikäluokissa – Suomessa on enemmän sairaita kuin koskaan ja huomenna on vielä enemmän. Viimeisimmän laajan lääketieteellisen tutkimusten mukaan, vain 11 % /100 % kävijäöistä saa lääketieteellisistä hoidoista kiistattoman avun. Eli aika monet sairasryhmät tarvitsisi muuta apua, kuin nykyistä lääkehoitoa.

3.

Vuonna 1987 perustettiin Suomeen Amerikasta lähtöisin oleva lahko Skepsis ry, jonka jäsenistö ei yleisesti tunne lääketiedettä, saati vaihtoehtoishoitoja, mutta vaativat kiihkoisasti patenttilääketeollisuuden monopolia. Skeptikot tukevat tunnetusti aina sitä suurta teollisuutta ja ovat mm. sitä mieltä, että geenimanipulointi on oikea tapa, luomu on väärä, lisäaineet ovat turvallisia, ilmastomuutosta ei ole teollisuuden johdosta tapahtumassa, jne. Käytännössä kuitenkin, niin kauan kun historiaa on kirjoitettu, ja jälkeenpäin analysoitu, ovat aikansa skeptikot olleet liki kaikessa aina väärässä ja este kehitykselle. Aikansa skeptikot pitivät maapalloa litteänä, aurinko kiersi maata ja “Noitia” poltettiin roviolla, jne. Meillä löytyy nytkin useita skeptikoita, jotka olisivat heti valmiit noitarovioihin.

1887 Rankassa, kun tiedeakatemiassa tutkittiin Edisonin fonografin keksimää Levysoitinta, niin akatemian silloinen skeptikko professori kävi esittelijän kimppuun sanoen: “Heitä ei vatsastapuhuja täällä huijaa”. Kun skeptikko ei ymmärrä, vika on käyttäjissä. Usein sitten myöhemmin ymmärryksen laajennettua, on asiat todettu itsestään selviksi ja seuraava skeptikko-sukupolvi ominut ne omaksi tieteeksi.

Nykyiset Skeptikot tunnistaa yleensä mantroistaan ja nimittelyistä eri aloja kohtaan: “uskomusta, hörhöt, puoskarit, huuhaata, tutkimatonta, uskomusmaakarit, käärmeöljykauppiaat…”. Skeptikon tuntee myös siitä, että hän ei koskaan oikeasti perehdy kohteeseensa, eikä halukaan, koska se voisi viedä vihalta pohjan. Näitä tietämättömiä ja jopa kiihkoisiksi profiloituneita Skeptikoita Suomessa on esim: Markku Myllykangas dosentti, Hannu Lauerma psykiatri. Myös ihmetykseksi monia toimittajia on saatu manipuloitua tähän aatteeseen, kuten Sanna Ukkola aamu TV, Satu Miettinen Yle-TV, Saara Karhu Yle/ kansanedustaja, Jaakko Loikkanen entinen Yle, nykyisin MTV-uutiset ja Anna Perho toimittaja/kolumnisti, sekä Henkka Hyppönen TV juontaja.

Myös Mikko Hyppönen F-secure, Pete Poskiparta mentalisti, Pertti Jarla sarjakuvapiirtäjä ja Arno Kotro opettaja/kolumnisti –  jonka oma panos on saada peruskoulu tuomitsemaan “uskomushoidot”, eli manipuloimaan jo lapset luontaisoppeja vastaan. Kautta historian skeptikkouskoiset ovat  olleet  aina väärässä, kuten nyt tämä Kotrokin, jonka opettaja pitäisi olla realisti, mutta viha-asenteensa vuoksi hän ei perehdy asioihin ja on itsekin manipuloituna menettänyt kyvyn ajatella loogisesti.

Yksi asia johon skeptikot alati, kuten Kotro on kolumneissaan ollut huolissaan, että näissä “uskomushoidoissa” liikkuu miljoonia euroja. Skeptikot haluavat päättää: keihin saat luottaa, mistä saat kokea hyötyä ja miten rahasikin käytät. Skeptikot voisivat hiukan vielä päivittää, mihin turhiin alati lisääntyvästi lääkitsemisiin meidän verorahamme tuhlataan – siellä on oikeasti mopo karannut? Skeptikoiden mielestä on kuitenkin “vastuutonta”, että terapeuteilla ja luontaistuotekauppiailla on töitä, ihmiset sijoittavat luontaisesti omaan terveyteen, joista toimista yhteiskunta saa verorahaa ja edes hiukan vältytään alati lisääntyvistä lääkekuureista. Ja kyllä oikeasti lääkäriä tarvitseva menevät aina lääkäriin, jos joku sitä epäilee.

Skeptikoilta voisi kysyä: Miksi ihmisten tervehtymistä ja parantumisia pitäisi yleensäkin rajata tai vääristellä? Kansalaisten ja yhteiskunnan hyödyistähän näissä hoidoissa on vain kysymys –  jotka on yleisesti lääkehoitoja halvempia, usein käytännössä myös hyödyllisempiä ja turvallisempia – joten hoitojahan pitäisi ehdottomasti tukea yhteisistä verorahoista, mutta asenteelliset lääkärit ja skeptikot sitä jyrkästi vastustaa.  

Myös Ivan Puopolo entinen Yle, nykyisin aamuMTV, on kertonut olevansa “vihainen skeptikko”. Eli Ivan vihaa ihmisiä, aloja, ideologioita, joita hän ei tunne tai ne eroavat hänen omasta näkemyksistään. Jos minä vastaavasti vihaisin julkisesti Ivan Puopoloa hänen ulkomaalaistaustansa johdosta, olisin tuomittu Rasisti. Eli Suomessa saa julkisesti vihata vain määrättyjä kansanryhmiä. Ivanin ei kuitenkaan pitäisi tuomita, jos hänkään ei halua tulla tuomituksi.

Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen totesi kerran TV:ssä, ettei tiedä mitään homeopatiasta, mutta APU-lehdessä kertoi: “terapeuttien olevan vääriä profeettoja” – että sen verran ties. Näitä kaikkia yhdistää se, että heillä on alansa tietämystä, mutta toisen alan tietämys heitä ärsyttää ja toisia heitä ihan kiihkoon ja vihaan asti – vaikka asia ei varsinaisesti liity heidän elämäänsä mitenkään.

Yksi ideologi-skeptikko on MTV:n juontaja, kolumnisti Tuomas Enbuske, joka kertoo uskovansa vain “tutkittuun” tietoon, mutta ristiriitaisesti pitää itseään älykkäänä, josta on olemassa vain hänen oma näkemyksensä. Näistä mainituista skeptikoista ketään ei voi mieltää älykkääksi, kun ovat lähteneet tälle tielle. Ei älykkyyttä ole se, että osaa kahta vierasta kieltä, tietää hiukan politiikasta, muistaa historiaa ulkoa ja tietää muiden asiat paremmin, kun he itse. Älykkyys on paljolti asioiden sovittamista, loogisuutta, käytännön ymmärtämistä ja toteamista. Ei myöskään “tutkituilla” asioilla ole useinkaan mitään tekemistä älykkyyden tai tieteen kanssa. Täytyy osata erottaa kaupallisuus tutkitusta tiedosta, johon ns. “tutkittu” nykyään enimmäkseen pohjautuu.

Skepsismi, joka tukee suurteollisuutta, dumpataan ihmisiin kuten ismit yleensä. Skeptikko on yleensä ensin manipuloitu vihaamaan joitain ryhmiä ja jatkamaan puhetta sillä saralla. Esimerkiksi Ylen toimittajissa on paljon vihaisia skeptikoita, joka johtunee varmastikin siitä, että Ylellä oli vuosikymmeniä toimittajana Skepsis ry:n perustaja Matti Virtanen, joka toimittajien kahvipöytäkeskustelulla sai skeptikoiden mielikuvitusväittämillä nuoret toimittajat luontaishoitojen vastustajiksi ja kuvittelemaan, että vain teollinen pilleri on kaikessa oikeaa hoitoa – vaikka se ei auttaisikaan tai on sitä kalleinta hoitoa ja voi useammin kuin mikään muu hoitomuoto sairastuttaa ja aiheuttaa myös kuolemia hoidetulle.

Skeptikot eivät syyllistämisen tuoksinassa koskaan mieti, että missä ne “uskomushoitojen” uhrit oikein ovat, kun semmoisia kansanryhmiä tai yhdistyksiä ei kuulu ja lääketieteen hoidoissa niitä uhreja tulee kuitenkin niin paljon? Skeptikoiden ideologia on järjellä ajattelun sijasta kiihottaa toisiaan, palvoa suurteollisuuden ja maksettuja tutkimuksia, eikä niinkään tutkia asioita. Albert Einstein: Tärkein asia on olla lopettamatta kyselemistä. – Eli jos et itse etsi totuuksia, et myös löydä niitä ja joku toinen valaa ne sinuun.

Skepsismi on rasismin ja fundamentalismin yhdistelmä, jossa jäsenet harvoin, jos koskaan tutustuvat itse kohteisiinsa, vaan yhtyvät yhdistyksen banderolleihin ja pitävät niitä totuutena. Skeptikoksi ei saisi idealisoitua: lääkäri, psykiatri, toimittaja, opettaja tai tuomari, koska skeptismi on niin voimakas ismi, että se ei voi olla vaikuttamatta heidän työhönsä käsitellä ihmisiä oikeudenmukaisesti tai jakaa oikeaa tietoa. Skeptikot lienevätkin Suomen kantaväestön ainoita uskovaisia, joiden ideologia on tuomita tai kieltää julkisesti “vääräoppiset” ja tavoite on estää ihmisiä jopa tapaamasta toisiaan. Skeptikot rikkoisivat näissä tavoitteissaan myös perustuslakia.

Skeptikoidenkin tapana on muotoilla banderollinsa myös niin, että heidän tuomittu kohteensa aiheuttaisi vahinkoa aina niihin heikompiin, kuten lapsiin ja sairaisiin, jolla tavoin skepsismi saisi enemmän oikeutta, hyväksyntää ja kannattajia puolelleen. Todellisuudessa taas näitä skeptikoiden väittämiä “kaltoin kohdelluksi tulleita uhreja”, ei kuulu tai näy missään tai ole Uhrit ry:tä. Skeptikoiden väitteet ovatkin lähinnä teoreettista ja tarkoituksenmukaista vainoa.

4.

“Tutkittu” johon alati vedotaan, ei ole mielestäni faktaperusta usein mihinkään, koska rahalla saa nykyisin lähes minkä tahansa tutkimustuloksen. Se mikä on tänä päivänä tutkittua faktaa, on usein vuosikymmenen päästä fiktiota tai hiljaisuudessaan vain hävinnyt. Kukaan ei myöskään rahoita tarvittavilla miljoonilla semmoista tutkimusta, josta ei taloudellisesti itse hyödy ja kehoa tukevia hoitoja ei voi patentoida ja siten omistaa. Kaikkea ei voi myöskään samalla kaavalla uskottavasti edes tutkia.

Käytännön kokemus on se uskottavin tutkimus, jollei paras, koska siihen ei voi vaikuttaa rahalla tai asemalla. Turun yliopiston lääketieteen professori Juhani Knuuti, joka fanaattisesti edustaa vain kaupallista tutkimusta, pitää tarkoituksellista blogia, jossa hän haukkuu asemaansa hyväksi käyttäen kuin asiantuntijana: luontaiset hoidot, -valmisteet, -kokemusperäiset alat “huuhaaksi tai tutkimattomaksi huijaukseksi.” Hän etsii luontaishoidoista tai -valmisteista epäkohtia, joista voisi tehdä raflaavia leimakirveitä blogiinsa. Hyvää hän ei asenteellisena luontaisalaa kohtaan löydä lainkaan, joka kertoo vain professorin alan tietämyksestä.

Knuuti on laatinut asiasta myös pyramidin, jossa vähäisempinä tutkimusnäyttönä hän pitää: “asiantuntijan mielipidettä, potilastapausta tai omaa kokemusta”. Tällä hän ehkä tietämättään leimaa myös itsensä “uskomus” asiantuntijaksi. Kokemusperäinen tieto, kansalaisten kokemat hyödyt ja parantumiset luontaishoidoissa, olisi Knuutin mielestä kuitenkin huuhaata. Ruokavalioilla, ravinteilla, homeopatialla hoidettu sairaus olisi siis onnistuessaankin huijausta tai uskomusta. Vastaavasti kaupallisen järjestelmän tuottama pilleri, olisi totuus –  vaikka kansalainen ei siitä kokonaisvaltaista- tai ei mitään apua saisikaan.

Jos jotakin ei ole tutkittu, sitä ei pysty oikein tutkimaan tai sitä on tutkittu väärin, se ei tee vielä mistään huuhaata. Näillä perusteilla kuitenkin alati leimataan monet hoidot. Tämmöinen asenteellinen tuomitseminen ei hyödytä ketään, mutta johtaa siihen, että lääkärin vastaanotolle ei kannata kertoa vaihtoehtoisista hoidoistasi, koska se nostaa usein myrskyn vesilasissa ja lääkärisi voi pitää sinua sairaan sijasta “petturina”.

Voit kertoa lääkärillesi turvallisesti huumeiden käytöstä, perversioista tai tekemistäsi rikoksista, mutta et luontaishoidoistasi, ainakaan hyvistä kokemuksesta – koska se voi olla pahinta mitä voit hänelle sanoa ja mikään vaitiolovelvollisuus ei estä häntä laittamasta kertomuksiasi leimaavasti (potilas uskoo uskomushoitoihin) yleiseen tiedostoon. Tiedostosta sitten myös seuraava lääkäri osaa asettaa sinut ansaitsemaasi asemaan. Yksipuolinen koulutus ja kaupallisuus on sumentanut terveydenhoidon ja etiikan. Olet osa luontoa, mutta apua terveyteen et saa sieltä nykyisin etsiä tai asiasta kiihkoutunut lääkäri voi kieltää sinua tulemasta enää kunnalliseen terveydenhoitoon lainkaan.  

Knuuti ja moni lääkäri on ehkä unohtanut, että ovat lääkärivalassaan vannonut: “Kunnioittaa potilaan tahtoa.” No, ei kaikkia valoja ihminen voi muistaa, mutta lääkäri ei kuitenkaan omista kunnallista terveydenhoitoa ja kansalaisten verorahoilla korkeaa palkkaa saavan pitäisi ainakin yrittää kunnioittaa maksajiaan, vaikka lääkärin työssään ei onnistuisikaan riittävästi. Olen nimittäin aika varma, että jos synteettiset lääkkeet olisivat niin toimivia ja turvallisia, kun vaikka Knuuti näkee niiden olevan, niin ei terapeutteja enää olisi, eikä lääkäreitä kiinnostaisi potilaidensa “turhat” kokeilut terapeuttien hoidoissa.

