Nyky- tieteellinen tutkimus

 

Rahoitettuihin tieteellisiin tutkimuksiin lääketieteessäkin aina vedotaan ja kaikki muu on ”uskomusta” tai väittämää. Todellisuudessa tämä ”tieteellinen tutkimus” on usein vain pienen piirin käsissä ja tutkimustulos yleensä heidän itsensä laatima raportti omista uusista tuotteista, joiden mahdolliset oikeat hyödyt ja haitat selviävät vasta käyttäjien myötä. Tutkimuksilla voidaan ohjata ihmisten käyttäytymistä myös ruoka-asioissa. – Kuten tutkimuksilla todeta hyödylliseksi semmoisiakin elintarvikkeita, jotka käytännössä lisäävätkin lääkkeiden kulutusta, eli altistavat vaivihkaa sairaustiloihin. Tämä on kaikessa karuudessaan tätä päivää, mutta kun sen tekee oikeaoppisesti, se toimii.

Yksi tapa jossa vedotaan myös tutkimuksiin,on kun markkinoille tulee vaikka tehokas koululääketieteestä poikkeava parantava menetelmä tai tuote, vaikka käytännössä kuinka yksinkertainen, toimiva ja tutkittukin –  sen uskottavuus tuomitaan ”asiantuntijalääkäreiden” toimesta välittömästi: vedoten: “ettei tuotetta tai menetelmää olisi tutkittu tarpeeksi ja sen vuoksi sitä ei pidä kenenkään käyttää.” Usein jopa kielletään sen myynti ja käyttö kokonaan – eikä sitä sitten haluta enempää tutkiakaan.

Tutkimuksiin tarvitaan usein miljoonia ja tutkimuksen maksaja luonnollisesti määrittää: mitä tutkitaan, miksi tutkitaan, mikä on tutkimuksen tarkoitus ja senkin, mitä tutkimuksesta julkaistaan. Rahakas lääketeollisuus rahoittamillaan tutkimuksilla ohjaa miten ihmisiä hoidetaan, ja usein sitäkin, mikä milloinkin aiheuttaa sairaudet tai mikä olisi terveellistä. Vaikka käytäntö olisi aivan muuta, mitä tutkimuksilla halutaan esittää.

Lääkitys- tai vaikka rokotustutkimuksissa seurataan ja julkaistaan usein vain kyseisen vaivan ilmaantumista, mutta ei usein katsota tai julkaista hoidetun terveystilan kokonaisuutta. Esimerkkinä vaikka juuri Lääkärilehdestä 21.1.11 tyypillinen tutkimusraportti. Siinä erästä antibioottia korostettiin korvatulehdukseen tutkimustuloksen perusteella. Tutkimuksessa oli 2 viikon antibioottikuurin ansiosta korvatulehduslapsista tervehtynyt 75%, kun lumelääkettä saaneista 54%. Tutkimusta ei kuitenkaan jatkettu tai ainakaan julkaistu, miten korvien tilanne eteni jatkossa.

– Tämmöinen tutkimus on todellisuudessa usein harhaanjohtava. Todellisuudessa näistä 2 viikon antibiooteista hyötyneistä, saattoi 70% antibioottihoidoille tyypillisesti sairastunut uudestaan korvatulehdukseen jo 1-2 viikon päästä antibiootin loppumisesta. Kun taas lumeryhmästä, joiden keho itse paransi tulehduksen, ei sairastunut periodimaisesti ehkä kukaan.

– Lumelääkityksen saaneiden parantuminen perustui kehon normaaliin vastustuskykyyn, eikä mikään samalla heikentänyt vastustuskykyä, kuten antibiootti tekee: tuhoten monien tutkimustenkin ja näytön perusteella enemmän hyödyllisiä bakteereja kuin haitallisia. Luoden siten antibiootti/tulehdus kierteen, joka voi kestää vuosia tai eritavoin koko elämän. Näillä kuureilla altistetaan potilas myös monille kroonisille sairauksille, kuten tulehduskierteelle, allergioille, käytöshäiriöille, diabetekselle, ylipainolle, syövälle. Ei voida siis välttyä ajatuskelta, että monen loppuelämän sairaudet saa alkunsa jo “tutkitusta” korvatulehdushoidoista tai moni syrjäytyy ja istuu vankilatuomionsa korvatulehdushoidon johdosta – koska lisääntyvät käytöshäiriöt on yhdistetty antibiootteihin.

