Oma kokemus luontaishoitoihin alkoi jo -80 luvun alussa suomalaiselle tyypillisen epäilevästi ja kiinnostus heräsikin näyttöön perustuen. Äitini kävi silloin usein homeopaatin luona ja perusteli homeopaattisten lääkkeiden tehoa silloin naureskelevalle pojalleen. "Mitä potensoidumpi (laimennetumpi) homeopaattinen lääke on sitä vahvempi on sen vaikutus". Vastasin silloin, jos ei ota kyseistä lääkettä ollenkaan, eikö se silloin olisi vahvimmillaan ja poistuin nauraen. Ajattelin myös silloin, jos homeopatiasta olisi oikeasti hyötyä vaivoihin, niin kyllä lääkärit niitä määräisivät. Vuosien aikana sitten käytäntö ihmettelyn myötä muutti luulot täysin. Opettanut myös, jos ei tunne joitain asioita niitä ei kannata lähteä aina epäilemään tai ainakaan tuomitsemaan. Ja sen, että uskon tai minkään taikuuden kanssa ei homeopatiassa ole kysymys.  

Itse olen hyvin neutraali vastaan tai puolesta eri teorioihin, kuten vaikka luomisteoriaan tai Charles Darwinin evoluutioteoriaan. Ymmärrykseni ei vain riitä kertomaan, mikä on se oikea oppi vai onko osin kaikki? Ehkä se joskus selviää. Ei kuitenkaan Darwininkaan oppia ole mitenkään todistettu. Se on aikoinaan epäoikeudenmukaisuuksiin, kuten omien lapsien sairastelujen ja kuolemien johdosta jumalaan turhautuneen miehen mietiskelyn tulos ja päätelmä. Skeptikot eivät usko homeopatiaan tai akupunktioon, koska niissä ei olisi vaikuttavaa ainetta. Uskovat kuitenkin nykytieteeseen, jonka mukaan maapallo ja kaikki siellä oleva monimuotoinen ja värikäs elämä on syntynyt alkuräjähdyksestä eli tyhjästä. 

Itse vakuutun asioissa näyttöön perustuen. Myös siinä, että Suomen lääkärikunta on sidottu edustamana vain kaupallista patentti-  lääketeollisuutta, hyvine ja huonoine puolineen ja siitä johtuu pitkälti tämä Suomessa vallitseva vastakkain asettelu eri hoitojen kanssa. 

 Lääkäriä ja lääkkeitä tarvitaan kyllä moneen, mutta monessa vaivassa kehoa tukevilla hoidoilla ei tarvitsisi useinkaan edes sitä lääkäriä, saati moninaisia lääkekierteitä. Tunnen monia luontaishoitojen perinnekäyttäjiä, joiden perheissä ei kärsitä tulehduskierteistä tai vanhuksia jotka ei vielä yli  70-90 vuotiaina tarvitse mitään lääkitystä, vaikka kaikki mahdollinen on heille tyrkytetty. 

Olla itse päättämässä varsinkin vanhuksilla lääkkeiden tarpeesta vaatii hyvää itsetuntoa. Lääkärit kun ei usein tykkää potilaista jotka itse osallistuvat oman hoitonsa arviointiin, saati niistä, jotka kertovat hoitavansa itseään luontaisemmilla tavoilla. Luontaishoidoista on tullutkin monille suomalaisille lääkäreille periaatteellinen punainen vaate. Suuttumiset ja pelottelut kuolemalla kuuluvat usein lääkäreiden toimenkuvaan saada potilaalle haluamansa lääkitys käyttöön ja potilas luopumaan kokonaisvaltaisemmista hoitotavoistaan. Vaikka määrätyn lääkityksien tarpeesta ja turvallisuudesta voidaan olla montaa mieltä itse lääkärikunnassakin. Ihmistä voi kuitenkin monissa sairastiloissa hoitaa luontaisesti, ainakin yhtä tehokkaasti kuin synteettisellä lääkityksellä, ja useimmin ilman haittavaikutus riskiä. Esim. vanhuksen yllättävien kaatuilun syy on usein juuri lääkityksen sivuvaikutus, jota ei vanhukselle erikseen kerrota. Syy voi olla vaikka kuivankäppänän vanhuksen nesteenpoistolääke, joka on putsannut kehon tärkeät mineraalit. Myös vanhusten ruokavalio olisi usein lääkitystä tuloksekkaampaa hoitoa.

Perehtyneen terapeuttien tai potilaankaan ei tarvitse tuntea kuitenkaan olevansa yhtään lääkäriä vähäpätöisempi auttaja tai itsensä tuntija, jos on perehtynyt asiaansa. Ja perusteetonta aliarviointia ei pitäisi lääkäreiltä tulla tai sitten heidän täytyisi kehittyä huomattavasti laajemmin parantajina. Lääkäri on monessa ehdoton auttaja, mutta koulutukseltaan edustaa hyvin suppeaa hoitomenetelmää, johon ei usein kuulu selvittää sairauksien aiheuttajia, jolloin parantaminen onkin vaikeaa. Lääkärikoulutuksesta puuttuu myös yksilöidyn ruokavalion tärkeys ja kartoittaminen, sekä monia muitakaan sairauksien syiden selvitystä, eikä yleensä sairauden poistaminen ole edes lääkärin nykyinen toimenkuva. Ensisijaisesti etsitään sairaudelle vain nimi eli diagnoosi ja siihen pysyvä oireidenhoitolääkitys, jos löytyy. Joita sitten toiset kehot kestää paremmin kuin toiset. Vaikka jokin taho olisikin vastuussa lääkkeiden aiheuttamista haitoista, sekään ei korvaisi niillä menetettyä terveyttä. Lääke on kuitenkin aina rasite kehossa, mutta väärä lääke tai annostus, epäonnistunut leikkaus voi olla kohtalokasta ja kovin yleistäkin: WHO:n 2011 julkaisema arvio, joka 300 sairaalapotilas kuolee hoitovirheeseen. 