Onko tutkittu useinkaan totuus? Tutkimuksissa yleensä maksaja määrittää: mitä tutkitaan ja mitä tutkimuksella halutaan tavoittaa. Tutkimustuloksissa olisi aina tärkeää todistetusti ilmoittaa, kuka tutkimuksen on oikeasti rahoittanut. Jos vaikka kahviteollisuus antaa sinulle suoraan tai välikäsien kautta miljoona euroa tutkimusrahaa, jotta tutkisit: Olisiko kahvi hyvä diabeteksen ennaltaehkäisijä? Luuletko tulevasi siihen tulokseen, että et löytänyt mitään merkkejä kyseisestä hyödystä? No et tietenkään, olet vuoden saanut tehdä unelma työtä täydelle ylläpidolla ja haluat varmaan tehdä niitä jatkossakin. Suurin osa rämän päivän tutkimuksista on rahoittajan tarpeeseen räätälöityjä – ja lääketutkimuksissakin tutkijat kirjoittaa raportit. 

Yksi ongelma lääketutkimuksissa on se, kun lääketehtaat sijoittavat lääketutkimuksiinsa tarvittavia satoja miljoonia, niin loppusuoralla ilmenneitä haittoja, on usein pimitetty tai lisätty haittoja/ kuolemia myös verrokkiryhmiin, jotta lääke saadaan markkinoille tuomaa sijoitetut rahat takaisin. Lisäksi mikään hiiri- tai koeryhmätutkimus ei tuo sitä tietoa, mitä kyseinen lääke tai useamman lääkkeen yhteisvaikutus juuri sinuun vaikuttaa. Ihmisiä kuolee lääkkeiden haittoihin jo enemmän kuin sodissa ja on länsimaiden kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Ketä kiinnostaa nämä satojen ihmisten turhat kohtalot vuosittain?

Tutkittujen lääkkeiden todelliset vaikutukset nähdään yleensä vuosikymmenten käytön myötä, kuten on tapahtunut luontaishoidoissakin ja näin niistä on parhaat hoidot jääneet elämään ja ihmiset maksavat niissä kokemusperäisten hyötyjen vuoksi –  vaikka saisivat lähes ilmaista “tutkittua” lääkehoitoa yhteiskunnalta. Joten Knuutin kannattaa lääkärinä kehittää vain omaa alaa enemmän, ja kilpailijat unohtuu automaattisesti.

Mikä on sitten yleisesti parasta hoitoa? Mitään tutkimusta tai vertailua lääkehoidot vs. luontaishoidot ei koskaan tehdä, vaikka semmoinen harhakuvitelma usein luodaan. – Satojen miljoonien rahoituksen tarve rajaa sen, mitkä, tai keiden valmisteet voivat vain saada tuon “tutkitun” tuotteen statuksen ja päästä lääkelistalle. Kaikki mikä jää ison rahan ulkopuolelle, on varsinkin Suomessa “tutkimatonta, uskomusta, puoskarointia”. – Vaikka olisivat osoittautuneet toimiviksi ja turvallisiksi hoidoiksi jo tuhansia vuosia, tai ovat monissa EU maissakin hyväksyttyjä ja korvattaviakin hoitoja.

Luontaisvalmisteissa on paljon täyteainepillereitä, johtuen paljolti kielloista, että niissä ei saa olla vaikuttavaa ainetta kuin nimeksi. Syystä myös vaikuttavimmat yrtit ja – luonnonvalmisteet ovat yleisesti kielletty: liian “lääkkeellisenä tai myrkyllisenä” – todellisuudessa kuitenkin kilpailemasta patenttilääkkeiden kanssa. Joten Knuuti on siltä osin oikeassa, mutta ei ole asiantuntija tai päättämässä, mistä ihmiset voivat saada avun. Hänen kokonaisvaltainen näkemys luontaisemmista hoidoista on eniten sitä Uskomusta ja tarpeetonta vainoa. 

Kun puhun omasta kokemuksesta, olen 20 vuoden aikana parantanut lukuisia ihmisiä näillä joidenkin humpuukiksi väitetyillä tavoilla, kuten homeopatialla – myös useita vakavasti sairauksista ja “parantumattomastikin” sairaita, joita lääketiede ei ole pystynyt edes auttamaan. Usein se kehon oman puolustuksen herättäminen tuo sen parhaan tuloksen – eli vaikuttavaa ainetta ei usein edes tarvita, vaan heräte ja sairaalle oikea ruokavalio. Ei ihmiset myöskään tyhmiä ole, että veisivät rahansa johonkin puoskarin pöydälle, jolle ei olisi mitään varteenotettavaa tarjottavaa.

Tutkimuksiin ja vastuuseen halutaan vedota, mutta käytäntö ja tutkimus eivät usein kohtaa tai ovat jopa päinvastaisia. Yksi menetelmä kaupallisessa lääketieteessä on tarjota “tutkimusrahaa ”päättäville elimille, kuten 2009, jolloin suomen THL sai Pandemrix-rokotetta valmistavalta GlaxoSmithKline 6 milj., jos rokote ostetaan Suomeen, eikä valmistaja GlaxoSmithKline ota rokotuksen mahdollisista haitoista itse vastuuta. THL otti rahat, mainosti rokotetta täysin turvalliseksi ja valtio osti 37 milj. € oston. Eihän todellisuudessa kukaan maksa 6 miljoonaa päättävälle taholle ja poista samalla omaa vastuuta tuotteesta, jos olisi itse varma sen turvallisuudesta ja hyödyistä. Myöhemmin EU-komissio tutkimuksissaan katsoi Pandemrix-rokotuskampanjan perustuneen pitkälti kaupallisuuteen, eikä niinkään terveyden edistämiseen – komission päätöksestä oli artikkeli myös Lääkärilehdessä.

“Tutkittujen lääkkeiden” hyödyistä ja haitoista puuttuu kuitenkin usein se tärkein: Pitkä käytännön näyttö. Monet lääkärit ja toimittajatkin puolustavat ja vannovat sitä “tutkittua” – vaikka väitetyn hyödyn sijasta tulee paljon myös haittoja – tutkittujakin haittoja. Eli lääkkeen käyttö potilaalle on usein arpapeliä siitä, onko lääkkeen tutkimuksessa ilmenneet hyödyt vai haitat se vallitsevin lopputulos tai jokin odottamaton – saati useamman lääkkeen yhteisvaikutus. On tietysti luonnollista olettaa, että jos jokin muu hoitomuoto olisi patenttilääkettä hyöty- ja haittavaikutuksissa parempi, niin se olisi lääkäreiden käytössä – asia ei ikävä kyllä mene lainkaan niin. Länsimainen lääketiede, jota Suomi yksistään verorahoilla tukee, on ensisijaisesti bisnestä. Siellä on tärkeitä lääkkeitä, mutta eniten se on tutkitustikin bisnestä:

Arvostettu British medical journal lääketieteellinen tutkimus lääkehoitojen hyödyistä, kyseenalaistaa nykyistä liiallista lääkehoitoa: on jo useana vuotena julkaisut ja viimeksi 2015 laajan tieteellisen tutkimuksen, http://clinicalevidence.bmj.com/x/set/static/cms/efficacy-categorisations.html jonka tutkimuksen mukaan, vain 11 % Lääke-tieteen perusteella määrättyjen käyttäjistä saa varman avun – ja se on 2 % yksikkö pienempi prosentti kuin vastaava tutkimus 2007, jolloin tutkimusten mukaan vain 13 % potilaista sai lääketieteellisistä hoidoista kiistattoman avun. Eli liki 90 %, ei saisikaan merkittävää apua hoitamalla itseään lääkkein.

– Tämä vain osoittaa sen, ettei lääkekuurit ole laajan lääketieteellisen riippumattoman tutkimuksen mukaan lähelläkään monopolin arvoa. Tämä voi tuntua absurdilta lääkehoitojen vannoutuneille, mutta selittää sen, miksi kerran sairas, on yleensä jatkossakin sairas, ja miksi monet etsivät niitä hoitoja myös toisaalta. Tällä 11 %:lla tehdään parantumisia, pelastetaan elämää ja se luo syvän luottamuksen, mutta pitäisi olla realisti, mihin vaivoihin kovia hoitoa käytetään, jos ne voivat lievityksen lisäksi aiheuttaa myös uusia sairauksia. Toimisivatko kehoa tukevat hoidot ja syiden poistaminen moniin sairauksiin oirehoitoja paremmin, ennaltaehkäisevämmin ja turvallisemmin? Asiaa ei tarvitse edes miettiä, koska pitkä näyttö on sen parhaiten todistaa. Yhteiskunnan pitäisikin kannustaa ja tukea ihmisiä etsimään oirehoidoille myös vaihtoehtoja, kuten WHO on suosittanut.

Käytännössä eniten uskomusta ja väittämiä on esiintynyt juuri lääketieteessä, ja sen johdosta siellä on myös monia isoja lääketehtaita tuomittu jopa miljardisakkoihin: vääristä väittämistä, plaseboista, muunnelluista tutkimustuloksista/ -verrokeista, haitoista, laajoista lääkekuolemista, jne.

Kovasti lisääntyvä lääkemääräily maksaa yhteiskunnalle vuosittain satoja miljoonia ja paljon myös “turhaan” ja saastuttaa käyttäjän lisäksi myös ympäristön, joka on jo nyt todellinen uhka. – Kaikki syödyt lääkkeet ja niiden valmistaminen kun päätyy meriin, mereneläviin – muuttaen niiden anatomiaa/ käyttäytymistä, bakteerikantoja ja sieltä lääkkeet palaavat takaisin myös ruokapöytiin. USA:ssa pelkästään juomavedestä löydettiin jo 56 eri lääkeainetta. Joten, jos halutaan ajatella myös tulevaisuutta, pitäisi ensisijaisesti pyrkiä hoitamaan potilaita ilman synteettisiä valmisteita, mutta lääkekulutus vain lisääntyy joka vuosi.

– Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen tutkija Petra Lindholm-Lehto vahvisti 2014 tutkimustuloksin, että Suomen ehkä arvostetuin järvi Päijänne, on myös merkittävästi saastunut lääkejäämistä. Syömällä siis Päijänteen kalaa, tai juomalla pääkaupunkiseudulla Päijänteestä tuotua hanavettä, nautit myös masennus-, hormoni-, antibiootti-, ym. lääkkeitä. Lorotat sitten nauttimasi ja mahdolliset syödyt lääkkeet taas viemäriin/ vesistöön – ja näin pitoisuudet vesistöissä kasvavat, kunnes luonto muuttuu näistä lääkejäämistä käyttökelvottomaksi. Nykyisellä menolla “lääkecocktail-katastrofissa” ei puhuta sadoista-, vaan kymmenistä vuosista. Suurin hyötyjä tässä “tutkitussa hoidossa” on lääketeollisuus ja suhteellisen pieni ryhmä, joka sillä rikastuu.

5.

Homeopatia olisi monessa ympäristöystävällisenäkin hyvä vaihtoehto. Homeopatia on EU:ssa direktiivin rekisteröityä lääkkeellistä hoitoja. Homeopatia ei ole maailmalla vieras hoito, vaan paljon juuri koulutettujen ja yläluokan suosiossa. Myös monilla kuningasperheillä on omat hovi-homeopaatit. Homeopatia on Maailmanterveysjärjestö WHO:n mukaan maailman toiseksi käytetyin hoitomalli ja kuuluu monissa maissa lääkäreiden peruskoulutukseen. WHO ja EU kehottaa myös jäsenmaitaan enemmän suosimaan näitä vaihtoehtohoitoja.

Sveitsin hallituksen kattava raportti homeopaattisesta lääketieteestä (Homeopathy in healthcare, Bornhöft & Matthiessen 2011), oli selvä: Homeopatia on kustannustehokas, hyvin toimivaa, eikä sen ole todettu aiheuttavan sivuvaikutuksia. Raportti suositteli homeopaattisten hoitojen liittämistä paikalliseen “kela”-korvattaviin hoitoina Sveitsin kansalliseen sairasvakuutukseen ja niin tapahtui. Sveitsissä myös kyselyssä 85% kokemusperäisestä kansasta halusi CAM, eli nämä vaihtoehtoiset hoidot kansalliseen terveydenhuolto-ohjelmaan ja sairasvakuutuksiin.

Suomessa, maailman sairaimmassa länsimaassa, kansalaiset kärsivät paljon turhaan monista sairauksista, kun eivät itse osallistu hoitoonsa ja etsi vaihtoehtoja pelkille oirelääkityksille tai antibioottikierteille. Toiset etsivät vasta pakon sanelemana lääkkeiden sijaan parempaa oloa esim. ruokavaliolla, mutta siitäkin valinnasta Suomessa pitää usein kiistellä eri tahojen kanssa – voiko määrätty ruokamuutos häntä mukamas auttaa?

Rajata sitten ihmisiltä oikeus hoitaa itseään halutusti ilman lääkkeitä, olisi raju kielto ja Lääkäriliiton tai skeptikoiden toiveesta huolimatta myös perustuslain 2.6§ vastainen: Ketään ei saa asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteellaja olisihan se holhoamisen huipentumakin. Se olisi myös ihmisoikeuskysymys, kun ihminen sairastuu, hän ei saisi enää itse vaikuttaa/ päättää, miten haluaa itseään hoidettavan. Myöskin terveyden- ja sairaudenhoito rajusti lisääntyvillä patenttilääke- ja leikkaushoidoilla, on potilasjonot vain pidentyneet ja hoitohaitat lisääntyneet kaikissa ikäluokissa.

6.
Dosentit ja psykiatrit ei perehdy asioihin.
Kuopion yliopiston dosentti/ skeptikko Markku Myllykangas, joka tunnetaan parhaiten vihastaan vaihtoehtohoitoja kohtaan – vaikka tuomitseminen ja mediassa käyttämänsä nimittelyt (uskomus, hörhöt, puoskarit..) eivät kuulu mitenkään yliopistotoimintaan, tai hän olisi luontaisalaan mitenkään perehtynyt. Skeptikot vetoavatkin mieluusti aina niihin tutkimuksiin, joissa on tutkittu esim. homeopatiaa väärin. Homeopatiaa kun ei voi tutkia lääkkeiden tavoin esim. kaksoissokkokokein, vaan homeopatiassa pitää etsiä yksilölle lääke, eikä sairauteen. Homeopatiaa on vaikea tutkia niin, että annetaan sama lääkettä sairasryhmille – jokainen pitäisi hoitaa yksilönä lääkityksen suhteen ja siltikin joutuu usein matkalla vaihtamaan uuden lääkkeen vanhan tilalle, että paraneminen etenee. Homeopatia on usein rakennehoitoa.

Vankimielisairaalan johtaja/ psykiatri Hannu Lauerma, jota voisi tituleerata myös tietämättömyyden diktatuuriksi, on vuosia kirjoitellut lehtiin lukuisia leimaavia, arvostelevia ja syyttäviä artikkeleita ja kirjoittanut aiheesta useita kirjojakin: huijauksista ja pahuudesta, viitaten juuri vaihtoehtohoitoihin – tuntematta alaa mitenkään tai osoittamatta, missä ne huijarit/tuomiot tai huijattu kansanryhmä on?

