Lääkettä kaikkeen vaivaan

Nykylääketieteessä on luonnollisesti paljon hyvääkin – varsinkin silloin kun sairaustila on vakava, tulee hyöty- haittasuhteet useammin potilaan eduksi. Nykyisessä synteettistä lääkettä kaikkeen oireiluun, menee usein terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi myös luonto viemäriveden mukana. Suomessa määrätään n. 50 000 000 eli 50 miljoonaa reseptiä vuosittain aina vain lisääntyvien reseptivapaiden lääkkeiden lisäksi. Vuonna 2000 luku oli vielä 37 milj. Masennus- ja erilaisia psyykelääkkeitä syö jo joka viides n. 700 000 pilleriä popsitaan päivässä. 400 000 syö päivittäin särkylääkkeitä, jotka taas altistaa mm. krooniselle särylle, sydänkohtauksille, sisäiselle verenvuodolle/ vatsahaavalle. Antibiootteja Suomessa määrätään n. 3 000 000 reseptiä vuodessa.

Kaikki tämä lääkitys menee myös luonnon kiertokulkuun, joten nykyinen massalääkitseminen ei ole yksistään lääkkeiden syöjien ongelma. Syömällä nykyään vaikka kalaa, saa syöjä hiukan e-pilleriä, antibioottia, masennus-, reumalääkettä sekä tuhansia muita lääkejäämiä, ja huomenna saat niitä taas jo hieman enemmän. Merissä on jo nyt niin paljon lääkejäämiä, että on löytynyt jo vakavasti sairastuneita kaloja, joilla ei ole sukupuolta lainkaan tai on molemmat. Myös jotkin meriravut eivät enää osaa suojautua vaaroilta, kun merissä olevat mielialalääkkeet ovat vieneet heidän arkuutensa.

Bakteerikannat muuttuvat myös alati vaarallisemmiksi ja vastustuskykyisemmiksi. Aasian halpatyövoimamaihin, kuten Intiaan rakennetut rinnakkaislääketehtaat laskevat likavetensä suoraan jokiin ja meriin. Siellä meret eliöineen ja paikalliset ihmisetkin ovat jo laajalti myrkyttyneet. Kalliit puhdistusjärjestelmät lääketehtaisiin taas vähentäisivät länsimaalaisten yrittäjien voittojen määrää. Se on hyvin tyypillistä länsimaista hälläväli meininkiä, jossa Amerikka toimii mallimaana. Aasian matkakohteista saattaa saada jo mukaansa semmoisia bakteerikantoja, joihin ei mikään lääke enää auta. Bakteerit ovat muuttuneet siellä jo niin resistenteiksi antibiooteille, kuten meillä sairaaloissa streptokokit. Tästä lääketeollisuuden antibiootti-bisneksestä on todennäköisesti tulossa ruttoa pahempi tappaja.

Tämä maailman suurin bisnes on sekoittamassa terveydenhoidon tuella kohta koko ekologian. Kuitenkin ylivoimaisesti suurimmalle osalle lääkkeensyönnille löytyisi moninaisia vaihtoehtoja, jotka olisivat usein vielä lääkehoitoja toimivimpia, turvallisempia ja ympäristöystävällisiä. Myös miljoonat koe-eläimet kokevat päivittäin kituvan kohtalon lääketutkimuksissa vaivoihin, joihin olisi jo olemassa monia toimivia hoitoja ja usein pelkkä ruokavaliomuutos olisi parempi lääke.

Oma vaaransa on sitten lääketeollisuuden kehittämät vaaralliset virukset ja bakteerit, jos ja kun ne pääsee vapaaksi – joista voi kysyä, että miksi näitä edes kehitellään? Siksikö, että niihin voi kehittä samalla superlääkkeen tai rokotuksen, joka tuo sitten miljardi voitot levitessään? Kanoille valmistetuissa rokotuksissa on myös havaittu, että rokotettujen kanojen myötä virukset muuttuivat niissä entistä vaarallisemmiksi – joista nämä lintu- ja sikainfluenssa epidemiat lienevät ensiaskelia.

Ihmiset voivat runsaista lääkityksistä huolimatta sairaammin kuin koskaan. Se näkyy aina vain lisääntyvinä sairasjonoina, -lomina, -eläköitymisinä. Lisääntyvän lääkityksen ja luonnollisesti lääkäreiden tarpeena reseptien kirjoitteluun kasvaa, kuten sairaudetkin kaikissa ikäryhmissä. Joten vaihtoehtoa pitäisi vähättelyn sijasta etsiä ja toteuttaa pikaisesti. Itse ihailen ja arvostan Aasialaista apteekkia, jossa lääkitys on yrttejä, juuria, tinktuuroja ja ihmiset saavat niistä tarvittavan avun myös moniin vaikeisiinkin sairauksiin, eikä luonto rasitu mitenkään. Kyllä Länsimaalainen on pilannut miltei kaiken.

