Nykytieteellinen tutkimus. Lähes päivittäin tulee julkisuuteen tutkimustuloksi, joissa ei ole päätä eikä häntää. Niihin yleensä lääketieteessä kuitenkin vedotaan ja kaikki muu onkin "uskomusta" tai väittämää. Kuitenkin tämä "tieteellinen tutkimus" on usein vain pienen piirin käsissä ja tutkimustulos on yleensä heidän itsensä laatima raportti omista uusista tuotteista, joiden mahdolliset oikeat hyödyt ja haitat selviävät vasta myöhemmin käyttäjien myötä. Tai halutaan ohjata ihmisiä esim. syömään päivittäin semmoisia elintarvikkeita, jotka käytännössä lisäävätkin lääkkeiden kulutusta, eli aiheuttaa useille sairastiloja. Se on vain kaikessa karuudessaan tätä päivää.

Yksi tapa, jossa myös vedotaan tutkimuksiin on, jos markkinoille tulee vaikka uusi tehokas koululääketieteen vallitsevasta protokollasta poikkeava parantava menetelmä tai tuote, vaikka käytännössä kuinka yksinkertainen, käytännössä toimiva ja tutkittukin. Sen uskottavuus tuomitaan "asiantuntijalääkäreiden" toimesta välittömästi, niin ettei tuotetta tai menetelmää ole tutkittu tarpeeksi ja sen vuoksi sitä ei pidä kenenkään käyttää ja tarvittaessa kielletään sen käyttö tai ainakin mainonta. Eikä sitä sitten haluta muutoin tutkiakaan. 

Nykyään lähes kaikki sairauksiin liittyvä "tieteellinen tutkimus" perustuukin lääketeollisuuden tuotteisiin tai lääketeollisuuden maksamiin tutkimuksiin, joilla vaikutetaan ihmisten käyttäytymiseen lääketeollisuuden eduksi. Tutkimuksen maksajana luonnollisesti määrittää: Mitä ensinnäkin tutkitaan, mikä on tutkimuksen tarkoitus ja olennaisimman, mitä tutkimuksesta julkaistaan. Lääketeollisuus ohjaakin lähes yksistään, miten ihmisiä hoidetaan, ja usein sitäkin, mikä milloinkin aiheuttaa sairaudet tai mikä olisi terveellistä. Vaikka käytäntö onkin usein aivan muuta, mitä tutkimuksilla halutaan esittää. 

 Lääkitys- tai vaikka rokotustutkimuksissa seurataan ja julkaistaan usein vain kyseisen vaivan ilmaantumista, mutta ei usein katsota tai julkaista hoidetun terveystilan kokonaisuutta. Esimerkkinä vaikka Lääkärilehdestä 21.1.11 tyypillinen tutkimusraportti. Siinä erästä antibioottia korostettiin korvatulehdukseen tutkimustuloksen perusteella. Tutkimuksessa oli 2 viikon antibioottikuurin ansiosta korvatulehduslapsista  tervehtynyt 75% , kun lumelääkettä saaneista 54%. Tutkimusta ei kuitenkaan jatkettu tai ainakaan julkaistu, miten korvien tilanne eteni jatkossa. 

Tämmöinen tutkimus on pitkälti juuri harhaanjohtava. Todellisuudessa näistä 2 viikon antibiooteista hyötyneistä varmaan 70% oli antibioottihoidoille tyypillisesti sairastunut uudestaan korvatulehdukseen jo 1-2 viikon päästä antibiootin loppumisesta. Kun lumeryhmästä joiden keho itse paransi tulehduksen, ei sairastunut periodimaisesti ehkä kukaan. Lumelääkityksen saaneiden parantuminen perustui kehon normaaliin vastustuskykyyn, eikä mikään samalla heikentänyt vastustuskykyä kuten antibiootti tekee: Tuhoten monien tutkimustenkin mukaan enemmän hyödyllisiä bakteereja kuin haitallisia. Luoden siten antibiootti/tulehdus kierteen, joka voi kestää vuosia. Samalla altistetaan potilas monille kroonisille sairauksille.

