Lääkettä kaikkeen vaivaan. Nykylääketieteessä on luonnollisesti paljon hyvääkin. Varsinkin silloin, kun sairaustila on vakava, tulee hyöty-, haittasuhteet useammin potilaan eduksi. Mutta, nykyisessä synteettistä lääkettä kaikkeen oireiluun, menee usein terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi myös luonto viemäriveden mukana. Suomessa määrätään n. 50 000 000 eli 50 miljoonaa reseptiä vuosittain aina vain lisääntyvien reseptivapaiden lääkkeiden lisäksi. Vuonna 2000 luku oli 37 milj. 

Kaikki tämäkin lääkitys menee myös luonnon kiertokulkuun. Joten nykyinen massalääkitseminen ei ole yksistään lääkkeiden syöjien ongelma. Syömällä nykyään vaikka kalaa saa syöjä hiukan e-pilleriä, antibioottia, masennus-, reumalääkettä, sekä tuhansia muita lääkejäämiä. Merissä on jo nyt niin paljon lääkejäämiä, että on löytynyt jo vakavasti sairastuneita kaloja, joilla ei ole esim. sukupuolta lainkaan, bakteerikannat muuttuvat  alati vaarallisemmiksi ja vastustuskykyisemmiksi. Aasian halpatyövoimamaihin, kuten Intiaan rakennetut rinnakkaislääketehtaat laskevat siellä likavetensä suoraan vesistöihin, jossa vaahtoavat joet, meret eliöineen ja paikalliset ihmisetkin ovat jo pahasti myrkyttyneet. Kalliit puhdistusjärjestelmät kun vähentäisivät voittojen määrää. Se on hyvin tyypillistä länsimaista hällävälimeininkiä, jossa Amerikka toimii mallimaana. 

Tämä maailman suurin bisnes on sekoittamassa terveydenhoidon tuella kohta koko ekologian. Kuitenkin ylivoimaisesti suurimmalle osalle lääkkeensyönnille löytyisi moninaisia vaihtoehtoja, jotka olisi myös lääkehoitoja toimivimpia, turvallisempia ja ympäristöystävällisiä. Myös miljoonat koe-eläimet kokevat päivittäin kituvan kuoleman lääketutkimuksissa vaivoihin, joihin olisi jo olemassa monia toimivia hoitoja ja usein pelkkä ruokavalio muutos olisi paras lääke. Oma vaaransa on sitten lääketeollisuuden kehittämät vaaralliset virukset ja bakteerit, jos ja kun ne pääsee vapaaksi. Joista voi kysyä, että miksi näitä edes kehitellään? Siksikö, että niihin voi kehittä samalla superlääkkeen tai rokotuksen, joka tuo sitten miljardi voitot, kun se leviää eläimiin tai ihmisiin? Kanoille tehdyissä rokotuksissa on myös havaittu, että rokotettujen kanojen myötä virukset muuttuivat niissä entistä vaarallisemmiksi. Joista nämä lintu- ja sikainfluenssa epidemiat lienee ensiaskelia. 

Ihmiset voivat runsaista lääkityksistä huolimatta sairaammin kuin koskaan. Se näkyy aina vain lisääntyvinä sairasjonoina, -lomina, -eläköitymisinä, lisääntyvän lääkityksen ja luonnollisesti lääkäreiden tarpeena reseptien kirjoitteluun kasvaa, kuten sairaudetkin kaikissa ikäryhmissä. Joten vaihtoehtoa pitäisi vähättelyn sijasta etsiä/myöntää jo pikaisesti. Itse ihailen ja arvostan Aasialaista apteekkia, jossa lääkitys on yrttejä, juuria, tinktuuroja ja ihmiset saavat niistä tarvittavan avun myös moniin vaikeisiinkin sairauksiin. En tarkoita näillä vakavia sairaskohtauksia tai vakavien sairastilojen hoitojen korvaamista, vaan kroonisia arkipäivän sairauksia, johon potilas syö oireiden lievityslääkkeitä usein vuosikymmeniä. Aasiassa lääkitys on yleensä kuuriluontoinen ja tähtää parantamiseen, eikä luontaisena rasita luontoa mitenkään. Koska luontaistuotetta ei voi kuitenkaan patentoida, menetelmä ei halpuudessaan kiinnosta länsimaista lääketeollisuutta ja samalla kyseisten lääkitysten tuontikin länsimaihin on yleensä kielletty. Länsimaissa pidetään turvallisempana yksittäisen yrityksen eläinkokein tutkittua synteettistä yhdistettä, ja siitä valmistajan laatimaa omaa raporttiaan lääkkeen hyödyistä ja haitoista, kuin vastaavasti tuhansien vuosien käyttökokemuksella saatua yrttilääkeoppia. 