Tieteellinen tutkimus ja käytäntö ovatkin usein kaksi eri asiaa. Usein lääke-, leipä-, kahvi-, kuin meijeriteollisuuskin rahoittaa tutkimuksia, joissa lopputulos on muuta kuin käytäntö ja hyötyjät tuntuvat olevan muut kuin kuluttajat. Jatkuvasti tulee tutkimuksia: kuinka kahvi ja etenkin rukiin käyttö estäisi diabetesta ja jopa parantaisi sen. Käytännössä ei niin vain tapahdu koskaan, vaan enemmänkin päinvastoin. Ruis on happamuutensa ja huonon sulavuutensa johdosta monille haitallinen elintarvike, varsinkin diabeetikolle tai riippuu tietysti mihin vertaa. Ruis kuitenkin altistaa happamuudellaan kehoa tulehdustilaan –  joka taas sairauksille, kuten diabetekselle, syövälle tai infarktille. Ei ruista syömällä myöskään sokeriarvot laske tai riippuu tietysti taas mihin vertaa. Ruis käytännössä monia närästää, turvottaa, pierettää –  joten miten niin terveellinen tuote saa ihmisen voimaan niin huonosti, että ympärillä olevatkin voi huonosti? Lisäksi kun tutkimukset puhuvat rukiin olevan kansallisaarteemme diabeteksen ehkäisyssä ja monessa muussakin, ja Suomi rukiin suurin kuluttaja henkeä kohti maailmalla, niin samalla olemme diabetes-sairauden ja monen muunkin sairauden ykkösmaa.

Myös maitoa kehotetaan ihmisten juomaan päivittäin, että luusto olisi kunnossa. Olemmekin englannin kanssa maidon suurkuluttajamaat ja samalla osteoporoosien kärkimaat. Afrikka jossa ei maitoa juuri käytetä, tunnetaan kovista luista ja hampaista. No, aito lehmän maito olisi hyötyravintoa ainakin kasvavalle ja olisi monipuolinen vitamiini ja hyvien bakteerien lähde, mutta ei kuumennettu, laimennettu ja pilkottu meijerimaito toimi samoin. Ja mikä on sitten lehmien jalostus, lehmärodun vaihdos, ja lehmille syötetyn nykyrehun osuus maidon koostumukseen? Syötettiinhän kasvisyöjänä tiedetylle lehmälle pitkään jauhettua lajitoveriakin kalliimman heinän sijaan. Se onneksi lopetettiin, mutta vasta kun lehmät ja ihmiset tulivat hulluiksi.

Usein sairasteleva asiakkaamme onkin ihmeissään, kun käyntinsä jälkeen uuden ruokavalionsa myötä moni ”terveellinen” pitäisikin jättää pois. Mutta jo 2 viikon ruokavaliomuutoksen jälkeen, on asiakas yleensä paljon tietoisempi, mikä hänelle on terveellistä ja varsinkin mikä ei.

Itse uskonkin enemmän tässäkin asiassa käytännön näyttöihin kuin moniin tutkimustuloksiin, jotka ei usein vastaa käytäntöä. Kun kaupallisuus usein syrjäyttää oleellisen, jää ihmisille monesti vain lääkkeellinen lievityshoito ja syystäkö ihmiset ovat kroonisesti sairaampia sitten pula-aikojen.