30 vuotta bakteereja tutkinut tutkija, professori Pentti Huovinen on puhunut ja kirjoittanut paljon tutkimuksiin perustuvista lieveilmiöistä antibioottien käytöstä ja kehottanut lääkäreitä välttämään kirjoittamasta "turhia" antibiootteja esim. lapsille, joille usein myös korvatulehduskierre alkaa juuri antibiootista. Mutta, kun vaihtoehtoa antibiooteille ei Suomessa haluta, on vaihtoehdot etsittävä jokaisen tai perheen itse ja usein vielä lääkäriltä salaa, ettei tulisi lääkärin silmissä ja tiedostoissa eritavoin leimatuksi. Lisää korvatulehdushoidoista linkissä Korvatulehdukset. 

Tieteellinen tutkimus ja käytäntö ovatkin usein kaksi eri asiaa. Usein lääke-, mutta myös leipä-, kahvi-, kuin meijeriteollisuuskin rahoittaa tutkimuksia, jossa lopputulos on aivan muuta kuin käytäntö ja hyötyjät tuntuvat olevan muut kuin kansalaiset. Jatkuvasti tulee tutkimuksia, kuinka kahvi ja etenkin rukiin käyttö estäisi diabetesta ja jopa parantaisi sen? Käytännössä ei niin vain tapahdu koskaan, vaan juuri päinvastoin. Ruis on happamuutensa ja huonon sulavuutensa johdosta kuitenkin, yksi haitallisin päivittäinen elintarvikkeemme. Samalla kun tutkimukset puhuvat rukiin olevan kansallis- aarteemme diabeteksen ehkäisyssä, on Suomi rukiin suurin kuluttaja henkeä kohti maailmalla ja samalla diabetes-sairauden ykkösmaa. Olemme myös englannin kanssa maidon suurkuluttajamaat ja samalla osteoporoosien kärkimaat. Afrikka jossa ei maitoa juuri käytetä tunnetaan kovista luista ja hampaista. No, aito lehmän maito olisi hyötyravintoa, ainakin kasvavalle ja olisi monipuolinen vitamiini ja hyvien bakteerien lähde. Usein sairasteleva asiakkaamme onkin aivan äimänä, kun käyntinsä jälkeen uuden ruokavalionsa myötä moni "terveellinen" pitäisikin jättää pois. Mutta jo 2 viikon ruokavaliomuutoksen jälkeen asiakas on yleensä paljon tietoisempi, mikä hänelle on terveellistä ja varsinkin mikä ei. 

Itse uskonkin enemmän käytännön näyttöihin kuin moniin tutkimustuloksiin, jotka ei usein vastaa käytäntöä tai ovat jopa päinvastaiset. Kun kaupallisuus usein syrjäyttää oleellisen, jää ihmisille monesti vain lääkkeellinen lievityshoito ja syystäkö ihmiset ovat kroonisesti sairaampia kuin koskaan. Tosiasia on myös se, ettei terve ihminen ole maailman suurimmalle bisnekselle minkään arvoinen. Syystä moniin sairauksiin kuten allergiat, säryt, verenpaineet, diabetes, jne. ei useinkaan haluta länsimaisessa lääketieteessä löytää oikeita aiheuttajia tai hoitoja, kuten monien muiden kulttuurien hoidoissa on parantaminen ja ennaltaehkäisy ollut ensisijainen tavoite ja siitä on lääkäreille maksettu. Esim. Kiinassa aikanaan potilaan sairastuttua lääkärille ei maksettu enää palkkaa potilaasta laisinkaan. Näin lääkärille tuli kiire saada potilas terveeksi, jotta palkanmaksu taas alkaisi. Nyt maksuperusteet ovat päinvastaiset. Terapeuteilla on kuitenkin paljolti tämä vanha kiinalainen systeemi toiminnassa: Jos ei tule tuloksia, ei tule asiakkaita. 