Jokainen ympärilleen näkevä ymmärtää, kuinka paljon juuri psykiatrinen lääkehoito on epäonnistunut työssään. Luennoillaan vaihtoehtoja syyllistävä ja pilkkaava psykiatri Lauerma korostaa alati oman alansa ainutkertaisuutta – samalla kun mielenterveyspotilaiden ryhmä vain kasvaa, joukko- ja perhesurmat lisääntyvät ja yhä useampi näistä surmaajista on ollut psykiatrisessa lääkehoidossa. –  Maailmanlaajuisesti on epäilty, että juuri uudet mieliala- ja masennuslääkkeet altistavat masennuksen, itsetuhoisuudelle ja suunnattomalle väkivallalle. Jokin selvä syy on luonnollisesti olemassa nykyisille koulusurmille tai raivon vallassa tuntemattomien ihmisten surmaamiselle.  – Mutta kun on kyse tutkituista lääkkeistä, kukaan ei ole vastuussa ja asiasta ei välitetä. Lauerma on vastuun sijasta yrittänyt julkisesti sysätä syytä luontaishoitoihin, jos psykoosi-surmaajan taustalta löytyy edes jokin kontakti luontaishoitoihin.

Mutta jos luet tutkijan/ professori Peter C Gøtzsche Tappava psykiatria ja lääkinnän harhat (2016): tilastoihin ja tutkimuksiin perustuvan kirjan, niin ymmärrät, mistä psykiatri Lauermankin huono omatunto voisi johtua ja miksi hän haluaa leimata muita aloja syyllisiksi. Gøtzschen arvostetun kirjan mukaan mm. Yhdysvalloissa ja Euroopassa kuolee pelkästään yli 65 vuotiaita yli puoli miljoonaa vuodessa psyykelääkkeiden käytön seurauksena.

Psykiatrian lääkkeistä on arvioitu 98 % käytettävän turhaan ja tilanne jatkuu vain sen valtavan bisneksen johdosta. Kirjan tietojen mukaan psykiatrit myös systemaattisesti valehtelevat potilailleen, -itselleen, -julkisuuteen ja keksivät potilailleen uusia diagnooseja. Kirja on paksu ja karua kertomaa Lauerman koulukunnasta. Joten Lauerma on mielestäni niitä viimeisiä tahoja, jotka voisivat arvostella muita hoitomuotoja/ hoitajia: “vastuuttomiksi, uskomushoitajiksi tai huijareiksi.”

Lääkärikunta syyllistyy itse miljardibisnekseen ja piilokorruptioon, jossa lääkäreitä kestitään, jotta määräisivät enemmän lääkkeitä. Lääkärikunta johtaa myös huumaavien aineiden käyttöä ammattiryhmänä Suomessa. Nämä ovat ikäviä tosiasioita, joista ei hirveästi kerrota, vaikka kyse on yhteiskunnan rahoista ja potilaiden turvallisuudesta.

Uskonkin, sitten kun lääkärikunta on laajemmin tyytyväinen omaan onnistumiseensa, niin muutkin hoitomuodot saavat heiltä ansaitsemansa arvostuksen. Lääkäri tai varsinkaan Psykiatri ei saisi olla Skeptikko. Tämä voimakas asenne eri koulukuntiin, oppeihin, uskontoihin, ei voi olla vaikuttamatta diagnosointiin tai lausuntoihin, joiden arvioitavaksi potilas joutuu usein tahtomattaan. Tilanne on sikäli huono, koska myös Lääkäriliiton pitäisi ohjeistaa lääkäreitä kohtaamaan kansalaiset tasavertaisesti, eikä toimia tuomitsijana, mutta Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve, on yksi kiihkeimpiä eri hoitotapojen vastustajia ja lääkkeellisten hoitojen monopolisoija. Pälve esitti 2007 TV:ssä terapeuttien passittamista työstään vankilaan, vaikka ei mitään todellista syytä siihen olisikaan.

– Lääkehoitoja on terapiahoitojen sijaan maailmalla paljon kritisoitu ja monia lääketehtaita tuomittu oikeudessa: huijauksista, salailuista, väärennöksistä ja vakavista haittavaikutuksien aiheuttamisesta jopa miljardien korvauksiin. – Näistä löytyy listauksia tanskalaisen professorin Peter C. Gøtzschen aiemmasta jo palkitusta kirjasta 2014: “Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus/ Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon”. Peter C. Gøtzsche on kliinisten tutkimusten suunnittelun ja analyysin professori Kööpenhaminan yliopistosta, sekä terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuutta tutkivan kansainvälisen Cochrane-verkoston edustaja.

Suomi tarvitsisi riippumattoman tahon, joka avoimesti tutkisi ja julkaisisi, miten ihmisiä kannattaa eri sairauksissa hoitaa. Ehkä se 11 % sairastelevista tarvitsisi niitä lääkkeitä ja leikkauksia, muut: ruokavaliota, kehoa tukevia hoitoja ja mitä aikaisemmassa vaiheessa sairastelua, sen parempi. – Näistä yksilöidyistä ruokavalioiden tarpeista ja kehoa tukevista hoidoista, pitäisi saada kansanperinne. Olemme vieraantuneet tämän lääkebisneksen johdosta hoitamasta sairauksien syitä ja liiallisella lääkityksillä vain heikennämme ihmisrotua. Jo lapsena korvatulehdukseen määrätyt antibiootit tekevät ihmisestä usein pysyvästi sairaan – jota tosiasiaa tukee myös monet tutkimukset.

Lääke olisi lääke, vasta kun sen on valmistanut lääketeollisuus. Lääketeollisuuden tuotteista liki 70 % on yritelmiä kopioida perinteisiä luonnonlääkkeitä synteettiseksi – yleensä kuitenkin vähemmän onnistuneina. Yritelmiä, koska on kopio ja kopioivat vain sitä kasvin oletettua vaikuttava ainesosaa. Eli hiukan sama, jos autoinakin myytäisiin vain moottoreita – ja nekin olisi muovisia. Se taas, että jokaisessa tehdasvalmisteisessa pillerissä tiedetään olevan prikuilleen sama määrä vaikuttavan aineen, ei ole tehnyt niistä turvallisia tai kaikille sopivia.

Tuotteet ovat synteettisinä kopioina patentoitavissa ja helppoja valmistaa, eli kaupallisesti maksimoituja, mutta keholle vieraampia kuin luonnontuotteet. Kun sitten vielä luonnonkasvit leimataan myrkyllisiksi, uskomukseksi tai kielletään liian lääkkeellisenä, niin verrokkia ei lääkkeille olisi, joten lääkehaitatkin hyväksytään paremmin. Muistutan tässä, ei pidä verrata pula-aikaa tähän päivään, ja lääkehoidoissa on tietenkin paljon tärkeitä ja tehokkaitakin hoitoja, mutta se ei poista muita tehokkaita hoitoja.

Jos professori/ dosentti/ tohtori/ psykiatri sanoo/ kirjoittaa: akupunktion tai homeopatian olevan uskomushoitoa, hörhöilyä tai humpuukia – hän väittää silloin asemassaan “faktoina” asioista, joita hän ei tunne – ja se taas kertoo hänen tavastaan esittää ja tuputtaa henkilökohtaista mielipidettä tai aatetta totena. Tämmöinen “opettaminen” kertoo myös siitä, että hän toimii jo oman oppinsakin vastaisesti. Kyseinen henkilö ei ole uskottava ehkä muutoinkaan, koska hänellä on taipumus manipuloida ja lokeroida ihmisiä oman asenteensa pohjalta. Näitä manipuloijia on arvioitu olevan keskuudessamme 1/100. He hakeutuvat usein korkeaan asemaan tai sen johdosta perustelevat näkemyksensä vaikuttavasti ja saavat osan kansasta uskomaan vain heidän olevansa oikeassa.

Suomi on lisäksi maailman ykkönen kansalaisten holhoajana. Brittiläinen Institute of Economic Affairs -tutkimuslaitos selvitti 2016 holhouksellisimmat maat, ja Suomi oli pisteillä 53.7 holhotuin. Ruotsi oli 40.6 kakkosena, mutta esim. Saksan luku oli 9, eli siellä ei juuri holhota. Jos haluat hoitaa itseäsi oman tahtosi/ tuntemuksesi mukaan, syödä ruokia oman mieltymyksen mukaan tai polttaa tupakka lakisääteisellä tauolla, joutumatta näistä asioista selittelemään, huonoon valoon tai maksamaan mieltymyksistäsi suurta lisäveroa, niin muuta Keski-Eurooppaan.

7.
Ensin asialle nauretaan, sitten sitä vastustetaan, sitten se on itsestään selvyyttä
– Suomi on nyt puolivälissä. Näitä kehoa tukevia hoitoja toiset vähättelevät, mutta monien ihmisten saadessa niistä kuitenkin apua, niitä on alettu sitä verisemmin vastustamaan. Vaikka samaan aikaan koululääketiede on joutunut myöntämään tai tekemään itse suuria havaintoja, joita luontaisala on tiennyt jo tuhansia vuosia: ihminen on kokonaisuus ja moni sairaus johtuukin muusta, missä itse vika ilmenee.

– Länsimainen lääketiede onkin kehityksessään joutunut lähentymään paljolti Kiinalaista-lääketiedettä, jossa juuri eri elinten tila kertoo ihmisen hyvinvoinnista – niin fyysisellä- kuin mentaalipuolellakin: maksassa asuu kiukku, munuaisissa pelko, sydämessä ilo/ rakkaus, jne. Tällä hetkellä ehkä eniten lääketieteessä on keskustelua herättänyt nämä mielenterveysongelmat ja että hyvän olon tuottava serotonin-keskus onkin suolisto, eikä suinkaan prosessointi-keskus aivot. Esimerkiksi sydän siirroissa on ihmisen persoona ja unet muuttuneet. Länsimaalainen lääketiede tekee nyt valtavia oivalluksia ja uusia Nobel ehdokkaita tajuamalla, että ihmisen mieli ei olekaan aivot, vaan myös koko keho/ elimet. Nämä asiat on vain luontaishoidoissa tiedetty jo tuhansia vuosia ja Länsimaat kyseisille opeille vain nauraneet.

Seuraavaksi varmaan odotamme oivallusta ja julkista myöntämistä: minkälainen suolistoa tuhoava ja sairastuttava voima on juuri erilaisilla synteettisillä lääkekuureilla ja mitä pysyviä haittoja ne aiheuttavat ihmisen terveydelle? Asioiden, saati virheiden myöntäminen on lääketieteessä ollut aina pitkä ja vaikea prosessi, saati eri koulukuntien hyväksyntä. Semmoista hoitomallia ei löydykään, jolle ei Suomen koululääketieteestä löytyisi heti vankat, mutta asiasta tietämättömät vastustajat. Oma tietämättömyys tuokin aina ne vahvimmat mielipiteet ja kiellot esiin.

Voisimme tarkastella asiaa myös konkreettisesti: ovatko ihmiset oikeasti terveempiä nykyisellä oirehoidolla, kuin vaikka 50 vuotta sitten? Jos niin olisi, miksi sitten tervehtyneempi kansa joutuu lisäämään lääkkeiden kulutusta 3-15 % vuosittain, kuten tapahtuu? Lääkityksen tarve on monisatakertaistunut 50 vuoden aikana, kuten myös lääkäreiden tarve, sairasjonot, -lomat, jne. Keski-iän nousuun eniten vaikuttavat sotien ja pula-ajan poistuminen, nykyinen hyvä ensiapu ja syntyvien kuolemien väheneminen. – Onhan eri asia synnyttää sairaalaolosuhteissa kuin saunassa tai peräkammarissa.

Nämä seikat nostavat kyllä keski-ikää, mutta ovat ihan eri asia, että olisimme terveempiä. Jos vaikka laskemme sairaudeksi pelkästään: allergiat ja diabetekset, niin jo useampi suomalainen on sairaampi kuin 50 vuotta sitten. Jos laskemme vielä monikertaistuneet syövät, suolistosairaudet, ja mielenterveysongelmat tai yleistyneet lasten käytöshäiriöt, niin ymmärrämme, että olemme jo tosi sairaita.

Sydän- ja verisuonisairaudet ripeän ensiavun, sekä elintason nousun johdosta kuolemien vähentyminen, ei luo perusteita nykyiselle lääkerumballe. Tilastoja ei siis pitäisi verrata pula-aikojen epidemioihin, jossa aliravitut sairastuivat helposti ja osa kuoli jo synkkyyteenkin ja mahdollisen kohtauksen tai tapaturman sattuessa ei ollut ensiapua tarjolla – jolloin jo yksi stressin altistama sydänkohtaus, oli usein se viimeinen. Myös ikäloppuvanhuksen pidempään hengissä pitäminen lääkkein ja laittein, lisää keski-ikää ja luo virheellisesti kuvaa terveemmästä kansasta. Monen vanhuksen loppuelämän tehtävä onkin kuluttaa vain lääkkeitä, joiden johdosta taantuvat “muumioiksi”, mutta hengittävät kauemmin.

8.
Jos ihmisellä on esim. astma,
joka on nykyään hyvin yleinen sairaus (kolmanneksi yleisin), niin oireita lievitetään yleensä lääkkein. Kyse on kuitenkin suhteellisen vakavasta ilmiöstä, jos ihmiset eivät nykyisin pysty kunnolla hengittämään ilman lääkkeitä. Jos sitten kysyt lääkäriltäsi, mistä tämä astma johtuu? – Sanotaan sen olevan vain perinnöllinen taipumus/ alttius ja siihen on kyllä lääke ja sen kanssa olet “kunnossa”. – Ei ihmisen perimään kuulu tämmöiset alttiudet tai olla allerginen edes siitepölyille – näin vain alati ihmisten terveydentilan heikentyessämme tapahtuu. Miksi olisimme alkaneet “perimään” erilasia sairauksia 50 vuoden aikana? Syyt johtaisivat sylttytehtaalle ja allergioiden oirehoito on niin suuri bisnes, että oikeita syitä tai hoitoja ei lääketieteessä löydetä, ja jos joku taho hoitaa näitä ihmisiä vielä terveeksi, se halutaan kieltää.

– Nämä astmat ja siitepölyallergiat ovat lisäksi jäävuorenhuippua, mitä on tulossa, kun jo nyt osa ihmisistä on allergisia liki kaikelle: eläimet, kukat, home, savu, hajut, sähkö, ruoat – siis allergisia luonnolle/ elämälle! Sama kaava on käymässä koirille, joita hoidetaan nykyisin ihmisten tavoin: paljon rokotuksia ja antibioottia. Tässä meidän hyvässä ja tutkitussa terveyden- ja sairaanhoidossa on käymässä niin, että ei ole tuhkarokkoa ja flunssaan määrätään heti antibiootit, ettei kansalainen olisi työstä pois, mutta kohta emme voi enää elää tässä maailmassa – ja jos jotenkin pystymmekin, niin olemme lisääntyvästi myös diabeetikoita, syöpäisiä ja mielenterveyspotilaita, jotka ovat täysin lääketeollisuuden armoilla. Lääke aina pieneenkin vaivaan, sivuuttaa kehon puolustuksen, tuhoaa tärkeät bakteerit ja tekee meistä sairaita.

