Henkka Hyppönen on höynäytetty Uskomus-mies.

Henkan vetämä uusi ohjelma – Olipa kerran elämä, jossa vieraat arvailevat outoja Tieteellisiä asioita. Ihan ok formaatti ja Henkka on juontajana varmasti ammatillinen ja hyvä tyyppi muutoinkin, mutta on kovin asenteellinen ja liiaksi tiede-Uskossa. Se ei ole harvinainen ilmiö, mutta Uskonto isolla U:lla.

Tiedeuskossa uskotaan liiaksi asioihin, joita rahalla tai päättelyllä “tutkitaan todeksi”. Se on kuitenkin usein arveluttavaa tiedettä ja sen tarkoitus onkin usein palvella jotakin tai kumota jotakin. Ohjelman lopuksi Henkka luovutti voittajalle elektronisen: päätöksentekolaite palkinnon, kertoen sen olevan: ”yhtä tieteellistä, kuin Homeopatian tai Yksisarvishoidon” –  eli huuhaata.

Homeopatia, jonka asiantuntija itse olen: pilkataan turhaan, tutkitaan väärin, jos tutkitaan. Homeop. vaikutuksen aiheuttamalle tekijälle ei ole löytynyt toisille tarpeeksi selvää selitystä, ja hoitomalli on jo liian vanha nykymarkkinoille, joten kaupallisempi tiedemaailma syrjii sitä epätieteellisenä, ja muutoinkin patentoimattomana tuotteena huonona bisneksenä. Mutta käytännössä homeopatian terveyttä lisäävän vaikutuksen voi todistaa todella helposti. Homeopatiasta on tieteellisiä todistuksia ja Nobel-palkittujen arviointeja: tieteellisiä-tutkimuksia-homeopatiasta. Mutta esimerkiksi evoluutiota, joihin Henkka usein vetoaa, ei voi kliinisesti todistaa arvailuja enempää.

Homeopatia syö luonnollisesti kaupallisempien lääkkeiden markkinoita, joten se haittaa suurlääketeollisuutta. Näiden kaupallisempien lääketiedeasiantuntijoiden varassa meidän terveysmaailma ja Henkankin tietämys pohjaa sieltä. Monet “Henkat” uskovat kaupallisten tiedeihmisen teorioihin enemmän kuin moni jumaluskovainen Jumalaansa.

Olipa kerran ohjelmassa kiinnitti huomiota Henkan lapsenomaiseen uskoon tieteessä. Ohjelmassa Henkka mm. kertoi kuinka: ”Rintarauhanen on alkujaan kehittynyt hikirauhasesta”. “Niin olisi tukittu.” Tämmöiset ”tieteet” ovat puhdasta aprikointia/ uskomusta, joihin tiedeuskovainen uskoo silmät pyöreinä, kun joku tutkija niin kirjoittaa. Tai kun Henkka kysyi samassa ohjelmassa: “miksi ihmisen käden iho menee kuprulle, jos se on pitkään vedessä?” – Fakta löytyi “evoluutio-tieteestä”: ”kyseessä on evoluutio sopeuma, joka lisää käden tartuntapintaa veden äärellä eläville ihmisille”. No, tarvitseehan ihminen tarttumapintaa kuivallakin maalla jopa enemmän, mutta siellä todellisuudessa käden kuivuessa tarttumapinta vähenee.

-Todellisuudessa vesi pehmentää ja laajentaa myös ihoon imeytyessään, jolloin käden ohut iho laajenee ja pehmenee, jolloin ohut iho menee kuprulle. Näin käy nahkahanskallekin, jos  laitat sen veteen. Mutta kun kaikkeen halutaan nykyisin selitys Evoluutiosta ja tutkijat haluavat oivalluksillaan nimensä kirjoihin, joten teorioita piisaa, mutta ei tämmöiset arvailut mitään Tiedettä ole – ne on uskomusta.

Evoluutiokin on 100% uskomusta – kun sitä ei ole kukaan meistä ollut todistamassa. Evoluutiossa on paljon aukkoja, jotka vain täytetään teorioilla. Jos olisimme kehityksen huipentuma, niin miksi ihminen olisi kehityksen myötä menettänyt lähtökohtaisesti uimataidon ja tullut hirveän kömpelöksi, jotka molemmat ilmiöt altistavat turhille kuolemalle? Karvoja on jäänyt kehityksessä naamaan ja kainaloon, mutta kiipeily- ja uimataito kadonnut. Jos autoakin kehitettäisiin niin, että on älytekniikkaa, navigointilaitteita ja kulkee 200 km/h, mutta renkaat voi nykytekniikan johdosta irrota kesken ajon, niin ei se olisi kehitystä.