Nykyistä terveydenhoitoa ei voi lukea myöskään kovin tulosvastuulliseksi alaksi, vaikka elämme hyvinvointi aikakautta, joka on kuitenkin se suurin kuolleisuutta ja epidemioita vähentävä tekijä. Liian usein vähäpätöiseen vaivaan haettu apu muuttuu kuitenkin hoidon myötä aina vain useimmin kuukausien tai vuosien rumbaksi. Duodecim lehden 3. 2012: JAMAssa julkaistun vanhusten sairaalahoitojen haitoista: Siinä kerrotaan, että 30% vanhuksista ei ole sairaalahoitojen jälkeen enää entisellään, edes huolehtimaan itsestään, kuten peseytymään, syömään, tai edes liikkumaankaan, joita ongelmia ei sairaalaan mennessä olisi vielä ollut. Liika lääkkeiden pumppaamien kehoon ja niiden kestävyys on vanhuksellekin rajallista. Itsekin läheltä seuranneena huomasin, kuinka 2. viikkoa antibioottia suoneen riitti uuvuttamaan vanhuksen pysyvästi ja viemään kyvyn huolehtia itsestään. Vaivaan, johon olisi vähempikin lääkitys riittänyt tai hoitomenetelmiä laajentamalla, olisi voitu hoitaa tulosvastuullisemmin.    

Kaikki sairaudet kuitenkin johtuu aina jostain ja kipu on viesti jostain ongelmasta, joka pitäisi poistaa tai korjata. Jos kipu aina turrutetaan lääkkeellä, joka altistaa taas monille uusille sairauksille tai lääkityksille, ollaan vain kaupallisesti kannattavassa oravanpyörässä. Tai jos erilaiset verikokeidenkin viitearvot muutetaan siten, että tervekin katsotaan sairaaksi, joka tarvitsee pikaisesti lääkityksen, jonka myötä hänen olonsa monasti vasta tuntuukin sairaalta, katsottaisiin se kaikessa muilla aloilla jo vastuuttomaksi ja siten laittomaksi toiminnaksi.

 Synteettinen lääketeollisuus haluaa luonnollisesti ohjata terveydenhoitoja itselleen suotuisaksi, ja suomalainen lääkärikunta taas haluaa pitää koulutuksessa saamansa lääkeoppinsa ainoana oikeana hoitomuotona ja siten yksinoikeuden potilaisiin, jotta valta myös säilyy. Joista yhtenä kertoo nämä lääkäreiden "uskomushoito" nimittelyt suomalaisten lääkäreiden omasta koulutuksesta poikkeavia luontaisempia hoitoja kohtaan. Kampanjoilla ollaan vahvistamassa ja ylläpitämässä monopolia synteettiselle lääketeollisuudelle ja sitä edustaville lääkäreille. Millään muotoa tämänkaltainen yksisuuntaisuus ei tue potilaan etua.  

 Kun vaihtoehtohoito nimenä tuntui lääkäreiden mielestä liian suositulta ja uskottavalta. Järjesti Lääkäriseura Duodecim vuonna 1995 kilpailun: Mikä olisi vähättelevämpi nimi vaihtoehtohoidolle? Kilpailun voitti silloin lääkäri Auvo Rauhala pilkkanimellä "Uskomushoito". Joka sitten valittiin Suomessa nimeksi näille kansainvälisesti tunnetuille perinnehoidoille, jotka ovat kuitenkin usein varteenotettavia vaihtoehtoja synteettisille lääkityksille. 