Aasiassa lääkitys on yleensä tuhansien vuosien kokemusperäinen, kuuriluontoinen ja tähtää parantamiseen – myös vaikeissa sairauksissa.

Nykyistä terveydenhoitoa ei voi lukea myöskään kovin tulosvastuulliseksi alaksi, vaikka elämme hyvinvointi aikakautta, joka on kuitenkin se suurin kuolleisuutta ja epidemioita vähentävä tekijä. Liian usein vähäpätöiseen vaivaan haettu apu, muuttuu hoidon myötä useimmin kuukausien tai vuosien rumbaksi. Duodecim lehden 3. 2012: JAMAssa julkaistun vanhusten sairaalahoitojen haitoista: Siinä kerrotaan, että 30% vanhuksista ei ole sairaalahoitojen jälkeen enää entisellään, edes huolehtimaan itsestään: Kuten peseytymään, syömään tai edes liikkumaankaan, joita ongelmia ei sairaalaan mennessä vielä ollut. Liika lääkkeiden pumppaamien kehoon ja niiden kestävyys on vanhuksellekin rajallista. Itsekin läheltä seuranneena huomasin, kuinka 2. viikkoa antibioottia suoneen riitti uuvuttamaan vanhuksen lähes pysyvästi ja viemään kyvyn huolehtia itsestään. Vaivaan, johon olisi vähempikin lääkitys tai kehoa tukevat hoito riittänyt.

Kaikki sairaudet kuitenkin johtuu aina jostain ja kipu on viesti ongelmasta, joka pitäisi poistaa tai korjata. Jos kipu aina turrutetaan lääkkeellä, joka voi altistaa uusille sairauksille tai lääkityksille, ollaan näin kaupallisesti kannattavassa oravanpyörässä. Tai, jos erilaiset verikokeidenkin viitearvot muutetaan siten, että tervekin katsotaan sairaaksi, joka tarvitsee pikaisesti lääkityksen, ja usein sitten vasta sairaalta tuntuukin – niin katsottaisiin tapaukset muilla aloilla jo vastuuttomaksi ja siten laittomaksi toiminnaksi.

Synteettinen lääketeollisuus haluaa luonnollisesti ohjata terveydenhoitoja itselleen suotuisaksi. Ja suomalainen lääkärikunta taas haluaa pitää koulutuksessa saamansa lääkeoppinsa ainoana oikeana hoitomuotona ja siten yksinoikeuden potilaisiin, jotta valta myös säilyy. Joista yhtenä kertoo nämä lääkäreiden ”uskomushoito” nimittelyt suomalaisten lääkäreiden omasta koulutuksesta poikkeavia luontaisempia hoitoja kohtaan. Kampanjoilla ollaan vahvistamassa ja ylläpitämässä monopolia synteettiselle lääketeollisuudelle ja sitä edustaville lääkäreille. Millään muotoa tämän kaltainen yksisuuntaisuus ei tue potilaan etua.

Vaihtoehtohoito, luontaisempien hoitojen nimenä tuntui suomalaisten lääkäreiden mielestä liian suositulta ja uskottavalta nimenä, niinpä Lääkäriseura Duodecim järjesti vuonna 1995 kilpailun: Mikä olisi uusi nimi vaihtoehtohoidolle? Kilpailun voitti silloin lääkäri Auvo Rauhala pilkkaavammalla nimellä ”Uskomushoito”. Joka sitten valittiin lääkäreiden toimesta eri ammatinharjoittajien nimittelyksi.

”Uskomushoito” nimeä käytetäänkin yleistävästi juuri lääkäreiden toimesta ja vain Suomessa. Vaikka esim. homeopatia on EU maissa virallinen lääkitysmuoto, akupunktion tiedetään auttavan WHO:n mukaan yli 400 sairauteen, vitamiinien hyödyistä on tehty tuhansia puoltavia tutkimustuloksia, jne. Eikä suomessa näihin hoitoihin yleensä ennakkoon edes uskota.