Terve ihminen ei ole maailman suurimmalle bisnekselle minkään arvoinen. Syystä: allergiat, säryt, verenpaineet, diabetes, jne. ei haluta länsimaisessa lääketieteessä löytää oikeita aiheuttajia tai hoitoja. Kuten taas monien muiden kulttuurien hoitotavoissa, on parantaminen ja ennaltaehkäisy ollut ensisijainen tavoite ja siitä on lääkäreille maksettu. Länsimaissa on lähdetty siitä, että mitä enemmän on sairaita, sitä enemmän lääkäreille maksetaan ja mikä ammattiyhdistys vaatisi jäseniensä tulojen laskua – vaan Suonen Lääkäriliitto vaatii vaihtoehdot nykytilanteelle kiellettäväksi ja leimaavat ne vaaralliseksi humpuukiksi. 

Paljon vanhaa ja hyvää tiedettä sairauksien syistä/hoidoista on nykyisen kaupallisen oirelääkityksen myötä heitetty roskakoriin, kuin myös elintapaohjeiden. 70-80 luvulla vielä diabeetikoidenkin ruokavalio oli olennainen osa sairauden hoitoa. Nyt suositaan syömään kaikkea ja hoitona lisätään vain lääkkeiden määrää, joiden sivuvaikutuksien kuitenkin tiedetään voivan olla monin tavoin jopa vaarallisia.

Lääkekulut nousevatkin Suomessa vuosittain n.3-15%, ja samassa suhteessa ihmiset tulevat sairaimmiksi ja sairasjonot vain pidentyvät kaikissa ikäluokissa. Jo niin, ettei lääkärit enää riitä alkuunkaan. Joidenkin sairauksien hoito on edistynyt, mutta arkipäivien vaivat ja syövät vain lisääntyneet, kuten allergiat, tulehduskierteet, masennukset ja sairaslomat yleisesti. Nämä arkiset vaivat ei usein aiheuta välitöntä hengenvaaraa tai näy uutisoinnissa, mutta vaivoihin värkättyjä täsmälääkkeitä niihin syödään miljardien eurojen edestä vuosittain. Lääke on usein potilaalle suurempi riski kuin itse sairaus tai oire.

Kerron omakohtaisen tapauksen lääketeollisuuden monopolista suomessa. Suomessa on n. 300 000 astmaatikkoa ja luku kasvaa jatkuvasti. Selailin joskus 2000 luvun alussa Allergia-astma lehteä, jossa oli monia aukeaman kokoisia astmapiippu-, kortisoni-, histamiinilääke mainoksia. Mielestäni hoitotarjonta oli liian yksipuolista, kun vielä tiedetään histamiinin aiheuttamat väsymykset ja kortisonin tuoma rasitus elimistölle, ja että hoito on enemmänkin vain oireiden lievitystä. Olin perehtynyt astman hoitoon homeopatialla ihan tutkimustyönä ja tiesin sen olevan monelle mahdollisuus päästä eroon koko astmasta, joka on krooninen tulehdustila keuhkoputkessa, eli vastustuskyvyn heikkous. Joten ajattelinkin tarjota yleistietoa ja sivistystä kyseiseen lehteen, jonka pitäisi antaa jäsenilleen vapaassa Suomessa puolueettomasti tietoa eri hoitomuodoista.

– Soitin Allergia-astma lehden silloiselle päätoimittajalle tehdä juttu turvallisesta homeopatiasta ja sen tuomasta mahdollisuudesta, jota maailmalla käytetään paljon. Päätoimittaja sanoi heti ” Hyvä idea, mutta kun minulla on muutamavuosi vielä eläkkeelle aikaa ja en halua joutua ennenaikaisesti eläkkeelle, niin jätetään juttu tekemättä”. Ei sopinut mainostaakkaan homeopatiaa kyseisessä lehdessä. Vastaus tuli siihen kirjallisena: Päätoimittajan kysyessä asiaa, olivat kortisonia ja histamiinia edustavat tahot, eli keuhkolääkärit kieltäneet homeopatia tiedotuksen lehdessä ehdottomasti.

Allergia-astmalehti mainostaa itseään valtakunnallisena allergikkojen yhdistyksenä, mutta on sisällöltään pitkälti lääketehtaiden mainoskatalogi, jonka sisällön lääkärit määrittää, eikä kilpailijoita sallita.