Sittemmin tiede on kyllä muuttanut evoluutio arviota niin, ettei kyse olisikaan ehkä vain kehityksestä, vaan mutaatiosta. Eli aiempi tosi evoluutiossakin on nyt vanhentumassa, kuten todennäköisesti käy myöhemmin tälle uudellekin arviolle. Tässä nykyisessä mallissa olisi syntynyt apina, joka ei pääsekään puuhun ja syntynyt varmaan toinenkin ja nämä alkanee lisääntymään, jne. Näitä teorioita voi harhaan johtavasti esittää tieteenä, mutta yhtä uskomusta ne ovat kuin Jumalopitkin. Jos tiedeihmisten pohjatieto ihmisestä perustuu tämmöisille muuttuville arvailuille, niin turha heidän on muita arvostella.

Tiedettä määrittää nykyisin ehkä eniten raha: rahalla voi saada monessa halutun tutkimustuloksen. Tutkijoille saatetaan maksaa siitä, että he luovat teorioita, että päästään asioissa eteenpäin, mutta ei se usein mitään tiedettä ole, jos tieteellä tarkoitetaan totta. Näihin teorioihin höynähtää sitten nämä tiedeuskoiset, jotka dumppaavat tulokset kansanmieliin “totuutena”, samalla tuomiten muut teoriat, kuten uskonnoissa on tyypillistä.

Ei ihminen pysty laboratorioissa tai pienessä valitussa piirissä määrittämään elämän moniakaan totuuksia. Asioita voi kyllä arvailla ja etsiä vanhoille uskomuksille uusia uskomuksia. Myöskin lääketiede osoittautuu jatkuvasti väitteiden vastaiseksi, plaseboksi ja myös tarkoituksella tehdyksi huijaukseksi. Jos luet vain yhtä aatetta, vakuutut vain siitä – ja siinä “Henkat” menee aina vipuun.

Sama koskee avaruustutkimuksia, jossa alan tiedemiehille maksetaan kovaa palkkaa siitä, että aprikoivat esim. mustia aukkoja. Päätelmät siinäkin tieteessä perustuu usein pelkkiin uskomuksiin – vaikka sitä tekevät kuinka arvostetut tiedemiehet. Ennen kuin Mustassa-aukossa pääsee käymään, sen olemassaolo ja tila ovat uskomusta, jonka aprikoinnista toiset vain saa palkkaa. Hyvin tehdyt ja perustellut teoriat tuntuu tiedon janoisille uskottavilta, mutta ovat usein ajatus-teorioita, eli uskomusta.

Nurkkaan ahdettu jumala on kirjan nimi, jossa kaksi eri alan uskovaista: Esko Valtaoja avaruustieteen professori ja Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala käyvät kirjeenvaihtoa edustamistaan uskonnoista. Kummankaan teorioita ei ole todistettu oikeaksi, mutta toisen näkemyksistä käytetään harhaanjohtavasti nimeä tiede, aivan kuin se olisi totta.

Satojen vuosien päästä avaruustutkijoidenkin nykyteorioille nauretaan vedet silmissä, ja samalla on muuttuneet monet “tieteet” aivan muuksi. Satoja vuosia aiemmin, ”Henkat” kertoivat silmät pyöreinä, että jos lähdet veneilemään pitkälle, voit pudota litteän maapallon reunalta alas, ja se oli silloin tosi. “Henkkoja” on ollut ja niitä on jatkossakin, mutta ei niitä pidä ottaa kenenkään tosissaan. “Henkat” elää aikansa Tiede-uskossa, joka on todettu myöhemmin lähes kaikessa olleen aina väärässä. Ajassa luulemme olevamme aina oikeassa, ihmiset ei kait kehity siitä koskaan. Väitänkin, että tieteeseen perehtynyt Henkka tai tiedemies, on asioissa paljon enemmän väärässä, kun vaikka Kampaaja Ritva, joka ei mieti tiedettä, eikä osaa sanoa, jos häneltä tieteestä kysyy.

Mutta käytännön tiede, jota voi konkreettisesti käsitellä, todeta, on jo lähellä oikeaa tiedettä, kuten vaikka Homeopatia. Se on todistanut toimivuutensa yli 200 vuotta ympäri maailmaa ja on maailman toiseksi käytetyin hoitomuoto määrittää WHO. Jos ei osata luoda kaikelle toiminnalle persuteellista kaavaa/ selitystä, se ei tee siitä huuhaata – kaava voi jäädä auki. Ihminen usein haksahtaa siihen, jos hän ei itse jotakin ymmärrä, hän tuomitsee. Jokainen skeptikko on oman uskonsa “uhri” ja tiedostamassaan epävarmassa uskossaan tuomitsee muita.