"Uskomushoito" nimeä käytetäänkin nykyään kovin yleistävästi juuri lääkäreiden toimesta ja vain Suomessa. Vaikka esim. homeopatia on EU:ssa virallinen lääkitysmuoto, akupunktion tiedetään auttavan WHO:n mukaan yli 400 sairauteen, vitamiinien hyödyistä on tehty tuhansia puoltavia tutkimustuloksia, jne. Eikä suomessa näiden kampanjointien vuoksi kyseisiin hoitoihin usein edes uskota. Sinne mennäänkin usein vasta turhaksi osoittautuneiden lääkärien määräämien lääkekuurien, pitkien sairaslomien jälkeen ja ystävän hyvien kokemusten suosittamana, mutta yleensä kuitenkin enemmän epäilevänä. Minullekin on moni mies sanonut heti vastaanotolle tulleessaan, ettei kyllä usko näihin hoitoihin mitenkään, mutta tulivat kun vaimo pakotti. ½ tunnin päästä saattavat kiittää kädestä, kun 10 vuotta vaivannut, kymmeniä kertoja lääkärille valitettu selkäsärky onkin nyt poissa. Kertoessaan myöhemmin ilouutisestaan lääkärilleen, vakavoituu lääkäri entisestään ja kirjaa tiedostoon potilaan uskovan uskomushoitoihin, jonka jälkeen potilasta pidetään eräänlaisena petturina ja suhtaudutaan häneen sen mukaisesti. 

Käytännössä väitetyt "uskomushoidot" ovat kuitenkin kehoa tukevia tai herättäviä ja toimivia hoitoja. Niillä lääkitsemisen sijasta aktivoidaan kehoa parantamaan itsensä, yritetään poistaa häiriötila, ja ovat todellisia vaihtoehtoja tai pitäisivät olla monesti niitä ensisijaisia hoitoja. Kun taas suomalaisen lääkärin ainoa ja oikea koulutuksessa saatu hoitomalli kaikkeen, olisi Amerikasta alkunsa saanut kemiallinen lääkitystapa, josta voisi ennemminkin puhua kaupallinen lääketiede. Siinä lääkäri toimii usein enemmänkin lääketeollisuuden myyntimiehenä, kuin parantajana. Eikä tämän menetelmän tuoma tuloksellisuus miellytä usein edes lääkäriä.

Nykyisessä kovasti lisääntyvissä lääkehoidoissa ei ole usein tarkoituskaan parantaa ketään, vaan saada pysyviä käyttäjiä lääketeollisuudelle. Aina jokin synteettinen lääkitysmuoto vaivaan kun vaivaa, ei ole ainakaan käytännön perusteella hyöty- tai haittasuhteiltaan missään nimessä monopolin arvoinen hoitomenetelmä. Bisneksenä kyllä yksi parhaista, mutta moraalisesti sairaan apua pyytävän ihmisen kahlitseminen rahoittamaan suurta bisnestä lääkehaittariskeineen, pitäisi olla laajasti keskustelua herättävä asia.  