– Joskus saattanut asiakaskin sanoa jo heti vastaanotolle tulleessaan, ettei kyllä usko näihin hoitoihin, mutta tuli kun vaimo pakotti. ½ tunnin päästä saattavat kiittää kädestä, kun 10 vuotta vaivannut selkäsärky onkin poissa. Kertoessaan myöhemmin ilouutisestaan lääkärilleen, saattaa lääkäri vakavoitua entisestään ja kirjaa tiedostoon: potilaan uskovan uskomushoitoihin –  jonka jälkeen potilasta pidetään eräänlaisena luopiona ja suhtaudutaan häneen vähättelevästi.

Sairaus on aina häiriötila kehossa. Väitetyt ”uskomushoidot” ovat kehoa tukevia tai herättäviä hoitoja. Niillä lääkitsemisen sijasta aktivoidaan kehoa parantamaan itsensä, yritetään poistaa häiriötila, ja ovat todellisia vaihtoehtoja tai pitäisivät olla monesti niitä ensisijaisia hoitoja.

Vallitsevassa lääkehoidoissa ei ole usein tarkoituskaan parantaa, vaan saada pysyviä käyttäjiä lääketeollisuudelle. Aina jokin synteettinen lääkitysmuoto vaivaan kun vaivaa, ei ole ainakaan käytännön perusteella hyöty- tai haittasuhteiltaan missään nimessä monopolin arvoinen hoitomenetelmä. Bisneksenä kyllä yksi parhaista, mutta moraalisesti sairaan apua pyytävän ihmisen kahlitseminen rahoittamaan suurta bisnestä lääkehaittariskeineen, pitäisi olla laajasti keskustelua herättävä asia.

Koululääketiede onkin siitä ihmeellinen kaupallisuuden haara, että se menestyy hyvin, vaikka suuri osa tarjonnasta on humpuukia, josta kertoo tutkimukset, tilastot ja varsinkin käytäntö. Arvostetun British medical journal julkaistun uuden laajan ja kattavan tutkimuksen lääketieteellisistä hoidoista, joista toimiikin varmasti vain 11 %. Eli 89 % lääkityksistä/leikkauksista olisi tutkimusten mukaan osin auttavaa, turhaa tai vain haitallista, perustuen pitkälti vain siihen kaupallisuuteen.

Jos halutaan katsoa asiaa käytännön näkökulmasta, niin se on myös ihan todenmukainen prosentti. Varmaankin n. 11 % on juuri se määrä, ketkä käytännössä hyötyvät lääkäri/sairaala käynneistä ihan oikeasti. Sillä ylivoimaisesti suurin osa saa käynnillään kyllä lääkityksiä tai leikkauksenkin, mutta sairauteen haettu hyöty on usein vähäinen, kuten: oireita lievittävä, sairastunnetta muuttava, hoito ei vaikuta mitenkään tai olo vain huononee.

Usein juuri tilapäiseen oireeseen määrätty vääräkin lääke tai tehoton hoito on juuri se, mikä kahlitsee ihmisen kyseiseen järjestelmään vakioasiakkaaksi, ja siitä irtautuminen voi olla haittavaikutusten, pelottelun ja riippuvuuksien johdosta todella vaikeaa. Esim. vaikka tilapäiseen väsymykseen haettu apu, voi muuttua pysyväksi mielenterveyslääkehoidoksi, joka voi koukuttaa kuin huume ja lihottaa 20 kiloa. Tämä sitten lisää sairauksia, passivoittaa, tunteet katoavat ja usein myös sosiaalinen elämä. Tämmöisissäkin hoidoissahan on epäonnistuttu jopa 100 %, mutta niitä tehdään kuitenkin liukuhihnalla.

– Näitä eleettömiä, lasittuneita ja usein hämmästyneen oloisia lääkeriippuvaisia, oman tahtonsa menettäneitä yksinasujia tulee katukuvassa vastaan aina vain enemmän ja ovatkin melko helposti tunnistettavaa ryhmää. Lähemmäksi miljoona suomalaista on jo mieliala-, masennuslääkkeen käyttäjä. Ja uskon että 87 % siitäkin joukosta syö niitä turhaan ja tarvitsisi korkeintaan jotain muuta tai ei mitään hoitoa.