Järjestelmä on moraaliton, koska mitä enemmän sairastaa, käyttää lääkkeitä, sitä enemmän lääkäreille ja lääketeollisuudelle kasaantuu asiakkaita. Järjestelmää pitäisi muuttaa niin, että lääkäreillä olisi pieni persuspalkka ja kaikilla mahdollisilla keinoilla saatu potilaan parantaminen ilman lääkekierrettä toisi sen lisäbonuksen. Näin syntyisi lääkäreillekin tarve kehittyä ja syventyä eri hoitoihin ja potilaaseensa tarkemmin. Jatkossa ei tarvittaisi terapeuttejakaan erikseen.

Tutkimusten mukaan sairauspoissaolot ovat pelkästään 2000 luvulla kaksinkertaistuneet. Kela maksoi 2013 sairauspäivärahakorvauksia 833 miljoonaa, joka oli vielä 2000 liki puolet pienempi summa. Työterveyslaitoksen mukaan sairauspoissaolojen kustannukset kansantaloudelle ovat jo n. 3 miljardia/v. THL:stä kuitenkin vuosittain vakuutetaan: “Olemme terveempiä kuin koskaan”.

Toisinaan saa lukea lehdestä, jossa skeptikkosielu huolestuneena kirjoittaa: “Kuinka luontaispuolella liikkuu suuret rahat”. Kyse on kuitenkin vain nappikaupasta ja vielä harmittomasta semmoisesta. Vuonna 2013 käytettiin Suomessa lääkkeitä 2.8 miljardilla eurolla (lähde:FIMEA). – Se oli 3.1 % enemmän kuin aikaisempana vuonna. Tästäkin summasta voisi ja pitäisi oikealla kehityksellä siirtää 2 miljardia tärkeämpään yhteiskunnalliseen käyttöön, jos alettaisiin hoitaa ihmisiä järkevästi, eikä vain oireita ja lääkkein ei aiheuttaisi uusia sairauksia. Tarkoitan järkevillä hoidoilla kehoa tukevia ja sairauden syitä poistavia hoitoja. – Ja yksi tärkeä syitä poistava hoito on nykyisin yksilön ruokavalio ja jalostamaton ruoka.

Pelkästään reumalääkkeitä myytiin v. 2014, 113 milj.€, tai diabeteslääkkeitä 71 milj.€. Reumakin on pitkälti elintapasairaus, jota kehoa tukevilla hoidoilla ja ruokavalioilla olisi hoidettavissa usein jopa terveeksi – kuten myös 2 tyypin diabeteskin, joille molemmille altistutaan tutkimusten mukaan ainakin antibioottien ansioista. Olemme tahtomattamme oravanpyörässä, jossa meitä ja yhteiskuntaa lypsetään: hajota ja hallitse kaavalla. Toisella kädellä tehdään hyviä asioita ja toisella tehdään lisääntyviä jonoja.

Sairaanhoito on jo sairaan lääkekeskeistä. Jos tarvitset vaikka sairaslomaa, se käy, mutta sinun täytyy “vaihdossa” syödä ainakin yksi paketti jotakin lääkettä. – Jos lääke aiheuttaa sinulle sairauskierrettä tai muita haittoja, olet oikeutettu tai velvollinen ottamaan rinnalle uusia lääkkeitä. – Kieltäytyessä saat merkinnän niskuroinnista, eli hoidoista kieltäytymisestä – etkä ole enää kovin tervetullut yhteiskunnan tarjoamaan hoitoon. Tai jos huonokuntoinen vanhus haluaa kunnalta kotiapua/ ruokaa – se ei käy, jos vanhus ei käytä mitään lääkettä. Lääkkeet ovat tulleet terveydenhuollossa perusteeksi tulla usein edes huomioiduksi.

Terveyden- ja sairaudenhoito sekä sairauksien väitetyt aiheuttajat, ovat todellisuudessa usein suurta huiputusta, jota kukaan ei tunnu hallitsevan. Se on yhteiskunnalta karannut mopo, jossa lääketeollisuus ja lääkäriasemat tekevät valtavia voittoja, mutta sairaat vain lisääntyvät. Meillä on yhteiskunnassa tarkoituksenmukaisia kampanjoita, kuten vaikka tupakanvastaiset kampanjat, joilla ei kuitenkaan käytännössä saada terveyttä juuri millään muotoa, vaan saatiin satoja konkursseja ravintola-alalla, lisääntyvää uutta rikollisuutta, verorahojen vähenemistä ja ihmisten keskinäistä syyttelyä ja eriarvoisuutta. Tupakoinnin lopettaminen lisää yksilölle usein elinikää, mutta ei yhteiskunta vanhemmiksi elävistä hyödy, vaan ne vasta tulevatkin kalliiksi.

Jos haluaisimme oikeasti terveyttä, hyvinvointia ja puhtaampaa luontoa, meillä pitäisi olla pikemminkin lääkkeiden vastaista kampanjoita: Älä syö kehoa rasittavia ja luontoa saastuttavia lääkkeitä, jos sairauteesi on toimivia vaihtoehtoja! Lääketeollisuuden valtaa on terveydenhoidossa liian paljon, josta myös Suomen Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL:kin saa lääketeollisuudelta “tutkimusrahana” omansa.

Isolla rahalla tehdään paljon myös sitä “syntipukkitutkimuksia”, joilla tarkoituksella ohjataan yhteiskuntaa, kuten vaikka juuri tämä tupakan vastainen kampanjointi. Siinä ihmisten huomio saadaan “tutkimuksilla” kiinnittymään epäolennaisiin sairauksien aiheuttajiin ja suurin hyötyjä tuntuu olevan aina se lääketeollisuus. Käytännössä eivät tupakoitsijat ole yhteiskuntaluokassaan muita sairaampia tai kalliimpia yhteiskunnalle, mutta pitkään tupakoivat kuolevat usein keskivertoa aiemmin – ja se harmittaa lääketeollisuutta. (lisää aiheessa sivun-otsikossa: Vertaus Kuubaan)

9.
On kaksi mallia hoitaa useimpia sairaustiloja:
Tässä nykyisessä vallitsevassa mallissa, jota yhteiskunta yksistään rahallisesti tukee: Pyritään ensisijaisesti löytämään sairaudelle nimi, eli diagnoosi. Sen jälkeen pyritään sairauden oireita lievittämään kokeilemalla niihin erilaisia kemiallisilla yhdisteitä, joihin jokainen reagoi sitten omalla herkkyydellään. Usein lääkäri arvioi tilan myös parantumattomaksi ja lääkitys olisi pysyvä. Kyseisillä lääkityksillä pyritään “pakottamaan” keho toimimaan halutusti tai korvataan puolustus antibiooteilla tai kortisoneilla. Nämä hoitomallit ovat parhaimmillaan silloin, kun ihminen on vakavassa sairaustilassa – jolloin hyöty-, haittasuhteet tulevat useimmin potilaan eduksi. Muutoin ei ole näyttöä, että sairaan kannattaisi hoitaa vain oireita loputtomiin tai syrjäyttää aina oma puolustus kortisoneilla tai antibiooteilla.

On paljon myös tutkimusnäyttöä, että nämä kyseiset lääkkeet aiheuttavat lieviäkin sairauksia hoidettaessa kroonisia ja vakaviakin haittoja, kuten allergioita, tulehduskierrettä, maksasairauksia, diabetesta ja syöpiä, jotka kaikki ovat moninkertaistuneet näiden lääkitysten kulta-aikoina. Nämä lisääntyneet sairaudet kuitataan potilaalle johtuvan yleensä perimästä. – Siihen lauseeseen loppuu yleensä kansalaisen pohdinta, miksi hän on sairastunut, miksi lääkäri ei paranna – ja alkaa usein loppuelämän pituinen lääkerumba, jonka myötä on syntynyt maailman suurin bisnes.

Toinen tapa hoitaa sairaustiloja, olisi tukea kehoa, poistaa aiheuttajia, joilla on saatu ja saadaan ympäri maailmaa hyviä tuloksia monissa sairauksissa eikä haittoja juuri tunneta. On ollutkin vaikea kenenkään väittää, etteikö hyviä tuloksia luontaisemmilla hoidoilla saataisi, joten Suomessa on keksitty väittää, että hyvät tulokset johtuisivat “uskomuksesta” hoitoja kohtaan – vaikka myös pienet lapset ja eläimet reagoivat hoitoihin jopa muita paremmin. Kyseisissä hoidoissa käytetään kehon omia voimavaroja hyväksi. Yritetään saada keho itse taas parantamaan syntynyttä epäkohtaa, tankataan puutoksia tai yrtti-lääkitään perinnehoitojen mukaan. – Kyseisiä hoitoja ei potilaille yhteiskunta korvaa, koska lääkärit korvaamista sekä hoitojen yleistymistä vastustavat ja joita nimittelyillään leimaavat. Hoidot ovat kuitenkin maailmanlaajuisesti hyväksyttyä/ korvattaviakin ja monissa sairauksissa toimivaa-, turvallista-, kokeneempaa-, halvempaa-, ja myös riskittömämpää hoitoa. Hoidot halutaan usein vesittää: “ei ole tutkittuja” väittämällä. Ei historian tuomaa kokemusta tai liian halpoja asioita edes haluta nykyään tutkia ja kaikkea ei voida samalla kaavalla tutkia.

Suurinta osa-aluetta ihmisen päivän tekemisistä tai asioista ei ole tutkittua, vaan on käytännön tuomaa kokemusta/ elämää. Ihmisen olemassa olonkin voisi sitten kieltää, koska ihmisen syntyminen alkujaan maapallolle, on käytännössä pelkää olettamista.  Evoluutioteoria on aikoinaan epäoikeudenmukaisuuksiin, kuten omien lapsien sairastelujen ja kuolemien johdosta jumalaan turhautuneen kyynisen miehen Charles Darwinin mietiskelyn tulos ja päätelmä. Uskonnollista luomista kun ei voi tutkia, niin on haluttu nykytieteelle konkreettisempi teoria (evoluutio), jota voi edes jotenkin tutkia/ päätellä. Siinä kuitenkin uskomus/päätelmä on se vaikuttavin tekijä, vaikka tieteeksi tätä evoluutiota halutaan kutsua. Tiedeihmiset vetoavat usein akupunktiossa/ homeapatiassa vaikuttavan aineen puutokseen, mutta uskovat samalla alkuräjähdykseen, jossa tämä kaikki ihmeellinen maailma/elämä on syntynyt tyhjästä. Olen joskus miettinyt, että kuinkahan kauan elämää ehti maapallolla olla, ennen kuin elämä kehitti itselleen lisääntymiselimet ja kiiman, että lisääntyminen olisi edes mahdollista ja naaraan ja uroksenkin olisi vielä pitänyt kehityttävä yhtä aikaan? Tai koska se hengissä pysymisen edellyttävä nälkä kehittyi ja olisiko syötävä kehittynyt sitä ennen, jne?

10.
Vakavat sairaustilat ovat ensisijaisesti lääkärien hoitoja vaativia, mutta ei niissäkään pitäisi pois sulkea kehoa tukevia hoitoja, saati kieltää niitä ihmisiltä. Onhan se aika ristiriitaista, että kansalainen saa vaikka päättää päivänsä tai sairauden johdosta olla kuolemassa, mutta ei saisi Suomessa hoitaa itseään halutusti. Sairauksien ja kipujenkin taustalla on usein pitkään jatkunut väärä ruokavalio, jonka kartoittaminen on myös oleellinen osa luontaista hoitomallia ja hyvinvointia. Vaikka lääkäri usein sanookin, ettei syömisellä ole merkitystä sairauteesi. Tuhansia vuosia on kuitenkin ihmisiä hoidettu ravinnoilla ympäri maailmaa.

Perimäksikin väitetyt sairaudet usein poistuvat, kun aletaan hoitaa ihmistä yksilönä. Näkemyserot alkavat yleensä siitä, kun lääkäri sanoo potilaalle: “Sairaudestasi ei voi parantua, kun siihen ei ole keksitty lääkettä”.  – Potilas päätyy mahdollisesti myöhemmin terapeutin luokse, joka hoidoillaan saakin hänen vastustuskykynsä heräämään tai kehon takaisin tasapainoon ja potilas paraneekin. Tätä eivät kaikki lääkärit sulata ja arvostelu terapeutteja kohtaa kasvaa. Keho kuitenkin parantaa useimmat sairaudet, kun sille annetaan mahdollisuus ja tarvittavaa apua.

Kehossa on kaikki parantumisen alkeet, ja niitä pitäisi ensisijaisesti yrittää hyödyntää: aktivoida, poistaa aiheuttajia. Jos sairastaminen kestää liian kauan, se voi sairaudesta riippuen rappeuttaa kehoa ja kokonaisvaltainen paraneminen on silloin aina vaikeampaa tai mahdotonta. Siksi kannattaisikin aina etsiä monipuolista hoitoa mahdollisimman pian, eikä pelkästään lääkitä oireita ja seurata, kuinka sairaus piilevästi etenee ja missä vaiheessa sille löydetään se nimi. Moni sairaus saakin lääkärikunnalta hyväksynnän vasta sitten, kun oireisiin on keksitty lääke – sitä ennen ovat usein luulosairauksia.

Terveyden ja sairauden tila on usein hyvin häilyvä, eikä tilanteen korjaamiseen tarvita aina edes suuria tekoja, vaikka oireet olisivat tuskaisat – enkä tarkoita tällä hengenvaarallisia tiloja. Tekojen ei usein tarvitse olla suuria, vaan oikeita. Keho pyrkii lähtökohtaisesti aina itse korjaamaan syntynyttä epätasapainoa, mutta tarvitsisi toisinaan vain hiukan apua. Vaikka asia tuntuu toisille absurdilta, niin avuksi riittää usein impulssi oikein valitulla homeopatialääkkeellä – koska se vastaa sitä kehon omaa solu-värähtelyä ja toimii herättäjänä tai normalisoijana soluille – jossa sairaus viimekädessä on. Tai avataan energiaradan-, eli meridinaalin-, eli länsimaalaisittain hermon “tukos” akupunktiolla, jolloin kipu tulee tarpeettomaksi, kun stagnaatiotila poistuu. Näin hoidettaessa vältettäisiin lukuisia riskialttiita lääkekuureja sekä leikkauksia. Yksilön ruokavalio ja jopa vuoden ajan mukaan syödyt antimet, ovat usein tärkeä sairauksien ennaltaehkäisijä ja ongelmien poistaja.

Terveyttäminen on pitkälti tasapainottelua ja aktivoimista. Sairaustiloja voidaan kutsua nimillä, esim. vaikka migreeni. Mutta todellisuudessa migreenikin on häiriötila, joka johtuu jostain, joka pitäisi hoitaa niin, että kehossa ei enää kyseinen häiriötila syntyisi. Jos taas hoito peilataan tapahtuvan vain lääkkein, niin silloin ei migreeniäkään pystytä parantamaan, vaan tilanteen aina kumuloituessa, oireita lievitetään lääkkein – joka on enemmänkin lääketeollisuudelle ja lääkäreille hyödyllistä pitkäaikaista hoitoa.