Paljon vanhaa ja hyvää tiedettä sairauksien syistä/hoidoista on nykyisen kaupallisen oirelääkityksen myötä muutoinkin heitetty roskakoriin, kuin myös elintapa ohjeiden. 70-80 luvulla vielä diabeetikoiden ruokavalio oli olennainen osa sairauden hoitoa.  Nyt suositaan syömään kaikkea "sokeriallergiasta" huolimatta ja hoitona lisätään vain lääkkeiden määrää, joiden sivuvaikutuksien tiedetään voivan olla monin tavoin jopa vaarallisia. 

Lääkekulut nousevatkin Suomessa vuosittain n.10%, ja samassa suhteessa ihmiset tulevat sairaimmiksi ja sairasjonot vain pidentyvät kaikissa ikäluokissa. Jo niin ettei lääkärit enää riitä alkuunkaan. Vakavien sairauksien hoito on edistynyt kyllä, mutta arkipäivien vaivat taas kasvavan lääkitysten myötä vain lisääntyneet, kuten allergiat, tulehduskierteet, masennukset ja sairaslomat yleisesti. Nämä arkiset vaivat ei usein aiheuta välitöntä hengenvaaraa tai näy uutisoinnissa, mutta vaivoihin värkättyjä täsmälääkkeitä niihin syödään miljardien eurojen edestä vuosittain. Lääke voi olla potilaalle usein paljon suurempi riski kuin itse sairaus tai oire. 

Kerron pienen omakohtaisen tapauksen lääketeollisuuden monopolista suomessa. Suomessa on n. 300 000 astmaatikkoa ja luku kasvaa jatkuvasti. Selailin n.10 vuotta sitten Allergia-astma lehteä, jossa oli monia aukeaman kokoisia astmapiippu-, kortisoni-, histamiinilääke mainoksia. Mielestäni hoitotarjonta oli liian yksipuolista, kun vielä tiedetään histamiinin aiheuttamat väsymykset ja kortisonin tuoma rasitus elimistölle, sekä niiden hoito on vain oireiden lievitystä. Olin perehtynyt astman hoitoon homeopatialla ihan tutkimustyönä ja tiesin sen olevan monelle mahdollisuus päästä eroon koko astmasta. Joten ajattelinkin tarjota yleistietoa ja sivistystä kyseiseen lehteen, jonka pitäisi antaa jäsenilleen vapaassa Suomessa puolueettomasti tietoa eri hoitomuodoista. 

Soitin Allergia-astma lehden silloiselle päätoimittajalle kertoakseni ideasta tehdä juttu turvallisesta homeopatiasta ja sen tuomasta mahdollisuudesta. Päätoimittaja kertoi heti " Hyvä idea, mutta kun minulla on muutamavuosi vielä eläkkeelle aikaa, enkä halua joutua ennenaikaisesti eläkkeelle, niin jätetään tekemättä". Ei sopinut mainostaakkaan homeopatiaa kyseisessä lehdessä. Vastaus tuli siihen kirjallisena: Päätoimittajan otettua asiasta selvää olivat kortisonia ja histamiinia edustavat tahot eli keuhkolääkärit kieltäneet homeopatia tiedotuksen lehdessä ehdottomasti. Lehti mainostaa kuitenkin itseään valtakunnallisena allergia-astma lehtenä, mutta on sisällöltään pitkälti lääketehtaiden mainoskatalogi, jonka sisällön lääkärit määrittää, eikä kilpailijoita sallita.

