Luontaishoidot lisääntyvät Suomessa vastustuksesta huolimatta, ja syystä lääkärit vaativat jopa lakeja kieltää terapeuteilla käymisen mm. syöpäsairailta, mielenterveyspotilailta, raskaana olevilta, ja lapsilta? Joille varsinkin jälkimmäisille esim. luontaisemmat hoidot olisi hyöty-, haittasuhteiltaan varmasti parasta mahdollista hoitoa arkisiin vaivoihin. Kielloilla kuitenkin rajoitettaisiin  ihmisoikeutta pitkälti tekaistuin syin. Tässä täytyy ihan puolustukseksi ottaa vertaukseksi esiin tosiasioita ja näkökohtia kun tuntuu, että näissä kampanjoissa syytetään väärää puuta. 

Tälläkin hetkellä Suomessa on lääkäreitä syytettynä useista tahallisista kuolemantuottamuksista, lääkkeiden holtittomasta reseptien kirjoittamisesta huumaaviin tarkoituksiin rahaa tai seksiä vastaan, potilaan rintojen imeskelystä, operoineet humalapäissään tai lääketokkurassa, useita terveydenalan-hoitajia syytetään tapoista, murhista, jopa joukkomurhasta tai puhumattakaan lääkkeiden ja leikkauksien päivittäin aiheuttamista lukuisista sairauksista ja kuolemista. Lääkehaitat ovat osin hyödyllisen lääkityksen, sekä kaupallisuuden varjolla hyväksytty paha.

Mikä sitten tekee luontaishoidot niin haitallisiksi, että hoidoissa käyminen pitäisi joiltain ryhmiltä jopa kieltää, kuten jotkut lääkärit, Lääkäri-, Mielenterveys-, Psykologiliitto ja TEHY yhteisesti sovituin voimin vaativat? Kuitenkaan ei vastaavia syytteitä lueta luontaispuolella edes yksittäistapauksille tai mitään yleisesti käytettyä luontaishoitoa ei yhdistetä minkään sairauden tai vaivan aiheuttajaksi. Jos taas joku esiintyy huijaamalla lääkärinä tai vaikka psykoterapeuttina tai käyttäytyy epäasiallisesti asiakkailleen, niin se ei liity mitenkään luontaishoitoihin. Ikään tai ammattiin katsomatta kuitenkin usein ihmiset kertovat enemmänkin saavansa luontaisterapeuteilta apua. Luonnollisesti kaikissa missä toimii ihminen voi tapahtua ylilyöntejä, mutta ei pidä leimata alaa missä vahinkoja tapahtuu erittäin marginaalisesti, ja missä ihmiset käyvät tai jättävät käymättä omasta tahdosta. Jos kerran halutaan alkaa holhota näin perusteellisesti, niin kielletään palveluja tapahtuneiden haitallisuuksien perusteella ja viimeisimpinä varmaan silloin olisi luontaiset- hoidot.

Esimerkkinä vaikka taksiin nouseminenkin, on käytännössä osoittanut paljon suuremmaksi riskiksi kuin luontaisterapeutilla käynti, eikä tunti taksissakaan halpaa ole, ja tilatessaan ei koskaan tiedä minkälainen kuski palvelee jne. Tai metsässä liikkuminen pitäisi kieltää ehdottomasti, koska metsästäjien harhaluoteihin loukkaantuu ja kuolee suomessa useita ihmisiä vuosittain, kotikin on ollut monelle lapselle kuin raskaana olevallekin vaarallinen paikka, ja sairaalat ovat sotimisen jälkeen suurin vammojen aiheuttaja. Mielestäni varsinkin lääkäreiden pitäisi olla huolissaan oman alan aiheuttamista lääke-, leikkaushaitoissa, jossa vastuussa ei ole juuri kukaan tai vastuu on teoreettinen, ja siksi samat virheet toistuvat päivittäin.

 Lääkärikunnan ajattelematta asiaa, että lääketeollisuuden nuorasta irtautuminen ja myös koulututustaan laajentamalla lääkärit saisivat takaisin laajemman arvostuksensa myös yleisemmin parantajina, eikä ihmisten tarvitsisi hakea apua silloin toisaalta. Arvauskeskukset muuttuisivat uskottavaksi terveysasemiksi. Sen myötä myös lääkäreidenkin kiinnostus kenttätyöhön palaisi, eikä tarvitsisi lääkäriliitonkaan vaatia tekaistuin syin kilpaileville hoidoille haluamia kieltolakeja, joilla vahvistettaisiin nykyistä kaupallisesti suuntautunutta synteettinenlääke-, leikkaushoitojen monopolia ja lääkärin yksinoikeutta potilaisiin. Jos ihminen on tyytyväinen hoitoonsa, ei tietenkään ole tarvetta muuttaa sitä tai etsiä vaihtoehtoa, mutta vaihtoehdot lisääntyy Suomessa kuitenkin jatkuvasti.

 Tiedetään, että lääkäreiden koulutus on muuttunut vuosien saatossa entistä teoreettisemmaksi, lääkehoitopainotteiseksi manuaalisten hoito-oppien jäädessä pois lähes kokonaan. Lääkäreiden koulutuksesta puuttuu myös ravinto-oppi, useiden vaivojen syiden selvitys, kaikki vaikuttaa kaikkeen teoriat, unohtaen myös anatominen, psykologinen ja fysiologinen kokonaisuus. Jos hakeutuu lääkärin ammattiin arvostuksellisten ja taloudellisten seikkojen vuoksi, kuten usein tapahtuu, voi unohtua varsinaisen lääkärin työnkuva toimia potilaansa palvelijana. Lääkärikoulutuksen lähes yksinomainen lääketeollisuuteen nojaava opetus ei myöskään usein toimi hyötyhaittasuhteiltaan potilaan eduksi, ja syystä yhä useammat turhautuneet lääkärit hakeutuvatkin tutkimus- tai opetustehtäviin, pois varsinaisesta lääkärintyöstä.

Täytyy muistaa, ettei kaikilla potilailla ole luu poikki tai sydänkohtaus. Joten hoitojenkin pitäisi olla enemmän tarpeiden mukaisia, ennaltaehkäiseviä, ja syitä selvittäviä. Luontaishoitajalla on usein antaa asiakkaalleen enemmän aikaa ja koulutuksista riippuen löytää eri teorioita vaivojen syihin oikeat "narut" mistä vetää. Antaa yksilöllisempiä ohjeita mitkä asiat mahdollisesti estää lisäoireilua, ja hoidot on yleisesti lääke/leikkaushoitoja lempeämpiä välttäen näin ainakin lisävahingot. Ihmiset saavat niistä varmasti käytännössä apua, koska niissä useat käyvät ja kehottavat usein ystäviäkin menemään. Vaikka suomalaiset lääkärit eivät siitä aina pidä tai sitä hyväksy heidän oman auktoriteetin mahdollisesti heikentyessä. Mutta hyväksyminen Suomessakin on vain ajan kysymys. Luontaishoidot ovat pitkälti maailmalla hyväksyttyjä hoitoja ja siellä lääkäritkin niitä suosivat ja yhteistyö toimii. Tässä toimii se vanha sanonta: Ensin sille nauretaan, sitten vastustetaan, sitten se on itsestään selvyys. Suomi on nyt puolivälissä.