Migreenilääkkeistäkin voi sairastua uusiin vakaviinkin sairaustiloihin, kuten aivo-, sydäninfarkti, keuhko-arpeumat, raynaudin`n oireyhtymä, tai jos on jonkin elimen heikkous, vaikka piilevänäkin, niin migreenilääkitys voi johtaa kuolemaan – kertovat lääke-haittalistat. Minua onkin aina ihmetyttänyt, mistä näissä lääkehoidoissa tulevat sanat vastuullinen- ja turvallinen hoito ja kuka sen vastuun kantaa? Ja vastaavasti, miksi akupunktion tai homeopatian tarjoajat olisivat lääkärikunnan mielestä niitä vastuuttomia?

Kipu itsessään ei ole sairaus – vaan hälytysmerkki. Kipuunkin on aina jokin syy olemassa, ja keho yrittää kivulla viestittää ongelmasta. Kun vastaanotolleni tulee asiakas, jolla on ongelmana kovat säryt, mutta on ottanut aamulla vahvat särkylääkkeet, on meidän vaikeampi saada tilanne haltuun, koska tärkeä singali on eliminoitu. Kipu on tärkeä mittari, kun etsitään oikeaa hoitoa. Turrutettu ihminen ei myöskään reagoi kovin hyvin hoitoihin. Muut ulkopuoliset esteet hoidon onnistumiselle, ovat usein meneillään oleva antibiootti-, tai kortisonikuuri. Kehoa tukevissa hoidoissa taas uskomisella tai epäilyllä ei ole juuri muuta vaikutusta, kuin uskovampi noudattaa mahdollisia ohjeita paremmin. Suurin osa minunkin asiakkaistani epäilee aina siihen asti, kunnes oireet selvästi häviävät ja monille on vaikea uskoa sitä vielä silloinkaan.

“Parantumattomistakin” sairauksista voi kehoa tukemalla usein parantua, jos parantumattomilla sairauksilla tarkoitetaan esim. allergiaa, astmaa, reumaa (ei jo vaurioituneita niveliä), selkärankareumaa, fibromyalgiaa, migreeniä, haavainen paksusuoli, veranpainetta, lapsettomuutta, unettomuutta, hermostosairautta – kunhan sairaus ei ole rappeuttanut kehoa liikaa tai hoidettava ole jo liian vanha tai heikko.

Miksi esim. homeopatia saa monen sairauden parantumaan? Se johtuu siitä, että sairauksien taustalla on usein piilevä tulehdus kehossa ja homeopaattisen lääkkeen oma värähtely, herättää kehon nyytyneen puolustuksen kyseistä aiheuttajaa kohtaan ja keho aktivoituu taas itse parantamaan. – Se että homeopatiassa ei ole vaikuttavaa kemiallista ainetta, ei poista tätä tosiasiaa. Kaikkea ei siis pidä verrata aina toisiinsa tai tutkia samalla kaavalla. – Ei Cd-levystäkään löydy musiikkia mikroskoopilla.

– Homeopatia toimii eri menetelmin ja saattaa tuottaa toisille päänvaivaa, ja skeptikkomielisille taas eri asioiden vastustus on elämäntapa ja ismi. Homeopatian suurin ongelma on joutua kilpailemaan kaupallisessa tarkoituksessa kehiteltyjen patentoitavien lääkkeiden kanssa, joka on nykypäivänä mille tahansa tuotteelle tai asialle vaikeaa, jopa mahdotonta. Kaupallisuus kun länsimaissa ohittaa usein etiikat ja käytännön tosiasiat.

Vakavat mielenterveysongelmat: psykoosit ja skitsofreniat, eivät kuulu Suomessa kehoa tukevien hoitojen parantamiskategoriaan – mutta kehoa tukevilla hoidoilla voidaan lähtökohtaisesti tukea kaikkien hyvinvointia ja hoitaa vaikka skitsofreenikon suolistoa tai selkäkipua. Mutta että kiellettäisiin esim. skitsofreenikoiden hoito terapeuttien luona, rajoittaisi se hoitaa mielenterveysongelmaisia sitten lainkaan. On vaikea hoitaa pelkästään skitsofreenikonkaan selkäkipua niin, ettei se vaikutta positiivisesti myös hänen mieleensä. Ja taas kieltämällä tyystin heitä käyttämästä haluamiaan hoitoja, olisi se ihmisoikeuskysymys, joka olisi perustuslain vastainen ja ei kai lääkärit ja skeptikot sitä halua rikkoa? Lääkärit myös omassa valassaan lupaavat: Kunnioittaa potilaan tahtoa. – Se on varmaan eniten rikottu vala Suomessa, kun kuuntelee potilaiden kertomuksia tai mediassa joidenkin lääkäreiden halua rajoittaa potilaiden valinnanvaputta.

Jos kielletään mielenterveys-diagnoosin saaneiden tai muiden sairaiden käynnit luontaisterapeuttien luona, niin sitten pitää terapeuttien päästä kansalaisten potilasrekisteriin: tarkastamaan, mitä diagnooseja asiakkaalla yleensä on – koska eivät he niitä aina kerro, ja varsinkaan silloin, jos he joutuvat eri asemaan muiden kanssa. Mitä taas tulee kieltää lapsilta kehoa tukevat hoidot, kuten korvatulehduksissa, vatsavaivoissa, allergioissa tai käytöshäiriöissä, niin mikään ei ole niin toimivaa ja turvallista hoitoa niihin kuin Homeopatia – sanoo asiasta tietämätön sitten mitä tahansa.

Myös syöpäsairailta on haluttu viedä oikeus päättää itse hoidoistaan. Mielestäni syöpä on jo sen luokan sairaus, että siinä pitäisi olla potilaan omavastuuna hakeutua useampiin hoitoihin, joilla pyritään vahvistamaan, normalisoimaan kehon toimintaa, jota taas lääke- ja sädehoidot usein heikentää. Lääketieteellisessä syöpähoidoissa on se puute, että niissä ei hoideta syöpäsairaan kehon “maaperää”.

– Kun syöpä leikataan, sädetetään, niin kehon syöpäalttius usein jää kehoon. Siksi varsinkin iäkkäimmillä syöpä todetaan usein 2 vuoden sisällä kehoon levinneeksi ja mitään ei ole enää tehtävissä. Tämän 2 vuoden aikana pitäisi hoitaa myös syövälle otollista maaperää vieraaksi syövälle: ruokavaliolla ja erilaisilla luontaisvalmisteilla. – Mutta lääkärikunnan periaatteellinen vastakkainasettelu estää nämä yhteistyöt – he usein jopa kieltävät potilaaltaan kaikki luontaisvalmisteet/ hoidot. Luontaisilla tavoilla on kuitenkin todistetusti parannettu syöpiä kautta historian – miksi se lisämahdollisuus pitäisi ihmisiltä kieltää? Osa syöpäsairaista kuolee myös syöpähoitoihin, vaikka kuolinsyyksi tuleekin: syöpä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on liiaksi lääkehoitojen edustajia, eikä siellä tunneta tai uskalleta huomioida hoitoja laajemmin. En tiedä koska herätään, mutta missään nimessä ei saa ketään kieltää jatkossakaan hoitamasta itseään halutusti. Kyllä vaihtoehtoisissa hoidoissa käyvät asiakkaat ovat keskivertoisesti tyytyväisiä saamiinsa hoitoihin. Se että joku sanoo: ei ole tutkittu, ei voi olla koskaan syy kieltää mitään. Pitäisi ensin olla kiistaton näyttö, että jostain hoidosta olisi vain haittaa, jotta sen voisi rajata. Semmoisia hoitoja tuskin perinteisissä luontaishoidoissa olisi jäänyt historiassa käyttöön. Loppujen lopuksi, kukaan ei voi taata sinulle hoitoa, joka sinut syövältä varmasti parantaa tai sitäkään, ettet kuolisi pelkästään niihin hoitoihin. Nämä ovat asioita, joita ei saa yhteiskunnassa kyseenalaistaa tai vertailla.

11.
Luontaispuolella ei ole ollut järjestelmällistä liittoa tai johtoa
, joka julkisesti ajaisi ja puolustaisi terapeuttien tai heidän asiakkaidensa oikeuksia, kuten monissa muissa ammatti- tai etnisissä liitoissa toimitaan. Media myös pelkää lääkärikunnan ja skeptikoiden reaktiota, jos antavat luontaishoidoille palstatilaa ja monet toimittajat ovat tyystin skeptikoiden manipuloimina. Nykyisin (2014) kylläkin Suomen Terveysjärjestö pj. Merja Lindström, on päässyt jo TV:ssä luontaishoitoja hiukan ainakin muodollisesti puolustamaan, mutta toimittajat usein rajaavat sanoman.

Oikeat asiat luontaishoidoissa jäävät usein media-keskusteluissa sivuseikaksi, ja keskustelu menee skeptikoiden kanssa eipäsjuupas keskusteluksi. Pitäisi olla ohjelmia, missä luontaishoitavat ja hoidetut kertoo kokemuksia, kuten toimitaan lääkäreidenkin kanssa. Usein omasta tai lapsensa kroonisesta tulehduskierteestä homeopatialla eroon päässyt asiakkaani kysyy minulta vihaisena: ”Miksei näistä hoidoista ole kerrottu missään tai käytetä yleisemmin?” – Asiakas kun löytää hoidot usein sattumalta satunnaisen vihjeen perusteella ja sai mielestään oikean avun esim. homeopatiasta vasta monien turhien lääkekuurien ja kärsimysten jälkeen.

Miksei niitä sitten käytetä yleisemmin, onkin tärkeä ja yhteiskunnallinen kysymys? Parin vuoden antibioottikierre on usein turhauttanut ja sairastuttanut potilaan pysyvästi ja vienyt uskon koko sairaanhoitoon. Kun apu sitten löytyykin nopeasti vaikuttavasta ja haitattomasta homeopatiasta, niin ei sitä pieni ihminen ymmärrä, miksi ihmisiä lääkitään terveysasemilla sairaiksi? Ihmiset menevät nykyisin myös liian helposti lääkäriin. Lääkäri lääkitsee potilaansa usein sen johdosta, kun potilas on kerran vastaanotolle tullut, ja lääkkeettömästä potilaasta vastuu jäisi lääkärille, eikä muuta hoitoatapaa kunnallinen lääkäri saa käyttää. Sekin on hölmöläisten hommaa, että kunnallinen lääkäri ei saa edustaa muita hoitoja, eikä saa edes vihajata, että potilas kokeilisi muita hoitotapoja – vaikka tietäisi niiden olevan potilaan eduksi. Keski-Euroopassa tilanne on aivan toinen – ja ihmiset terveempiä. – Suomi on sairain länsimaa.

Länsimaalainen lääketiede kehitti omat lääkehoidot ja leikkaukset, mutta kaikki eivät ottaneet tosissaan näitä ikivanhoja Aasialaisia tutkimus-, hoitomenetelmiä. Jos perehtyy niihin oikeasti, kuten jokaisen lääkärinkin olisi viisasta, niin oppisivat laajemman katsonnan, että sairaus on muutakin kuin särky jossain. Syy kohteen särkyyn tai tulehdukseen, johtuu usein jostain muusta kuin oire on – siksi vain kohteen hoitaminen, vaikka sitten millä tahansa, ei usein paranna sairautta. – Särky polvessa voi johtua munuaisista, kipeä alaselkä/ välilevy-pullistuma suolesta, päänsärky sapesta, hartiajumi ohutsuolesta, lihasrappeuma maksasta, jne. Kaltaiset oireet voi johtua myös jostakin muusta elimestä ja se pitäisi aina ennen hoitoa kartoittaa, jotta osaa hoitaa oikein.

– Oikean elimen tai järjestelmän oikeahoito, poistaa oireet usein välittömästi. Verikokeet, joista lääkäri sairauksia etsii, eivät nämä elinten funktionaaliset ongelmat näy, ja kipuileva ihminen todetaan usein muuten terveeksi, mutta vika on korvien välissä ja se on mielialalääkkeen paikka. Varsinainen sairaus diagnosoidaan usein sitten myöhemmin, kun elin tai hermo on rappeutunut epäharmoniasta tarpeeksi ja muutokset ovat silmin nähtävissä. Silloin länsimainen lääkäri tuntee onnistuneensa ja potilas on helpottunut, kun sairaudelle löytyi nimi. Täytyy välillä ihmetellä, miten vähään ovat ihmiset tyytyväisiä useissa hoitotuloksissa.

Oireiden hoitaminen vain lääkkeillä, on usein väliaikaisen helpotuksen lisäksi jopa tilanteen pahentamista, jos lääkkeillä rasitetaan sairauden todellista fokusta entisestään. Siksi olisikin tärkeä tuntea näitä vanhoja tieteitä, joissa nämä asiat on tiedostettu kokemusperäisesti jo kautta-aikojen- vaikka terminologia olisikin erilaista.

Koskaan ei ole myöskään tehty tutkimusta, että synteettinen lääkitys tai leikkaus olisi edes yleisesti parempi hoitomuoto, kuin hoitaa jotenkin muutoin. Joissain sairauksissa lääke tai leikkaus on paras ratkaisu, mutta loppujen lopuksi aika harvassa – jos vaihtoehtona olisi kehoa tukevat hoidot, syiden poistaminen, ruokavaliot ja varsinkin sairauksien alkuvaiheessa, niin moni sairaus jäisi kokonaan puhkeamatta.

Vakavatkin sairaudet alkavat usein pienistä ongelmista/ oireista, jotka hoitamatta syitä sitten kroonistuvat ja saavat paljon myöhemmin sitten diagnoosin – vaikka MS–tauti. Tällöin sairaus on jo aika pitkällä ja jos ei silloinkaan hoideta ongelman ydintä ja ihmistä kokonaisvaltaisesti, niin sairaus vain etenee omaa tahtiaan ja on ns. parantumaton sairaus, johon ei sitten myöhemmässä vaiheessa enää pure mikään. Kun keho on tarpeeksi kauan sairaustilassa, se ei enää yritä tai jaksa alkaa parantumaan, vaan hyväksyy tilanteen, passivoituu tai saattaa toimia tietämättään itseään vastaan. Tapaturmat, kohtaukset, tartuntataudit on sitten taas eri asia.

Keho tekee ihmeitä, kun sitä autetaan oikein. Se tiedetään, että keho parantaa meidät monesta, myös siitä isosta leikkausoperaatiostakin tai auttaa kestämään aikansa niitä oireita poistavia lääkkeitäkin. Miksi sitten kehon oman järjestelmän avittaminen tai syiden poistaminen sairauksissa on Suomessa “väärää hoitoa” – monista hyvistä tuloksista huolimatta?

– Lääketehtaat ottavat huomaansa jo lääkäriopiskelijat ja professorit varoittavat tulevia lääkäreitä “vääräoppisuudesta”. Lääkäriksi valmistuneet tuntevat vain synteettiset lääkehoidot, mutta toimivat usein potilailleen kuin mediassakin “asiantuntijoina” kaikkien hoitojen suhteen. Tämä on kuitenkin täysin virheellistä tiedottamista.

