Oma kokemus

Oma kokemus luontaishoitoihin alkoi jo -80 luvun alussa suomalaisen tapaan epäilevästi ja kiinnostus heräsikin selkeään näyttöön perustuen. Äitini kävi silloin usein homeopaatin luona ja perusteli homeopaattisten lääkkeiden tehoa silloin naureskelevalle pojalleen: ”Mitä potensoidumpi (laimennetumpi) homeopaattinen lääke on sitä vahvempi on sen vaikutus”. Vastasin silloin, jos ei ota kyseistä lääkettä ollenkaan, eikö se silloin olisi vahvimmillaan ja poistuin nauraen. Ajattelin myös silloin, jos homeopatiasta olisi oikeasti hyötyä vaivoihin, niin kyllä lääkärit niitä määräisivät. Vuosien saatossa sitten käytäntö ihmettelyn myötä muutti luulot täysin. Opettanut myös sen, jos ei tunne joitain asioita niitä ei kannata lähteä aina epäilemään tai ainakaan tuomitsemaan. Ja työnä opettanut sen, että uskon tai minkään taikuuden kanssa ei homeopatiassa ole kysymys.

-80 luvulla luin kiinnostuneena lääketiedettä ja psykologiaa. -90 luvulla aloin sitten enemmän kiinnostua ja käydä erilaisilla homeopatian vastaanotoilla ja tutkia, miten eri terapeutit olivat ammattiinsa perehtyneet. Sitten aloitin ravinto- ja mineraalioppien lisäksi kouluttautua myös homeopatiaan, akupunktioon ja bioresonashoitoihin. Ala on hyvin mielenkiintoinen ja mahdollisuuksia täynnä. Epäileväinen olen ollut monesti ja kriittinen vieläkin, mutta jos joku asia toimii, niin miksi olla skeptinen vaan joidenkin mieliksi tai haitaksi?

Moni korkeasti kouluttautunut kapeakatseinen ajattelija aiheuttaa usein vain itselleen mahdollisuuksien vähyyttä – luulemalla tietävänsä kaikesta jo kaiken. Jos uskoo vain ”tutkittuihin” asioihin, on aika höynäytettävissä oleva kansalainen. Koska nykyinen tutkittu tieto on 90% isolla rahalla tehtyä myynninedistämistyötä halutuille tuotteille tai toisen mallin syrjäyttämistä. Tutkittu tieto ja käytännön näyttö, ovat usein ristiriidassa. Mutta kun siinä on se ”tutkittu” leima, niin tuotteeseen uskotaan kuin vuoreen ja monesti jopa järjen käyttö silloin sivuutetaan.

Olen sitten -80 luvun epäilevän Tuomaan aikojen jälkeen pyrkinyt olemaan enemmän realisti. Terveydenalan toimijana olen myös siinä onnellisessa asemassa, että minua ei terapeuttina sido mitkään ammatti- tai liittopohjaiset pakotteet tai dumpattu kaava. Terapeuttina voin hyväksyä menetelmiä, jotka ovat turvallisia, auttavat käytännössä parantumaan ja voin todeta ne tarvittaessa toimiviksi. Ei tarvitse kysyä liitolta tai viranomaiselta, saanko uskoa näkemääni? Voin myös avoimin mielin kuunnella ihmisten kokemuksia ja oppia niistä lisää. Lääkäri ei voi näin kehittyä työssään monipuolisemmaksi tai luottaa edes potilaan kertomuksiin, koska hänelle on dumpattu kaupallisempi lääketiede ja siihen pohjautuvat teoriat. Eli lääkärin pitää monissa sairaustiloissa tai paranemisissa, jos ei ääneen sanoen, niin ainakin mielessään leimata potilas enemmän tai vähemmän luulosairaaksi. 

Myöskään minkään uskon kanssa ei luontaishoidoissa ole kyse, mutta jos olisi, niin mitä sitten, jos kerran auttaa. Itse pyrin olemaan neutraali myöskin eri teorioihin, joista minulla ei ole mitään kokemusta, kuten vaikka kiisteltyihin luomisteoriaan tai Charles Darwinin evoluutioteoriaan. Ymmärrykseni kun ei riitä kertomaan, mikä on se oikea oppi vai onko osin kaikki – ehkä se joskus selviää? Ei Darwininkaan oppia ole mitenkään todistettu: Se on aikoinaan epäoikeudenmukaisuuksiin, kuten omien lapsien sairastelujen ja kuolemien johdosta jumalaan turhautuneen kyynisen miehen mietiskelyn tulos ja päätelmä.