Esimerkkitapauksia vastaanotoltani:

Eräs asiakas kertoi lihavuutensa ja seestyneen olonsa taustojaan näin: Meni lääkäriin, kun oli usein väsynyt, mutta muuten terve. Väsymyksen syyksi osoittautui uniapnea. Diagnoosi olikin oikea ja sai yöksi hengitysmaskin. Lääkäri kuitenkin määräsi jo ensi käynnillä nykyohjeiden mukaisesti väsymykseen mielialalääkkeen. Normaalivartaloinen 170cm. kaveri lihoi sitten lääkityksen myötä 15 kg. ja ylipainohan tiedetään uniapneankin suurimmaksi pahentajaksi. Sitten häneltä kuitenkin kerran loppui mielialalääkkeet kesälomalla mökillään ollessa ja ajatteli, jos ei tarvitsikaan niitä enää, kun ei ole koskaan oikeistaan tuntenut niitä edes tarvitsevansa. Hän koki kuitenkin mökillään elämänsä kauheimman yön vieroitusoireiden kanssa, ja joutui soittamaan yöllä ystävälleen jolla ties olevan sama lääkitys. Mies lähti sitten yöllä täristen ja pelonsekaisin tuntein satojen kilometrien päästä autolla hakemaan ystävältä lääkitystä ensiavukseen. Yksi tämmöinen kokemus saa potilaan myös henkisesti niin lääkeriippuvaiseksi, että jatkossa tärkein asia joka paikassa, onkin ottaa alkujaan turha lääkitys mukaan. Mutta ei lääkkeiden vaikutuksen alaisenakaan ole enää oma itsensä, eikä voi hyvin.

Eräs asiakas kertoi ripuloinnin ja mielialalääkkeen historiansa minulle näin. Lääkäri määräsi hänelle antibiootin lievään suu tulehdukseen. Kuuri poiki kuitenkin lisätulehduksia, joihin lääkäri kirjoitti automaattisesti uusia antibiootteja, kaikkiaan 8 kuuria. Näiden kuuritusten aikana potilaalle muodostui kuitenkin voimakas krooninen ripuli. Ripulin mahdollista syytä tutkittiinkin sitten kaikilla mahdollisilla kokeilla ja tähystyksillä. Verorahoja kului luonnollisesti kymmeniä tuhansia euroja. Mitään ripuliin liitettävää sairautta ei kuitenkaan löydetty, joten potilaan katsottiin olevan fyysisesti terve ja ripuloinnin syy olisi psyykkinen. Ja niin hänelle määrättiin mielialalääkitys. No, ei se ripuli sillä tietenkään parantunut, ja lääkkeen haittavaikutuksen johdosta tila vain paheni. Ei mielialalääkitys alkujaan mieleltään terveelle eläkeläiselle tuonut muutenkaan mitään hyötyä, mutta sen purkaminen aiheutti pitkän sairastelun ja eristäytymisen. Lievä suutulehdus, joka olisi parantunut itsestäänkin, ajoi kansalaisen krooniseen ulostussairauteen ja mielenterveyslääkkeen käyttäjäksi.

Eräs asiakas kertoi, joka taas olisi tarvinnut monipuolista hoitoa, kuinka kunnallinen mielenterveyshoito lemppasi hänet yllättäen pihalle. Kyseinen nuori tyttö kärsi vaikeasta ja itsetuhoisasta mielenterveysongelmista. Tyttö koki jatkuvaa ahdistusta ja keho oli kauttaaltaan viiltelyarpien peittämä. Tyttö kävi mielenterveyspoliklinikalla, josta oli määrätty myös lääkitys. Oli siellä sitten kerran sovitulla kontrolli käynnillä ja päätti kertoa, että käy myös akupunktio- ja homeopatiahoidossa, ja mikä pahinta, hän kertoi totuuden mukaisesti saaneensa niistä enemmän apua kuin mielenterveyspoliklinikan hoidoista. Lääkäri vimmastui rinnakkaishoidoista täysin, haukkuen potilaansa tyhmäksi ja irtisanoi välittömästi kunnallisen mielenterveyden hoidon, eikä uusinut tai muuttanut reseptiä. Kyseinen lääkäri tuntui kuitenkin unohtaen pari tärkeää asiaa, että kunnallisen puolen lääkärinä hän on siellä vain töissä, eikä suinkaan päättämässä, kuka saa kunnallista verorahoilla pyöritettävää terveydenhoitoa. Lisäksi, lääkäri on valassaan luvannut kunnioittaa myös potilaan tahtoa.