Koskaan ei pidä yleistää, ja eivät tietenkään kaikki lääkärit ole lääketeollisuuden myyntimiehiä, ja kehoa tukevien hoitojen vähättelijöitä, mutta niitä tuntuu olevan Suomessa vielä paljon. En vähättele tässä myöskään niitä monia hyödyllisistä ja vakavien sairauksien hoitoja, joista kunnia lääkäreille ja sairaaloille kuuluu ja joita kukin joskus tarvitsee. Itsekin menen tarvittaessa lääkäriin ja käy lääkäreitä ja sairaanhoitajia minunkin vastaanotolla, mutta ei kehoa tukevien hoitojen ja lääkärin edustaman allopatian pitäisikään pois sulkea toisiaan.

Jos kuitenkin katsoo tilastoa tai arviota yllättävistä kuolemista, sairastumista, haitoista, niin lääkäri on kuitenkin ylivoimaisesti vaarallisin paikka Suomessa. Lääkäreiden edustamille hoitovirheille, jää vaarallisuudessa tilastojen mukaan toiseksi: liikenneliikenneonnettomuudet, itsemurhat, myrkytykset, putoamiset ja hukkumiset kaikki yhteensäkin. Lääkärikunta, joka johtaa tilastoja vammauttamisessa ja kuolemissa, on kuitenkin alati arvostelemassa luontaisempia hoitomalleja ja terapeutteja vastuuttomiksi ja eritavoin vaaralliseksi valinnoiksi, joita pitäisi jotenkin rajata ja lisätä samalla näitä lääkehoitoja.

– Kaikki myös tietävät, että mikään hoitomuoto ei ole niin haittavaikutuksellista, orjuuttavaa tai saastuttavaa kuin tämä länsimaalainen lääkitysmalli. Halutaanko oikeat ongelmat myöntää nyt ja alkaa muuttaa hoitosuosituksia, vai joskus myöhemmin, on paljolti politiikkojen asia. – Lääkärit eivät muutokseen kykene, koska ovat lääketeollisuuden ohjeistuksessa ja uskovat vain omaan lääkekoulutukseen. Satoja miljoonia verorahoja menee vuosittain täysin turhiin kalliisiin hoitoihin ja niiden aiheuttamiin jälkitiloihin ja tilanne vain kroonistuu entisestään.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitokselta (THL) käydään usein kuitenkin julkisuudessa sanomassa, että ihmiset ovat nyt terveempiä kuin koskaan. En tiedä, miten THL terveyttä mittaa, mutta sairasjonot ovat pidemmät kuin koskaan, lääkäreitä on enemmän kuin koskaan – eivätkä edes riitä, lääkkeitäkin syödään enemmän kuin koskaan ja kulutus vain nousee. Tilastollisesti jo lähes joka perheessä yksi syö masennuslääkettäkin ja osa niistäkin syöjistä on lapsia. Tässähän pitäisi THL:n painaa jo paniikkinappulaa, mutta ei, THL on osa tätä kompleksia, joka saa myös lääketeollisuudelta miljoonia “tutkimusrahaa”. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka: “Lääkeyhtiöiden rahoitus heikentää THL:n luotettavuutta”.

Sekin jo tiedetään, että mikään muu hoito tai lääkitys ei ole myöskään taloudellisesti niin kallista, korruptoitunutta, tutkimustuloksia vääristelevää tai vastuutonta, kun tämä nykyinen virallinen lääkehoito. Ja vastuuttomalla tarkoitan sitä, että protokollan suojassa lääkäri tai kukaan muukaan ei ole käytännössä vastuussa juuri mistään, mikä liittyy lääketieteellisiin hoitoihin ja niistä aiheutuviin haittoihin. Lääke usein “määrätään” ja sanotaan, että sitä on nyt pakko syödä, mutta jos lääkkeestä aiheutuu haittoja, oletkin ne itse suuhusi laittanut. Vastuu tai vastuullinen hoito lääketieteessä on enemmänkin sitä uskomusta ja minulle voi kyllä oikaista jamsa(et)elisanet.fi, jos joku tietää lääkehoidoissa vastuun kantajan.

Vastuusta vielä sen verran, että toisin kun lääkäri antaa usein ymmärtää, niin terapeutti on kyllä kansalaisen tavoin vastuussa, jos aiheuttaa toiselle vamman tai kuoleman. Luontaishoidot eivät myöskään aiheuta luonnonmuutoksia, heikennä käyttäjän vastustuskykyä, muuta bakteerikantoja tai lajien fysiologiaa.

Länsimaisessa lääketieteessä, jota voisi kutsua myös kaupalliseksi lääketieteeksi – perustuu paljolti Opportunismiin, eli sairastunut ihminen saadaan pelottelun myötä käyttämään lääkkeitä, joiden haitta tai riski on usein sairautta suurempi. Pelottelu onkin lääketieteessä usein se vallitsevin argumentti ja pelottelu koskee aina lääkkeettömyyttä, vaikka harva sairaus on oikeasti vaarallinen. Usein kuitenkin lääke – varsinkin pitkään käytettynä tai niiden yhteisvaikutus voi olla vaarallisempi kuin itse sairaus. Se että Länsimainen lääketiede on hoitanut monia sairauksia ja epidemioita pois menetyksellisesti, ei anna perusteita syöttää lääkkeitä nykyiseen malliin ja nykyisin perustein.

Antibiootit ja rokotteet ovat hienoja keksintöjä, mutta niitä käytetään bisneksen takia liikaa ja ovat kääntyneet jo itseään vastaan. Uskon, että antibiooteilla on aiheutettu maailmanlaajuisesti jo enemmän pysyvää haittaa kuin mitä hyötyä niistä on saatu. Sitä ei vain vielä haluta myöntää, mikä pommi luonnossa muhii. Oma vastustuskyky ei myöskään kehity, jos se aina sivuutetaan lääkkein, jolloin sen toiminta voi myös muuttua ja jatkossa reagoida täysin vääriin asioihin, kuten hengitystietulehduksilla siitepölylle – ja tälle elämän edellytyksen omaavalle pölylle, ei kenenkään pitäisi olla allerginen.

Jos ihminen alkaa olla allerginen luonnolle: kukille, pensaille, eläimille, homeille, kohta toisillemme, niin jotain on mennyt pahasti pieleen. Voiko se siis olla sattumaa, että samaan aikaan kun on alettu massa-rokottamaan ja syöttämään tihenevään tahtiin antibiootteja, on tultu myös kaikelle allergiseksi? – Minusta ne ovat yksi ja sama asia ja olemme senkin johdosta pulassa – niin suuri ongelma tulee olemaan tämä alati lisääntyvä allergisuus kaikelle. Kaikkea antibiootteja tai rokotteita meidän ei tarvitse luonnollisesti itse käyttää, vaan saamme niitä joka päivä enemmän lääkkeellisestä ja muutoin saastuneesta ravinnostamme.

12.

Tiede ja varsinkin lääketiede on totuutta vain toistaiseksi. Väitän että jo 30 vuoden päästä näistä nykyisistä synteettisistä lääkityksistä ei ole käytössä paljoakaan, ja nykyhistoriankin tapaan näitä nykyhoitoja kauhistellaan haitallisuudesta, luonnon saastumisesta/ mullistamisesta ja kun ovat olleet parhaimmillaankin vain riskialtista oirehoitoa. Tulevaisuudessa, jos kaupallisuus ei ole enää tärkein mittari, tulevat nämä nykylääkeopin parjaamat vaihtoehtoisemmat hoidot: yksilöidyt ruokavaliot, akupunktiot, homeopatiat, eli soluja ja hermostoa normalisoivat hoidot yleistymään ensisijaisiksi hoidoksi, lukuisiin sairauksiin ja niiden ennaltaehkäisyyn.

– Hoitojen nimet ja tarjontatavat varmaan jatkossa muuttuvat ja uudet versiot tai laitteet, ovat sitten suuria keksintöjä. Hoidon lopputulos tulee olemaan sama, eli ihmisen elektromagneettisten solujen normalisointi samoilla värähtelyillä kuin nyt homeopatiavalmisteet sisältävät. Ihmisen hermot, ovat meidän sähköjohtoja eli meridinaaleja, joita aktivoidaan mahdollisesti myöhemmin akupunktioneulan korvaavilla laiteilla tai hermoihin syötetyillä taajuuksilla – hermot vievät hoidon elimeen. Ihminen tuottaa jatkuvasti 100- 2000 wattia energiatehoa – riippuen siitä, onko paikallaan vai kovassa rasituksessa. – Tiedoksi vain niille, jotka oudoksuvat energiahoitoja.

Saksa, jossa luontaisemmat hoidot ovat arkipäivää, kävi aikoinaan arvostettu lastenlääkäri Arvo Ylppö hakemassa loogisen ajattelun oppinsa. Mutta nykyään Ylpön tyyppinen ajattelu kaikkea kohtuudella ja oikein syömällä terveeksi, on Suomessa kadonnut. – Tämmöinen lääkäri katsotaan nykyään jo puoskariksi.

Monet käyvät luontaishoitajan luona salaa. Koska pelkäävät kertoa vaihtoehdoista lääkärilleen tai siitä, etteivät halunneet tai kyenneet haittojen ilmentyessä syömään enää niitä lääkkeitä. Lääkäri voi joutua ihmettelemään kontrollikäynnillä potilaansa outoa parantumista, kun hänen määräämänsä oirelääkkeiden ei pitänyt parantaa sairautta, vaan hillitä oireita ja potilas onkin nyt parantunut. Ja tässä tapahtuu usein se potilaan yksityisyyttä ja valinnanvapautta rajoittava virhe, jos potilas kertoo lääkärilleen käyneensä hoidossa myös toisaalla esim. homopaatin luona. – Siitä lääkäri usein tulistuu ja saattaa alkaa haukkua potilasta ja hänen valintojaan uskomukseksi ja vastuuttomiksi, vaikka potilas olisi niiden johdosta terve ja tyytyväinen.

– Itse en kiellä, mutta en suosittelekaan asiakasta kertomaan saamistaan kehoa tukevista hoidoista lääkärilleen. Koska jos potilas on kertomatta kehoa tukevista hoidoista, säilyvät varmemmin välit lääkäriin. Lääkäri kirjoittaa aina potilasrekisteriin kuulemansa potilaan “uskomushoito” käynnit, jossa ne näkyvät kaikille kuin rikosrekisteri, joka vähentää potilaan ja lääkärien yhteistyötä jatkossa. Potilasta kun ei näiden valintojensa johdosta tarvitse ottaa enää tosissaan, vaan nähdä jopa sairaudet potilaan omana valintana.

Tässä korostuu myös yksi epä-relevanttius, kun sanotaan vaihtoehtohoitoja “uskomushoidoiksi”, eli vaikutukseltaan tyhjäksi. Mutta jos “uskomushoitoja” käyttävä sairastaa jotakin, niin halutaan mieluusti nähdä, että “uskomushoidot” aiheuttavat tai pahentavat sairautta. Jos suomalaisen lääkärikoulutukseen kuuluisi Keskieurooppalaiseen tapaan esim. homeopatian perusteet, niin lääkäri hyväksyisi jo paremmin, miksi potilas parantui homeopatialla, eikä tarvitsisikaan enää muuta lääkettä. Näin lääkäri voisi itsekin hoitaa, ainakin joitain sairauksia vaihtoehtoisemmin kuin nyt.

Myrkytymme myös lääkkeistä, joita emme edes käytä. Saamme päivittäin jo ruoan ja veden mukana hiukan masennus-, tulehdus-, hormoni ja monia muita lääkkeitä. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan juomavedestä löytyi 56 eri lääkettä – ja pitoisuudet lisääntyvät joka päivä. Käyttämätöntä lääkettä ei saisi koskaan heittää roskakoriin, vaan se pitää palauttaa apteekkiin, josta ongelmajätelaitokselle, on nykyinen neuvo.

Mutta apteekin pitäisi ottaa myös lääkkeen käyttäjän pullotettu virtsa vaihdossa, kun resepti uusitaan. Lääkkeitä ei pysty puhdistuslaitokset jätevedestä poistamaan vaan ne menevät meriin, pohjavesiin ja siten myös ruokapöytään. Oma lukunsa on sitten lääkkeiden valmistuksessa syntyvät saasteet, sekä tietysti eettinen puoli, kun miljoonat koe-eläimet kokevat päivittäin tuskaisan kuoleman. Synteettiset lääkkeet luonnossa tulevat olemaan yksi merkittävimmistä luonnon mullistajista. Ja kun suurin osa lääkkeistä valmistetaan ja syödään turhaan, niin voisi kysyä, miksi?

Jos tästä nykyisestä massalääkityksestä olisi edes hyötyä ihmisten hyvinvoinnille tai se pidentäisi arvokkaasti ihmisikää, olisi se silti suuri moraalinen kysymys seuraavia sukupolvia ja luontoa kohtaan. Tai jos näillä lääkityksillä saadaan sitä ”tärkeää” keski-ikää nousemaan hiukan vain siten, että huonokuntoiset vanhukset elävät lääkkeiden johdosta muumioituneena hetken kauemmin, niin ei sekään luo perusteita tällä kalliille saastuttamisongelmalle.

Se on myös ihmetystä herättävä epäkohta, kun 90 % suomalaisista on sitä mieltä, että vanhuksia lääkitään aivan liikaa ja se on epäeettinen, kallis ja pelottavakin ongelma – sille ei kuitenkaan tehdä tai voida mitään. Lääkärit ovat monille kuin diktaattoreita, joille ei varsinkaan ikäihminen voi mitään ja moni pelkääkin joutua vanhana vaippamuumioksi. Vanhukset ovat lääketeollisuudelle kullan arvoisia tahdosta riippumattomia asiakkaita. Niissä usein vielä yhteiskunta korvaa lääkityksen, joten se ei jää siitäkään kiinni. Joka kolmas akuutista sairaudesta sairaalahoitoon hakeutunut yli 70 vuotias, ei hoidon jälkeen enää palaa entiselleen, vaan jää “torsoksi”. – Syyksi on arvioitu paljolti kehoa liikaa rasittavat ja muuttavat kovat hoidot.

– Monen vanhuksen sairaselämä alkaa verikokeesta, jossa ilmenee, että arvot ovat erilaisia kuin nuorella ja tarvitsevat pikaisesti useita lääkkeitä. Lääkityksen myötä, moni vanhus sitten näyttääkin sairaalta ja saa uusia oireita, joita koetetaan hoitaa sitten toisella lääkkeellä, jne. Moninaisten lääkityksien myötä tulleet uudet oireet, kuten: väsymys, muistiongelmat, kaatuilut, kipeät jalat, kuiva yskä… lukevat usein jo siinä lääkehaittalistalla. Oireiden sanotaan kuitenkin kuuluvan vanhuuteen tai ei tiedetä mistä ne johtuvat? Mihin tarvitaan ja kestääkö yhteiskunta tämmöistä vanhusten kallista ylilääkitsemistä, joka on jostain muusta myös pois, kuten: sosiaalituesta, homekoulujen korjaamisista, nuorten psykiatrisista ongelmien hoidoista, työkuntoisten sairaanhoidosta, jne?