Skeptikot eivät usko homeopatiaan tai akupunktioon, koska niissä ei olisi vaikuttavaa ainetta. Uskovat kuitenkin uskottuun tieteeseen, jonka mukaan maapallo ja kaikki siellä oleva monimuotoinen ja värikäs elämä olisi syntynyt alkuräjähdyksestä – tyhjästä. Olen joskus miettinyt, että kuinkahan kauan elämää ehti maapallolla olla, ennen kuin elämä kehitti itselleen lisääntymiselimet ja kiiman, että lisääntyminen olisi edes mahdollista ja naaraan ja uroksenkin olisi vielä pitänyt kehityttävä yhtä aikaan? Tai koska se hengissä pysymisen edellyttävä nälkä kehittyi ja olisiko syötävä kehittynyt sitä ennen?

Evoluutio-oppi tuntuu monin osin niin puutteelliselta, vaikka se olisi tapahtunutkin hyvin hitaasti. Jos ihminen on evoluutio kehityksen kruunu: Ei kuitenkaan osaa lentää, ei enää kunnolla uida, ei omaa tärkeitä vaistoja, ei kommunikoida luonnon kanssa, ei tule edes keskenään toimeen, niin mikä ihmeen kehityksen huippu se semmoinen on? Eihän missään menestyneessä yrityksessäkään ylene johtajaksi semmoinen, jolla on muita heikommat mahdollisuudet selvitä ja ei tule muiden tai aina edes itsensä kanssa toimeen.

Ihmiselle on kainalokarvat tai naamassa karvoja jäänteenä, mutta uimataito kadonnut ja kömpelyys tullut tilalle. Miksi ihminen olisi kehityksen myötä luopunut niin monista elintärkeistä taidoista, joiden puute aiheuttaa jatkuvia vaara tilanteita ja kuolemia? 70% maanpintalasta on veden peitossa, joten synnynnäinen hyvä uimataito olisi meille elin tärkeä kyky. Hukkuminen on tapaturmissa kolmanneksi yleisin kuolinsyy: 136 000 ihmistä hukkuu vuosittain. Tai apinasta kehittynyt ihminen, ei pääse enää puuhun hakemaan ravintoa kuin apuvälineillä ja jos ote irtoaa, niin kuolee. – On tämä outoa kehitystä. Vai onko kehitys poistanut meiltä luonnossa pärjäämisen kykyjä toimia, mutta tehnyt meistä niin viisaan, että pystyimme kehittämään keskuuteemme atomipommin?

Voi myös kysyä: Miksi kehitys ei jatku tai ole levinnyt esim. kasvien kohdalla. Ajatella että puutkin ovat “kehittäneet” meille upeita hedelmiä, mutta eivät kehittyneet juuri mitenkään itseään varten? Luulisi että kasvitkin olisivat kehittyneet ensisijaisesti selviytymään, myrkkypistimellä tai tavan paeta metsuria ja etsimään myös parempia kasvipaikkoja.

Tiede on kyllä alkanut  asiassa jo peruuttelemaan, että lajit olisivatkin kehityksen sijaan syntyneetkin mutaatioista. Eli ihmistä ennen olisi syntynyt apina, joka ei pääse enää puuhun ja syntynyt ehkä toinenkin ja nämä alkanee lisääntymään, jne. No tämä oppi ei oikein tue kömpelömmän haaran selviytymisestä, kun elossa pysymien on ollut villissä luonnossa karua ja vaikeaa, jolloin yleensä syntyvän kaikki heikkoudet tai epäkohdat ovat koitunee mutaation kohtaloksi, eikä vahvuudeksi. 

Ei syntynyt helmitaulusta tietokonetta ajan saatossa, vaan tietokone piti kyllä erikseen luoda, kuten aiemmin se helmitaulukin. Joten tieteellä saattaa olla vielä paljon asioita selvittämättä. Ihmisten on kuitenkin hyvä tietää, että tiede on pääasiassa uskomusta, päätelmiä, kun ei parempaa tiedetä tai jokin taho hyötyy kyseisestä mallista ja sitä ei saa muut mallit kyseenalaistaa. Kaupallisuus on meidän vallitsevin uskonto tänä päivänä ja lääketeollisuus siinä suurin toimija.

Oma ismini on Realismi. Vakuutun asioissa yleensä näyttöön perustuen. Ihmettelenkin sitä näyttöön perustuvaa tosiasiaa, miksi Suomen lääkärikunta on sidottu edustamaan vain kaupallista patenttilääketeollisuutta, hyvine ja huonoine puolineen? Eikä suinkaan siten, mikä olisi usein se hyödyllisin tapa potilaille tai yhteiskunnalle. Ei olisi mitenkään vaikeaa todistaa, että kehoa tukevat hoidot parantavat monia sairaustiloja paremmin, turvallisemmin ja halvemminkin kuin synteettiset lääkkeet. Näitä käytännön tosiasioita ei haluta pöydälle rinnakkain.