Ristiriitoja hoidoista syntyy, kun terapeutit tai vaihtoehtoisemmat lääkärit sitten perinteisillä luontaisilla hoitomuodoilla kyseenalaistaa pelkkien synteettisten lääkehoitojen ehdottomuutta. Tämän johdosta Suomessa Lääkäriliitto on aktivoitunut vaatimaan jopa kieltoja pehmeille hoidoille. Lääkäriliitto ei ole asiaa puntaroinut kuitenkaan kovin yhteiskunnallisesti. Tuhannet ihmiset Suomessakin käyvät päivittäin erilaisilla luontaishoidoissa ja moni saa sieltä myös avun: tulehduksiin, selkävaivoihin, migreeneihin, suolistosairauksiin, ym. Jos kuitenkin kaikki nykyistenkin luontaisemman menetelmin avun saaneet menisivät jatkossa myös jonottamaan antibiootti-, kortisoni-, särkylääkekierteisinä terveyskeskuksiin, tukehtuisi terveydenhuolto jo lopullisesti.

Yksi asiaansa perehtynyt terapeutti voi poistaa viikossa kymmeniä arkisien vaivojen potilaita lääkärijonoista ja sairaslomilta. Suomessa on n. 20 000 erilailla enemmän tai vähemmän aktiivisesti toimivaa terapeuttia. Jos ajattelisi, että niin moni terapeutti saisi keskimääräisesti autettua vaikka viittä ihmistä viikossa. Se tarkoittaisi 100 000 ihmistä viikossa ei tarvitsisi jonottaa lääkäriin, rasittaa itseään oireita lievittävillä lääkkeillä ja lorottaa ne sitten luonnon kiertokulkuun. Yhteiskunnan ei tarvitse myöskään maksaa tervehtyneistä sairaspäiviä tai KELA-korvauksia. Pääsy työhön toisi verotuloja, ja lääkäriaikoja saisi niitä enemmän tarvitsevat, jne. Mutta ei. Suomalainen Lääkäriliitto vastustaa kaikkien muiden hoitomenetelmien hyväksymistä auttamaan sairaita, kuin heidän itsensä.

Lääkärikunnan propagandan johdosta, moni jättääkin väärän tiedon pohjalta luontaisemmissa hoidoissa käymästä. Moni taas siksi, että pelkää lääkärin tai läheisen siellä käynnistä suuttuvan, joten toiset käy niissä salaa. Lääkäriltä salaa terapeutilla käyneestä saattaa lääkäri usein ihmetellä potilaansa parantumista itsestään tai ajatella, että potilaan viimeinen oireisiin määrätty lääkitys toimikin odotettua paremmin ja saattaa lääkäri saada väärän kuvan määräämistään lääkityksistä.

Koskaan ei ole tehty tutkimusta, että synteettinen lääke tai leikkaus olisi yleisesti parempi vaihtoehto kuin jokin luontais-, vaihtoehtohoito tai -lääke. Synteettisiä kopioita luonnonlääkkeistä on kuitenkin käytössä lukuisia. Liki 70% nykyisistä synteettisistä lääkkeistä on kopio luonnonlääkkeestä, mutta samalla alkuperäinen leimataan usein hömpäksi tai sen jakelu on erinäisillä syillä, kuten myrkyllinen tai tutkimaton syillä kielletty. Mutta nämä standardoidut lääkkeet, jossa vain yhtä kasvin vaikuttavaa ainetta on kopioitu, ei vastaa usein teholtaan alkuperäisen yrtin kokonaisvaikutusta. Se on vähän kuin autoistakin myytäisiin vain moottoreita.

Rokotus-, kuin siedätyshoitokin on menetelmänä pitkälti kopioitu paljon vanhemmasta homeopatiasta. Kummasakin hoidoissa annetaan keholle hyvin laimeana määränä valikoitua ainetta, jonka tarkoitus on aktivoida kehoa puolustamaan tai sietämään. Homeopatia on näistä vain ylivoimaisesti vanhin tunnettu siedätys kuin esim. rokotus, josta on sitten muovattu kaupallisesti kannattavampia patentoitavia malleja lisäaineineen.