Koululääketiede onkin siitä ihmeellinen kaupallisuuden haara, että se menestyy hyvin, vaikka suurin osa tarjonnasta on epäonnistunutta, josta kertoo monet tilastot ja käytäntö. Arvostetun British medical journal julkaistun laajan ja kattavan tutkimuksen lääketieteellisistä hoidoista, joista toimiikin varmasti vain 13%. Eli 87% lääkityksistä/leikkauksista olisi tutkimusten mukaan usein turhaa tai vain haitallista, perustuen pitkälti vain kaupallisuuteen. Ja jos halutaan katsoa asiaa käytännön näkökulmasta, niin se on myös ihan todenmukainen prosentti. Varmaankin n. 13% on juuri se määrä ketkä käytännössä hyötyvät lääkäri/sairaala käynneistä ihan oikeasti. Sillä ylivoimaisesti suurin osa saa käynnillään kyllä lääkityksiä tai leikkauksenkin, mutta sairauteen haettu hyöty on usein vähäinen, kuten oireita lievittävä, sairastunnetta muuttava, hoito ei vaikuta mitenkään tai olo vain huononee. Usein potilas ajautuu pienen ongelman johdosta vain erilaisiin lääkekierteisiin tai leikkauksen jälkeen toiminta ole enää entisellään. Ja sekin tosiasia pitää myöntää, että joka päivä myös useita suomalaisia kuolee ohjeiden mukaan syötyihin sopimattomiin lääkkeisiin tai leikkauksiin. Sairauksissa, joiden vakavuus ei olisi itsessään johtanut koskaan kuolemaan. Kuoleman syyn arvio voi olla sitten, sydämen pysähdys tuntemattomasta syystä. 

Usein juuri tilapäiseen oireeseen määrätty vääräkin lääke tai tehoton hoito on juuri se, mikä kahlitsee ihmisen kyseiseen järjestelmään vakioasiakkaaksi, ja siitä irtautuminen voi olla haittavaikutusten, pelottelun ja riippuvuuksien johdosta todella vaikeaa. Esim. vaikka tilapäiseen väsymykseen haettu apu voi muuttua pysyväksi mielenterveyslääkehoidoksi, joka koukuttaa kuin huume ja voi helposti lihottaa 20 kiloa. Tuoden siten lisäsairauksia, muuttaen ja passivoiden persoonallisuutta, tunteet katoaa ja usein myös sosiaalinen elämä. 

Näitä eleettömiä, lasittuneita ja usein hämmästyneen oloisia lääkeriippuvaisia, oman tahtonsa menettäneitä yksinasujia tulee katukuvassa vastaan aina vain enemmän ja ovatkin melko helposti tunnistettavaa ryhmää. Lähes joka 10 suomalainen onkin jo mieliala-, masennuslääkkeen käyttäjä. Ja uskon että 87% siitäkin joukosta syö niitä turhaan ja tarvitsisi korkeintaan jotain muuta hoitoa. 

Eräs asiakas kertoi lihavuutensa ja seestyneen olonsa taustojaan näin: Meni lääkäriin, kun oli usein väsynyt, muuten terve. Väsymyksen syyksi osoittautui uniapnea. Diagnoosi olikin oikea ja sai yöksi hengitysmaskin. Lääkäri kuitenkin määräsi samalla käynnillä nykyohjeiden mukaisesti väsymykseen mielialalääkkeen. Normaalivartaloinen 170cm. kaveri lihoi sitten lääkityksen myötä 15 kg. ja ylipainohan tiedetään uniapneankin suurimmaksi pahentajaksi. Sitten häneltä kuitenkin kerran loppui mielialalääkkeet kesälomalla mökillään ollessa ja ajatteli, jos ei tarvitsikaan niitä enää, kun ei ole koskaan oikeistaan tuntenut niitä edes tarvitsevansa. Hän koki kuitenkin mökillään elämänsä kauheimman yön vieroitusoireiden kanssa, ja joutui soittamaan yöllä ystävälleen jolla ties olevan sama lääkitys, ja lähti yöllä täristen ja pelonsekaisin tuntein satojen kilometrien päästä autolla hakemaan ystävältä lääkitystä ensiavukseen. Yksi tämmöinen kokemus saa potilaan myös henkisesti niin lääkeriippuvaiseksi, että jatkossa tärkein asia joka paikassa, onkin alkujaan ehkä turha lääkitys. Mutta ei lääkkeiden vaikutuksen alaisenakaan ole enää oma itsensä, eikä voi hyvin. 

Tämäkin lääkitysbuumi on on valtava bisnes lääketeollisuudelle, mutta kansalaiselle se voi olla elämän pituinen ongelma.