Vanhukset ja lapset kärsivät turhista lääkkeistä ja – haitoista eniten. Vanhus on vanhuutta, ei sairautta. Korvatulehdus ei johdu koskaan siitä, että elimistössä olisi liian vähän antibioottia, vaan yleensä siitä, että tiehyissä on tilapäisesti liikaa limaa, maito lisää limaa, ja vastustuskykykin lapsella tekee vasta kehitystään, jota sitten antibiootilla estetään tai heikennetään. Yleistyneet korvatulehduskierteet loppuvat silloin, kun lopetetaan antibioottien käyttö niiden hoitoina. Antibiootit altistavat myös tutkitusti 5x suuremmalle tulehduskierteelle, kun ennen kuuria ja silti niitä syötetään. Suomeen pitäisikin saada puolueeton taho selvittämään, millä tai miten eri sairauksia esim. tulehduksia, särkyjä, lieviä- tai keskivaikeita masennuksia olisi viisasta hoitaa, että hyötyjä olisi useimmin potilas. Ja selvittää, onko se yhteiskunnan ja hyvinvoinnin etu, että lääketeollisuuden etu on ensisijainen?

13.
Koska vaihtoehtohoitoja syytetään yleensä tekaistusti, niin mainitaan tässä nyt vastineeksi joitain tutkittua tietoa lääkehoidoista – liekö tässä iso syy vaihtoehtohoitojen syyllistämiseen?

Jatkuvasti selviää lisätietoa lääketeollisuuden kepulitoimista. Kuten monet synteettiset lääkkeet ovat haittojen lisäksi perustuneetkin tyystin plaseboon, eli tarkoituksenmukaiseen huijaukseen, ja mitään hyödyllistä ainesta niissä ei ole ollutkaan. Lisäksi lääketehtaat ovat uusien paljastusten mukaan jättäneet kertomatta heille jo monia tutkimuksissa selvinneitä lääkehaittoja. Lääketeollisuudella yli 30 vuotta johtajana toiminut tohtori/ tutkija John Virapen, joka on myöntänyt lääketeollisuuden korruptoituneen oman edun tavoittelussa jo niin pahoin, että uskoo: ”Lääketeollisuuden aiheuttavan tuotteillaan turhia kuolemia jo enemmän kuin sodat”.

Tai Brittiläisen Hullin yliopiston psykologi Irving Kirschin, joka oikeuden päätöksellä pääsi tutkimaan salaisia lääketutkimuksia. Tutkimusten myötä ilmenneiden paljastusten mukaan, markkinoilla olevien masennuslääkkeiden hyöty olikin lumelääkkeen luokkaa. Lääketehtaat olivat samalla jättäneen 60% lääkkeiden ilmenneistä haitoista julkaisematta.

Petteri Pietikäinen Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori, tutkimusalueina mielenterveyden historia. Pietikäinen kertoo uudessa kirjassaan (2013), kuinka hyödytöntä ja aivoja vammauttavaa nykyinen psykiatrialääkitys voi olla. Hoidoilla saadaan Pietikäisen mukaan sairaushuiput kyllä vaimennettua – mutta jos potilas paranee mielenterveysongelmasta, hän paranee yleensä itsestään tai muutoin, mutta ei lääkkeellisellä hoidolla.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja lääkäri Heikki Pälve puheli lääkärikunnan ”uskomushoito” kampanjassa 2007 – Kun toimittaja kysyi TV:ssä: ”Jos vaihtoehtohoidot Suomessa kielletään lailla ja ihminen siitä huolimatta käy kyseisissä hoidoissa, niin miten sitten?” ”Sitten vankeutta”, oli Pälven vaatimus. Se jäi haastattelussa ainakin minulle epäselväksi, kuka vankilaan Pälven mielestä joutaisi: apua hakeva asiakas, apua tarjoava terapeutti vai Lääkäriliiton edustaja?

– Jos nyt ollaan kuitenkin rehellisiä, kuten aina pitäisi, niin Lääkäriliiton edustaja Pälvekin on ollut joskus lääkärintyössä joista lääkärikunta on itse arvioinut: Joka 10. lääkärin hoidossa potilaalle tapahtuu virhe, joka 100 vakava virhe, joka 1000 potilas halvaantuu tai kuolee virheeseen. Kaikessa muussa alalla (terapeutti, hieroja, taxikuski, kokki…), jos aiheuttaisi kyseisiä vahinkoja tai vahinkokuolemia, joutuisi korvausvastuuseen ja vankilaan. Kyllä lääkäreiden pitäisi perehtyä ehdottomasti enemmän niihin omiin hoitovirheisiin. Mutta en ole koskaan kuullut, että Pälve olisi ollut huolissaan lääkkeiden aiheuttamista moninaisista sairastumisista tai kuolemista. Psykiatri Hannu Lauerma myös uusimmassa kirjassaan nimeltään Hyvän kääntöpuoli (2014), haukkui tyyliinsä kaikkia vaihtoehtohoitoja, terapeutteja, vaihtoehtoja harjoittavia lääkäreitä ja kertoi lopussa lyhyesti omasta alastaan: “Ei mikään hoito auta kaikkia”.

Pitkä on matka lääkäreiden ja terapeuttien yhteisyöhön Suomessa. Tuomitseminen ja arvostelu on aina ollut helppoa, mutta Pälveltä tai Lauermalta voisi heidät lääkäriksi kouluttanut yhteiskunta kysyä, koska he ovat viimeksi parantaneet jonkun? Aina vain suurempi määrä lääkärityöhönsä turhautuneita toimii aivan muissa tehtävissä kuin ihmisen palvelijana parantajana. Mielestäni ainakaan näillä lääkäreillä ei olisi varaa arvostella eri hoitotapoja. Ei myöskään työssä olevien lääkäreiden pitäisi arvostella, jos potilaat kerran joutuvat apua muualta etsimään. Taas ihmisten pakottaminen yksistään lääkkeelliseen hoitoon, olisi perustuslain vastaista, ja jotain Neuvostoliittolaista ihmisen parasta ajattelua.

14.
Luontaishoidot olisivat lähtökohdaltaan aina haitallisia?
Suomalainen lääkäri usein luontaishoidoista mainitsevalle potilaalleen varoittavasti sanoo ”käyt kyseisissä hoidoissa sitten omalla vastuullasi”. Ensiksi potilas voisi kysyä, mitä lääkäri sillä oikein tarkoittaa, ja toiseksi, kenen vastuulla potilas saa sairaala- tai reseptilääkehoitoa? Ei ainakaan lääkäri, sairaala, lääketeollisuus tai yhteiskunta ole vastuussa hoitovirheistä tai lääkehaitoista, edes kuolemantapauksissa. Jos vastuulla tarkoitetaan Potilasvakuutusta, niin se on usein potilaalle vain byrokratialla tehty toinen virhe.

“Maksasi tuhoutuu, jos käytät luontaisvalmisteita tai homeopatiaa” – sanoo lääkäri usein potilaalleen. Tämä perustelematta jäänyt väite on yleistynyt kovasti. Sitä käyttävät useat lääkärit kuin sairaanhoitajatkin, jos potilas mainitsee luontaishoitojen käytöstä. Ovat kuulemma hoitaneet niin monia maksasairauksia luontaishoitojen takia. Enpä ole itse törmännyt koskaan moiseen ongelmaan, vaikka tunnenkin tuhansia luontaishoitojen käyttäjiä. Mutta lääkkeistä, alkoholista ja väärästä ruokatottumuksesta johtuvia maksaongelmaisia tapaan usein, joiden tila kohenee usein homeopatialla ja jos voi poistaa vielä sen mahdollisen ongelman aiheuttajan. Uskonkin että synteettiset lääkevalmisteet ovat jo suurempi maksasairauksien tekijä kuin alkoholi: Yli 900 lääkkeen on jo raportoitu aiheuttavan maksavaurioita – homeopatiasta ei yhtään. Lääkkeiden rasittamia maksoja ei haluta vain julkisesti käsitellä ja on helpompi arvioida ne vain jostain muusta johtuviksi, kuten vaikka “arkkivihollisen” luontaisalan syyksi.

En usko, että Suomessa olisi montaa luontaistuotetta edes myynnissä, jos yhtään, jos se aiheuttaisi edes väärin käytettynä maksaongelmaa. Niin tarkasti niitä kuitenkin tarkkaillaan ja niiden vaikutus tiedetään usein jo historiasta ja kukaan maahantuoja tai myyjä ei halua leimautua myrkyttäjäksi – siitä se toivottu myrsky nousisikin. Lääketieteessä on taas aivan eri juttu: Jos kymmeniä- tai satojatuhansia ihmisiä sairastuu tai tuhansia kuolee uuden lääkkeen haittoihin, se ehkä vedetään pois markkinoilta. Lääketehdas voi saada asiasta jopa sakon, jos on tahallisesti pimittänyt haittatietoja. Sakko voi sitten olla 5% aiemmin lääkkeen tuomasta rahallisesta hyödystä.

Homeopatiavalmistetta taas maksa ei käsittele mitenkään, koska homeopatia on enemmänkin sähköistä impulssia keholle kuin jotain ainetta. Joten, se ei voi tuhota maksaa, kuten ei akupunktiokaan tai hierontakaan. Mutta jos halutaan sanoa jokaiselle maksasairaalle tuntematta tilannetta sen tarkemmin, että sairautesi syy on luontaistuotteet, -hoidot, niin silloin tutkittuun tietoon uskova ammattilainen toimii ideologiansa vastaisesti.

”Ei ole tutkittu ” on myös usein lääkärin vastaus potilaan kysyessä luontaisista hoidoista. Tätä lausettahan voisi näin käyttää lähes kaikkeen. Kuten kieltää ihmistä ottamasta sateenvarjoa käyttöön, kun ei ole tutkittu, että siellä nyt varmasti sataa, vaikka ihminen sen ihollaan tuntisikin. Tai, ei ole myöskään tutkittu, että jokin asia olisi niin hauska, että sille kannattaisi tutkimatta nauraa, jne.

Yleensä kun sairauksia länsimaissa tutkitaan, ja tutkimus julkaistaan, niin se liittyy yleensä kaupallisiin patentoitaviin lääkehoitoihin. Eikä näitä homeopatia, akupunktiota… voi patentoida, joten tutkimuksen rahoittajat ovat vähissä. Jos tämä iso koneisto haluaa rahoittaa homeopatian tutkimista, niin sillä tutkimuksella halutaan yleensä aiheuttaa vain hallaa homeopatialle, joka syrjäyttää usein sitä kaupallisempaa lääkehoitoa. Mutta akupunktiolla tai homeopatialla on uskottavin ja puolueeton satojen- ja tuhansien vuosien käytännön näyttö ja toimivat moniin sairauksin paremmin ja edullisemmin kuin monet lääkkeet.

Kaupallisuus onkin nykyisin länsimaissa tärkein motiivi tutkimiseen ja tutkimuksen rahoituksen saamiseksi ja tuotteen lääkkeeksi virallistumiseenkin. JOS, vaikka voikukka parantaisi AIDS:n, sitä ei kansalle koskaan kerrottaisi tai se tieto kiellettäisiin, kuten voikukan myynti ja käyttö: myrkyllisenä tai sitä ei ole tutkittu tarpeeksi. Myöhemmin synteettinen patentoitava kopiolääke voikukasta, tekisi sitten miljardivoitot lääketeollisuudelle – vaikka se ei toimisikaan yhtä hyvin kuin alkuperäinen, olisi se kuitenkin suuri Nobelin arvoinen ”keksintö”.

Kaikessa pitää olla nykyisin kemiallisia aineita, joita voi ainoastaan kalliisti patentoida ja rekisteröidä. Muuten se ei voi olla parantava tuote, eli lääke. Tai sitä ei ainakaan hyväksytä lääkkeeksi, vaikka se sitä toiminnaltaan olisikin. Lääkerekisteröinnin jälkeen kuitenkaan synteettisen tuotteen hyöty- haittasuhteita ei juuri yleiseen tietoon tilastoida. Lääkäri voi kyllä vapaaehtoisesti ilmoittaa Lääkelaitokselle, jos epäilee lääkkeen aiheuttavan potilaalleen vakavia haittoja tai kuoleman. Nämä satunnaiset ilmoitukset ovat haittojen lisääntymisen ja keikkalääkäreiden myötä tulleet vain entistä harvinaisemmiksi, eivätkä yleensä johda mihinkään. WHO arvion mukaan, joka kolmassadas (1/300) sairaalapotilas kuolee hoitovirheeseen.

”Antibioottikuuri lisää tulevien bakteeri-infektioiden määrää”. “Nuorilla naisilla virtsatietulehdusten yleisyys kasvaa jopa viisinkertaiseksi 2-4 viikkoa sen jälkeen, kun antibioottihoito on loppunut ja lasten välikorvatulehdusten toistuminen näyttää toimivan samalla kaavalla. Infektiot johtunevat siitä, että taudinaiheuttajabakteerit valtaavat kuurin tyhjentämää elintilaa muita bakteereita nopeammin” – Kertoo yli 30 vuotta bakteereja tutkinut Professori, tutkija Pentti Huovinen. Suosittelenkin kaikkia lukemaan hänen kirjallisuuttaan. Uskon että tulevaisuudessa psykiatrikin on suolistoa ja sisäelimien tilaa analysoiva lääkäri.

Antibiootti tulee latinankielestä ja tarkoittaa elämää vastaan, jota se todellakin on. Epäilenkin tämän antibioottien liiallisen käytön ja valmistamisenkin vievän meidät seuraavaan ihmiskunnan ”ruttoon”. Uskon jo nyt tämän liiallisen käytön kääntyneen itseään vastaan, jossa kokonaisuudessaan haitat ovat suuremmat kuin antibiootista saatu hyöty. Ja mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan, kun bakteerikannat muuttuvat alati ihmisen puolustukselle liian vieraiksi? Kehon vastustuskyky on kaiken A ja O, kun taistelemme tämän päivän yleisempiä sairauksia: virus-, bakteeri-, flunssa-, suolisto-, lymesairauksia tai homeallergiaa vastaan. Antibiootti on ehkä varmin ja nopein tapa romuttaa oma puolustus.