Tunnen monia luontaishoitojen perinnekäyttäjiä, joiden perheissä ei kärsitä tulehduskierteistä tai vanhuksia, jotka ei vielä yli  70-90 vuotiaina tarvitse mitään lääkitystä, vaikka kaikki mahdollinen on heille tyrkytetty. Olla itse päättämässä varsinkin vanhuksilla lääkkeiden tarpeesta, vaatii se hyvää itsetuntoa. Lääkärit kun ei usein tykkää potilaista, jotka itse osallistuvat oman hoitonsa arviointiin, saati niistä, jotka kertovat hoitavansa itseään luontaisemmilla tavoilla.

Perehtyneen terapeuttien tai potilaankaan ei tarvitse kuitenkaan tuntea olevansa yhtään lääkäriä vähäpätöisempi auttaja tai itsensä tuntija. Ja perusteetonta aliarviointia ei pitäisi lääkäreiltä tulla tai sitten heidän täytyisi kehittyä huomattavasti laajemmin parantajina.

Asiakkaiden tutkimuksiin ja hoitoihin itse käytän laitteita, jotka ovat siihen tarkoitukseen valmistettuja ja joilla on EU:ssa lääketieteellisen laitteen hyväksyntä. Olen saanut niihin Keski-Euroopassa asiaan kuuluvat koulutukset. Siellä kyseisiin luontaisempiin hoitoihin suhtaudutaan vakavasti ja luontaishoitoja kutsutaan CAM terapioiksi Complementary and Alternative Medicine (täydentävä ja vaihtoehtoiden lääketiede). Kouluttajina on ollut: lääkäreitä, insinöörejä, professoreja Sveitsistä, Saksasta ja Yhdysvalloista.

Vastaanottoa olen pitänyt toistakymmentä vuotta. Sairauksien nimeäminen eli diagnoosit kuuluvat enemmän lääkäreiden toimenkuvaan. Itselleni diagnoosit ovat enemmänkin suuntaa antavia, jos asiakas niitä kertoo. Huomioin vakavat sairaudet, mutta etsin enemmänkin häiriöiden syitä – mitaten kehon sähköistä järjestelmää, jolla ihminenkin toimii. Näin voi kartoittaa, missä elimessä on vikaa ja mahdollisesti, mikä vian aiheuttaa ja vielä senkin, miten siitä mahdollisesti korjaantuisi.

Hoitoina käytän kehon normalisoimiseen eli sairaustilojen poistamiseen: akupunktiota, homeopatiaa (C ja D potensseja yksittäisvalmisteina), bioresonanshoitoja, lisäravinteita, sekä ruokavalio-ohjausta. Asiakkaille on laadittu myös hoitoja koskeva vakuutus.

Keho parantaa kaiken aikaa, mutta toisinaan se tarvitsee hiukan tukea. Akupunktiot kuin homeopatiatkin ovat juuri sitä herättävää tukea. Ei tietenkään kaikessa, mutta kehon kapasiteetin hyödyntäminen on monesti vaihtoehto oirelääkityksille tai usein myös: alaselkä-, haavainensuoli-, umpisuoli-, sappi-, kohtu-, polvi, lonkka-, kitarisa-, korvaputkitusleikkauksillekin.

Sama parantamisjärjestelmä ihmisessä korjaa sen suuren leikkaushaavankin, niin miksei se korjaisi paljon vähäisempiäkin häiriöitä. Kehon järjestelmä parantaa myös aina oikein, ilman haittavaikutuksia. Siksi onkin täysin vastuutonta jättää kyseinen parantamisvoimavara käyttämättä ja luottaa ainoastaan paljon alkeellisempaan menetelmään, kuten lääkkeellisiin oire hoitoihin, lukuisine vaara tekijöineen ja luonnon saastuttajana. Kemiallisella aineilla aiheutettu pakollinen muutos kehon toimintaan, pitäisi olla vasta se viimeinen oljenkorsi.

Yksilöity ruoka on monen ihmisen terveydelle ehdottomuus. Oli sitten kysymyksessä masennus, tulehdukset tai säryt yleensä. Vaikkakin lääkärit usein väittävät, ”ruoalla ei ole merkitystä kyseisen sairauden tai oireiden syntyyn”. Ihminen olisikin tällöin ainoa laji maailmassa, joka voisi syödä huoletta lähes kaikkea mahdollista.

Kirjailija Veijo Meri analysoi nykyistä terveysvalistusta näin: ”Kun et juo, etkä polta, kuolet terveenä”.