Ristiriitoja hoidoista usein syntyykin, kun terapeutit tai vaihtoehtoisemmat lääkärit sitten perinteisillä luontaisilla hoitomuodoilla kyseenalaistaa pelkkien synteettisten lääkehoitojen ehdottomuutta. Tämän johdosta Suomessa Lääkäriliitto on aktivoitunut vaatimaan jopa kieltoja pehmeille hoidoille? Lääkäriliitto ei ole asiaa puntaroinut kuitenkaan kovin yhteiskunnallisesti. Tuhannet ihmiset Suomessakin käyvät päivittäin erilaisilla luontaishoidoissa, moni saa sieltä myös avun: tulehduksiin, selkävaivoihin, migreeneihin, suolistosairauksiin, ym. Vaikkakin kaikki toimivimmat yrttilääkkeet ovat Suomessa lääkelaitoksen toimesta kielletty. Jos kuitenkin kaikki nykyistenkin luontaisemman menetelmin avun saaneet menisivät jatkossa myös jonottamaan antibiootti-, kortisoni-, särkylääkekierteisinä terveyskeskuksiin, tukehtuisi terveydenhuolto jo lopullisesti.

Yksi asiaansa perehtynyt terapeutti voi poistaa viikossa kymmeniä arkisien vaivojen potilaita lääkärijonoista ja sairaslomilta. Suomessa on n. 20 000 erilailla enemmän tai vähemmän aktiivisesti toimivaa terapeuttia. Jos ajattelisi varovaisesti, että jokainen terapeutti saa keskimääräisesti autettua vaikka viittä ihmistä viikossa. Se tarkoittaisi 100 000 ihmistä viikossa ei tarvitsisi jonottaa lääkäriin, rasittaa itseään oireita lievittävillä lääkkeillä ja lorottaa ne sitten luonnon kiertokulkuun. Yhteiskunnan ei tarvitse myöskään maksaa tervehtyneistä sairaspäiviä tai KELA-korvauksia, pääsy työhön toisi verotuloja, ja lääkäriaikoja saisi niitä enemmän tarvitsevat, jne. Mutta ei. Suomalainen Lääkäriliitto vastustaa kaikkien muiden hoitomenetelmien hyväksymistä auttamaan sairaita, kuin heidän itsensä. Mitä varteenotettavampi vaihtoehtohoito on, sen enemmän sitä Lääkäriliitto yrittää kieltää tai leimata eri tavoin. 

Lääkärikunnan propagandan johdosta moni jättääkin väärän tiedon pohjalta luontaisemmissa hoidoissa käymästä, moni taas siksi, kun pelkää lääkärin, puoliso tai jokin muu läheisen siellä käynnistä suuttuvan, useat taas käy niissä salaa. Lääkäriltä salaa terapeutilla käyneestä saattaa lääkäri usein ihmetellä potilaansa parantumista itsestään tai ajatella, että potilaan viimeinen oireisiin määrätty lääkitys toimikin odotettua paremmin ja saattaa lääkäri saada väärän kuvan määräämistään lääkityksistä.

Koskaan ei tehty tutkimusta, että synteettinen lääke tai edes leikkaus olisi yleisesti parempi vaihtoehto kuin jokin luontais-, vaihtoehtohoito tai -lääke. Synteettisiä kopioita luonnonlääkkeistä on kuitenkin käytössä lukuisia. Liki 70% nykyisistä synteettisistä lääkkeistä on kopio luonnonlääkkeestä, mutta samalla alkuperäinen leimataan usein hömpäksi tai sen jakelu on erinäisillä syillä kielletty? Mutta nämä standardoidut lääkkeet, jossa vain yhtä kasvin vaikuttavaa ainetta on kopioitu, ei vastaa usein teholtaan alkuperäisen yrtin kokonaisvaikutusta. Se on vähän kuin autoistakin myytäisiin vain moottoreita.

Rokotus-, kuin siedätyshoitokin on pitkälti taas kopioitu homeopatiasta. Kummasakin hoidoissa annetaan keholle hyvin laimeana määränä valikoitua ainetta, jonka tarkoitus on aktivoida kehoa puolustamaan tai sietämään. Homeopatia on näistä vain ylivoimaisesti vanhin tunnettu siedätys kuin rokotus hoitomenetelmä, josta on sitten muovattu kaupallisesti kannattavampia patentoitavia malleja, kaikkine lisäaineineen.