Eräs asiakas kertoi, kun kärsi maksakirroosista, johon selvää syytä ei ollut tiedossa. Potilas sai siihen lääkäriltä lääkityksen, jota käyttikin ohjeen mukaan. Maksa-arvot eivät kuitenkaan muuttuneet ja sairastila jatkui entisellään. Turhautunut potilas hakeutui sitten luontaisempaan hoitomalliin: homeopatia-, ja bioresonanshoitoon. Kun potilas sitten meni myöhemmin maksan kontrollikokeeseen, oli lääkäri kovin yllättynyt ja ilahtunut, kun maksa-arvot olivat normaali, joten lääkäri kysyi, ”Mitä on tapahtunut?” Potilas kertoi käyttäneensä luontaistuotteita. Lääkäri vakavoitui ja sanoi potilaan maksasairauden johtuvankin niistä luontaistuotteista, -hoidoista. Potilas kuitenkin kertoi, että aloitti luontaisemmat hoidot vasta myöhemmin diagnoosin ja turhaan syötyjen lääkkeiden jälkeen, ystävänsä vihjeestä. Lääkäri pysyi kuitenkin loppuun asti kannassaan, että potilaan maksasairaus johtui joka tapauksessa niistä luontaistuotteista ja kirjasi ne potilastietoihin. Potilas suuttui lääkärilleen ja hänen väärille arvailuille, josta puuttui täysin kaikki perusteet, näyttö ja tutkimustulos. Lääkäreille on iskostettu nykyisin tämä harhaan johtava diagnosointitapa, että potilaan maksasi tuhoutuu, jos käyttää luontaistuotteita. Arvio on lähes aina väärä, kun asiantuntija sanoo syyksi sen, minkä hän ehkä haluaisi olevan se maksaongelman syy.

Eräs asiakas oli 12 vuotias poika, jolle tuli usein nukkumaan mennessä tauoton hakkaava yskä. Poika kävi luonani ja sain yskän aina kuriin. Outo-yskä tahtoi kuitenkin palata aina jonkin ajan päästä. Poika sai sitten myöhemmin ajan sairaalatutkimuksiin. Mennessään sairaalaan äiti esitti lastenlääkärille ehdotuksen: ”Jos poika alkaa illalla taas rajusti yskimään ja sitä ei saada kuriin, niin voiko käyttää sitä homeopaatin vastaanotolla”. Lääkäri nauroi ja oli sanonut: ”Sitä huolta ei ole ja kun sairaalaan kirjaudutaan, ei sieltä niin vain lähdetä, eikä edes tarvitse lähteä.” Poika alkoikin sitten illalla yskimään tauotta. Sairaala yritti sitten saada kaikin keinoin yskää loppumaan n. 3 tunnin ajan, jonka jälkeen hoitaja ilmoitti: ” Jos teillä on sitten jokin paikka, jossa yskä saadaan aisoihin, niin käytä poikaa siellä”. Äiti soitti minulle keskellä yötä ja esitti tilanteen ja toiveen, että ottaisinko pojan silloin yöllä vastaan. Lupasin ottaa ja väsynyt, tauotta yskivä poika tuotiin vastaanotolle keksiyön jälkeen. 15 min. antamani hoidon jälkeen, yskätön poika vietiin takaisiin sairaalaan, jossa henkilökunta ei ollut uskoa näkemäänsä.

Näitä esimerkkejä tapahtuu paljon. Varsinkin tuo mielialalääkitysbuumi on valtava bisnes lääketeollisuudelle, mutta kansalaiselle se voi olla elämän pituinen ongelma. Syy ei ole yksistään lääkärin, vaan järjestelmä halutaan menevän näin. Käytännössä maailman suurin bisnes määrittää, mitä lääkettä sinulle kulloinkin lääkäri määrää. Kolesterolilääkkeet ovat jäämässä hiljalleen pois, mutta tämän päivän sana on nyt ja varmaan 20 vuotta eteenpäin mielialalääkitykset. Jos et niitä huoli, kieltäydyt silloin hoidosta ja merkintä niskuroinnista näkyy potilastiedostossa. Kahdessa ensimmäisessä kertomassani esimerkissäkin on toimittu suositusten mukaan ”oikein”? Vaikka muutoinkin olisi voitu toimia. Missään muissa palvelu- tai ammateissa ei kuitenkaan sallittaisi tämän tyyppistä virhearviointia. Turvallisia ja tehokkaita vaihtoehtoja olisi löytynyt pinnallisen tulehduksenkin hoitoon, ja olisiko mielenterveyspotilastakin pitänyt kuunnella ja yrittää lääkärin kohentaa sitä omaa osaamistaan. – Eikä suinkaan loukata potilasta, jos ei lääkäri kerran parempaan ollut pystynyt, kun potilas tunsi saavansa parempaa apua toisaalta, mutta halusi kuitenkin edelleen myös lääkärin hoitoa, josta lääkäri vastuuttomasti kieltäytyi.