15.
Oikeanlainen tulosvastuu puuttuu sairaudenhoidossa
. Se että sairaaloilta vaaditaan, kuinka monta alaselkää tai lapsen korvaa pitää päivässä liukuhihnalla leikata, ei ole lisännyt yleistä terveyttä. Nämäkin potilaat menevät usein vain takaisin jonon päähän odottamaan uutta operaatiota, lääkitystä, sairaslomaa, kuntoutuslähetettä tai eläkettä. Lääkäreiden lisääminen tai lääkkeiden hintojen eritavoin alemmaksi saaminen, ei myöskään ole auttanut sairastuvaa kansaa, vaan pahentanut tilannetta. Suomeen rekrytoidaan lisäksi ulkomaalisia lääkäreitä, eikä sekään riitä, vaan jo sairaanhoitajatkin kirjoittavat reseptejä, eikä sekään riitä. Mikään ei riitä, jos menetelmä on yleisesti väärä, näin se vaan on. Tai perustelkoon sen sitten joku minulle paremmin. jamsa(at)elisanet.fi

Syy on raha ja hyödyllisten sairaalahoitojen varjolla luotu luottamus. Terveyden- kuin sairaanhoitokin toimii monessa lääketeollisuuden ehdoilla, Raha-automaattiryhdistyksen tavoin: Antaen ihmiselle toivonkipinän huonona tai hyvänäkin hetkenä, mutta kahlitsee usein asiakkaansa pysyvään oravanpyörään. Lääkkeitä määrätään usein myös terveillekin. Lääkityksestä irti haluavalle potilaalle, luetaan usein madonluvut ja saattaa vihastunut lääkäri antaa potilaalleen käskyn olla enää tulematta lainkaan sairaalaan tai terveysasemalle. Lääkärin valassa kuitenkin lupaudutaan: Lääkärin pitää kunnioittaa potilaan tahtoa.

Monissa kulttuureissa on parantaminen ollut lääkärin ensisijainen tehtävä, ja jossakin vain siitä on lääkärille maksettu, ja jos potilas on taas sairastunut, niin palkan maksu on lopetettu. Nykyinen järjestelmä toimii kuitenkin päinvastoin: Mitä enemmän sairaita, sitä enemmän lääkärit vaativat ja saavat palkkaa. Tulosvastuullinen palkkaus toimiikin lähinnä terapeuteilla, jos ei tuloksia, ei asiakkaita, koska puskaradio on ainoa lähete. Suurin osa sairauksista diagnooseista riippumatta ovat kuitenkin tulehdustiloja, joiden syyn selvittäminen, mahdollinen poistaminen ja tärkeä puolustuksen herättäminen, olisi usein se tuottoisin menetelmä potilaalle.

Luontaiset hoidot, kuten akupunktio-, homeopatia-, bioresonanshoidot, perustuvat kehon oman parantamisjärjestelmän herättämiseen ja normalisoimiseen. Niitä ei voi verrata lääkkeelliseen oirehoitoon mitenkään, jossa keho enemmänkin pakotetaan toimimaan halutusti, sisältäen silloin myös riskinsä.

Sairastelevan kehon vahvistaminen eli herättäminen esim. homeopatialla tai akupunktiolla, että keho alkaisi seestyneessä tilassa parantamaan taas itseään, yllättää usein epäilijätkin. Oikea ruokavalio kroonisesti sairastelevalle, on myös oleellinen osa hoitoa, toisinaan jopa tärkein hoito. Myös mineraalien tai vitamiinien puutokset altistavat monille sairauksille. On monia sairastiloja, joissa teollinen lääkitys on ehdoton, mutta jos otettaisiin huomioon luonnon tarjoamat moninaiset avut ja huomioitaisiin ruokavalio oikein, olisi lääkkeellisen hoidon tarve kovin harvinaista. Sitä on vain yksipuolisen lääkekoulutuksen saaneen usein vaikea ymmärtää.

Pula-aikojen poistuminen, tehokkaammat ensiavut ja vastasyntyneiden kuolemien ehkäisy, on meidän suurimmat kuolleisuutta vähentävät tekijät ja keski-ikää nostavat tekijät – eikä suinkaan nykyinen suunnaton lääkkeiden kulutus. Noin 70 % nykyisistä lääkkeistäkin on lisäksi enemmän tai vähemmän onnistuneita synteettisiä kopioita vähätellyistä luonnon lääkkeistä. – Joista vaikuttavimmat luontaiset muodot ovat Suomessa taas Fimea:n (Lääkelaitoksen) tai Evira:n toimesta aina lisääntyvässä määrin kiellettyjä, milloin mistäkin syystä. Todellisuudessa kuitenkin kilpailemasta synteettisten kopioiden kanssa.

Vaikka asiat käytännössä olisivat kuten kerron, niin lääkkeellisten oirehoitojen korvaamista kehoa tukevilla hoidoilla, edes lievissä sairastiloissa, ei ole virallistumassa Suomessa. Sillä kaupallinen lääketeollisuus ohjaa liikaa Suomen lääkärikoulutusta sekä terveyden ja sairaudenhoitoa. Jokaisella on kuitenkin perustuslaillinen oikeus halutessaan etsiä erilaisia vaihtoehtoja omien sairaustilojensa hoidoissa, vaikka sitäkin ihmisoikeutta on yritetty Suomen Lääkäriliiton ja joidenkin lääkäreiden toimesta rajata. Tämänkin sivusto on alkujaan vastareaktio näistä lääkärikunnan perusteettomista mustamaalaus kampanjoista ja muistutus samalla niistä oikeista ongelmista.

Yhteistyö eri hoitomenetelmien kanssa Keskieurooppalaiseen tapaan, olisi hyödyllisin menetelmä potilaille ja yhteiskunnalle, mutta Suomen lääkärikunta vastustaa sitä jyrkästi.

16.
Elämme suurinta hyvinvointikauttamme,
mutta joka vuosi lisääntyy lääkkeiden kulutus ja samalla sairasjonot pitenee samassa suhteessa ja kaikissa ikäluokissa. On virheellistä puhua pelkästään suurista ikäluokista, kun jo yhä useampi lapsi syö kaksikin vuotta antibioottia korvatulehdukseen – joka hoituisi paremmin tekemättä mitään ja jättämällä limaa lisäävät jalostetut maitotuotteet pois. Lapsi ei toivu monista antibioottikuureista täysin koskaan, vaan jatkaa usein allergia- ja mahdollisilla ylivilkkauslääkityksillä ja myöhemmin sitten yleistyneillä mieliala- ja tai diabeteslääkkeillä. Antibiooteista voisi puhua jo porttiteoriasta, niin monille sairauksille ne altistavat – osoittaa monet tutkimukset. Tervettä tai lääkkeetöntä ihmistä ei kohta enää ole, joka lienee tavoite. Tilanne muistuttaa jokseenkin sotimista: Kaikki tietävät, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta silti sitä lisääntyvästi tehdään.

Halutaanko ongelmat myöntää nyt vai sitten kun asiat ovat vielä huonommin? Toivoisi jo Suomessakin järkeistettävän hoitoja ja edettävän enemmän näihin kehoa tukeviin, halpoihin ja turvallisiin hoitoihin tai ei ainakaan lääkittäisi ihmisiä liian heppoisin syin – sekin olisi jo askel eteenpäin. Tarvitsisi vain uudet hoitosuositukset/ koulutukset ja samalla voisi ottaa kokeiluun ihan uusia hoitomalleja myös Suomessa.

Ihminen koostuu Atomeista ja tuottaa energiaa: levossa100w ja kovassa rasituksessa hetkellisesti jopa 2kw. Lääkärikuntakin tietää ihmisen toimivan sähköllä, kun mittaavat niitä sähkökäyriä. Myös aivojen hermosolut tuottavat sähköimpulsseja, joita kutsutaan aivoaalloiksi, jotka ovat värähtelyä, joita mitataan hertseinä (HZ). Myös Homeopaattinen lääke on ravistus-valmistuksessa syntynyttä elektromagneettista värähtelyä, jossa oikein valittu homeopaattinen valmiste vaikuttaa ihmisen herkkään sähköiseen järjestelmään normalisoimalla sitä – uskoi siihen tai ei, sillä ei ole mitään väliä. Tärkeintä on vain löytää oikea aine oikealle keholle.

– Fyysikot ovat osoittaneet, että tietyillä taajuuksilla = väreilyllä on ihmisen kehoa tasapainottava-, eli parantava vaikutus. Väreilyä mitataan Hertseinä (HZ). Kvanttifysiikan mukaan jokaisella materiaalilla on oma värähtelyssä, kuten mineraalilla, elimellä, kasvilla, solulla, jne. Ihmisen perusvärähtely on 8 ja 10 HZ välillä. Solut väreilevät 250 megahertsiä (MHZ), aivosolut 7,8 HZ ja autonominen hermosto 10 kilohertsiä. Esim. Kaliumin-molekyylit väreilevät 21 HZ taajuudella.   

Jo Albert Einstein tiesi nämä asiat: ”Kaikki aine on energiaa”.  Albert Einstein myös todisti E=mc -teoriallaan,  ”kaikki on viimekädessä energiaa. Se koskee myös muistojamme. Muiston ydin on energiaa, mutta itse muisto on kuva”.

Harold Burr Tohtori, professori Yalen yliopisto”Kaikki on lähtöisin energiakentästä” –

Murray Gell-MannProfessori , Nobel-palkittu 1969, Stanfordin yliopisto. ”Kehon kemiaa hallitsevat solutason kvanttikentät” –

 

17.
Vastakkainasettelu on turhaa, mielipiteet ovat mielipiteitä, tietämättömyys tietämättömyyttä ja käytäntö käytäntöä.
Jos kärsit akuutista tai kroonisesta tulehduksesta, hermosairauksista, lapsettomuudesta, väsymyksestä, käy kokeilemassa kehoa tukevia hoitoja koulutetuilta tai asiaansa perehtyneellä terapeuteilta. Jos tunnet tarvitsevasi lääkäriä tai sairaalahoitoa, käy ensin tai jälkeen myös niissä – ei tämä ole sen vaikeampaa. Turhat ennakkoluulot tai tietämättömien näkemykset ei yleensä auta ketään.

Homeopatia/ bioresonans hoidot käy kaikille, myös epäilijöille. Vastaanotollamme käy eläkeläisiä, duunareita, sairaanhoitajia, lääkäreitä, tuomareita, tiedeihmisiä, ruotsalaisia, epäilijöitä. Toiset kehot ovat herkempinä vastaanottamaan hoitoa, mutta se: uskooko tai epäileekö, on hoitotuloksissa sivuseikka. Merkittävää apua on voi pystyä kehoa tukevilla hoidoilla antamaan asiakkaan asenteesta tai koulutuspohjasta liki kaikissa sairauksissa. Kehoa tukevien hoitojen valinnassa ei ole esteenä jo saadut diagnoosit, tai miettiä, voiko kyseistä sairautta luontaisemmilla hoidoilla edes auttaa? Vaan avun saamiseen vaikuttaa enemmänkin sairauksien kesto, sairastajan ikä, mahdolliset jo rappeutuneet osat ja paljolti myös oma halu.

– Sairaus saadaan usein helposti poikki/ vastustuskyky heräämään, energia virtaamaan, mutta kroonisissa tapauksissa pysyäkseen jatkossa terveenä, asiakkaan pitää usein muuttaa jotakin, jotta kehoa ei murru uudestaan. Lääkärin kerrottuna potilaalleen: “kyseiseen sairauteen ei ole hoitoa olemassa/ lääkettä ei ole keksitty, siitä ei voi parantua”. Ei ole vielä este voida saada merkittävää apua kehoa tukevista hoidoista.

Apua voi saada ja on pystytty sitä antamaan: allergioissa, väsymyksissä, astmassa, särkytiloissa (reumat, fibromyalgia), diabetes, tulehdustilat yleensä, heikossa vastustuskyvyssä, lapsettomuudessa, suolistosairauksissa (haavainen paksusuoli, crohn.), hermosairauksissa (issias, hermostorappeumat, MS – tauti), kunhan sairaus ei ole edennyt liian pitkälle tuhoten järjestelmää.

Vakavissa tiloissa pyritään kehoa tukemalla ensisijaisesti 1. helpottamaan oloa, 2. saada oireita vähemmäksi, 3. saada sairaus etenemästä. Kaikkiin sairauksiin on jokin syy ja keho toimii silloin virheellisesti tai ei osaa puolustaa. Kuitenkin puolustuksen herättäminen homeopatialla, energiapisteiden aktivoiminen akupunktiolla ja mahdollisten aiheuttajien välttäminen, auttaa parantumaan turvallisesti yllättävän monissa sairauksissa, eikä nämä hoidot estä lääkärissä käyntejä.

Homeopatian tehoa ei vähättele myöskään EU
Homeopaattiset valmisteet ovat kaikissa EU maissa asetuksella virallistettuja lääkkeitä:
(Direktiivit 2001/83/EY artiklat 14 ja 16 ja 2001/82/EY artiklat 17 ja 19)Lääkelain 5 b §:n mukaisella homeopaattisella valmisteella tarkoitetaan lääkevalmistetta, joka on valmistettu homeopaattisista kannoista Euroopan farmakopeassa kuvatulla homeopaattisella menetelmällä. Jos kuvaus puuttuu Euroopan farmakopeasta, voidaan käyttää jäsenvaltion virallista farmakopeaa. Homeopaattinen valmiste voi olla valmistettu useasta homeopaattisesta kannasta. Homeopaattisia valmisteita koskevia säännöksiä sovelletaan myös muihin valmisteisiin, jotka on valmistettu homeopaattisilla valmistusmenetelmillä. Antroposofiset valmisteet lasketaan tällaisiksi valmisteiksi. Fimea

”Homeopatia parantaa suuremman prosentin potilaista kuin mikään muu hoitomenetelmä ja on epäilyksettä turvallisempaa ja taloudellisempaa sekä täydellisintä lääketieteellistä hoitoa.”- Mahatma Gandhi

Myös akupunktion on WHO arvioinut auttavan yli 400 sairauteen.

Sivulla kirjoitetut näkemykseni perustuvat eri hoitomenetelmien koulutuksiini, kirjallisuuteen, tutkimuksiin, yli 15 000 sairaan asiakastapaukseen – ja ihan arkipäivän tosiasioiden näkemiseen. Teen yhdessä vaimoni kanssa terveyteen liittyviä mittauksia elektronisilla laitteilla, etsien kehon epätasapainoja, joissa sairaustila ilmenee ja pyrimme selvittämään, miksi keho on mennyt kyseiseen sairaustilaan ja miten tilanteen saisi korjattua. Pyrimme kartoittamaan myös mahdolliset puutokset/ rasitteet ja yksilön haitalliset ruokavaliot. Tutkimuslaitteemme ovat Saksasta, Amerikasta ja EU:ssa hyväksyttyjä tutkimus- ja hoitolaitteita. Kyseiset tutkimukset/ hoidot ovat turvallisia ja sopivat vauvasta vaariin.

Jouni Jämsä
Bioresonans- terapeutti, dipl. homeopaatti-, dipl. akupunkturiko-, dipl. ravintolisäterapeutti.

Koulutuksia:
– Bioresonans-koulutus MORA – Natura Medica Akademiet – Norja, Saksa. VEGA – Saksa. SCIO – Saksa.

– Dipl. moderni-homeopaatti/ iridologi – homeopatian inst. Tampere.

– Klassinen homeopaatti – International Academy of Classical Homeopathy.

– Lääketieteen perusteet – opintokokonaisuus Turun-yliopisto.

– Dipl. akupunktio – Medica Alternativa Institute Colombo.

– Dipl. Kudos/mineraali tutkimus MDD – Helsinki.

– Ensiapukoulutuksia EA1, EA2 – SPR.