Vaihtoehtojen väheksyminen tai kieltää potilasta edes kokeilemasta niitä kovien lääkkeiden tilalle, on käytännössä se suurin potilasturvallisuutta vähentävä tekijä. Sen puolesta kertoo käytännön lisäksi lukuisat tilastot, kuten lääkkeiden haitallisuudet ja aina vain lisääntyvät sairaus-, lääkekierteet. Taas akupunktion tai homeopatian haitallisuuksista ei ole pitkässä historiassakaan näyttöä, mutta sairaustilojen poistamisista on jopa vuosituhansien käytännön näyttö. 

Esimerkkinä voitaisiin ottaa vaikka tulehdukset, joita hoidetaan yleensä antibiooteilla, joilla taas tiedetään olevan tulehduskierrettä lisäävä vaikutus. Tulehduskierteen syyksi  usein lääkäri vastaa perimän tai tupakansavun, jopa "tutkimuksiin" vedoten. Käytännössä kuitenkin suurin kierteen aiheuttaja on antibiootti tai säryissä särkylääkkeet. Antibioottien tuhotessa enemmän juuri tärkeitä puolustusbakteereja voi tulehdus kestää jopa vuosia. Homeopatialla, jos valitaan oikea lääke, niin akuutti tai krooninen tulehdus katkeaa jopa tunnissa - parissa päivässä ja tila on usein pysyvä. Oli sitten kyseessä lapsi, aikuinen, eläin tai vaikka skeptikko. 

Kaupallisuuden kaksinaismoraalisessa maailmassa toimitaan usein kuitenkin epähyödyllisesti.  Sairasteleva lapsikin on kuitenkin maailman suurimmalle bisnekselle lääketeollisuudelle hyödyllisempi kuin terve. Se on karmea tosiasia, mutta nykyaikaa. Jos lääkärit saisivat vapaat kädet valita hoitomenetelmänsä vallitsevista hoitomuodoista ja heille maksettaisiin pelkästään tervehtyneistä potilaista, loppuisivat potilailta tulehduskierteet ja monet kroonisetkin sairaudet lähes kokonaan, mutta nykylääketeollisuus kokisi romahduksen. Missä raha, siellä myös päätösvalta. Joten lääkkeiden ylitarjonta lisääntyy jatkossakin 10% nousulla vuodessa, kuten on tehnyt vuosikymmeniä.  

Antibioottien käyttöä nykylaajuudessaan voi sanoa jo kansansairaudeksi. Näistä antibioottikierteistä kun lapsi tai aikuinenkaan ei usein palaudu täysin koskaan. Jäävät bakteeri muutoksien ja maksa-ongelmien johdosta helposti tulehdusherkiksi, väsyneiksi, allergisiksi, hiivaisiksi, sairasteleviksi lääkkeiden kuluttajiksi. Antibioottien tiedetään myös altistavan diabetekselle, joka on myös lisääntynyt valtavasti. Eikä nämä ole millään tavoin henkilökohtaisia mielipiteitä vaan tilastollisia ja käytännössä nähtäviä tosiasioita, johon ei ainakaan Suomessa edes haluta muutosta. Keski-Euroopassa jo eritavoin koulutettu lääkäri usein kysyykin, haluaako potilas homeopaattisen hoidon vai mahdollisen antibiootin.

Suomeen tulee tunnetusti kuitenkin sivistys aina vuosikymmeniä muita länsimaita jäljessä. Mutta Euroopan sairaimman kansan jäsenenä kannattaisi jokaisen suomalainen olla jo oman etunsa vuoksi ennakoivasti realisti ja miettiä, miksi monet hoidot, kuten akupunktio tai homeopatia ovat maailmalla niin käytettyjä ja tunnustettuja hoitoja tai miksi homeopatiavalmisteet on luokitettu EU:ssa lääkevalmisteiksi, jos ei ne niitä vaikutuksiltaan olisi? Säädös koskee myös Suomea. 

 Vanha uskomus siitä, että jos jostain luontaishoidoista olisi hyötyä sairaille, niin kyllä lääkärit niitä käyttäisi, on 100% toiveajattelua. Suomalainen lääkäri on liian usein lääketeollisuuden "myyntimies" halusivat sitä tai ei. Jos eivät sitten itseään muutoin kouluta ja erkane vallitsevasta käytännöstä. Kunnallisella puolella se ei ole edes mahdollista. Siellä laajemman hoitomenetelmän omaavat lääkärit savustetaan kollegoiden toimesta yleensä ulos. Vastaanotollani kävi kerran homeopatian merkeissä sairaalan ylilääkäri, joka kertoi kerran vahingossa neuvoneensa potilastaan kääntymään sairaudessaan myös homeopaatin puoleen, koska tiesi sen olevan parempi vaihtoehto kuin hänen mahdollinen reseptinsä. Kollegoiden kuullessa asiasta, he järjestivät hänelle moisesta neuvomisesta varoituksen. Yksityispuolella voi lääkäri suomessakin huomioida potilaansa hoitamisen laajemmin. 

Hiukan jo Suomessakin hyväksytty akupunktio on tuhansia vuosia vanha muuttumattomana ja toimivana säilynyt hoitomenetelmä. Sen vaikutusta hoitona voisi verrata asunnossa palaneen sulakkeen uusimiseen, eli avataan virransyöttöjärjestelmän katkos. Homeopatia taas tasaamaan sähköjärjestelmää. Teoriat voi tuntua asiaan perehtymättömälle vieraalta, mutta ei kännykkäkään voisi toimia, jos ei olisi joskus itse kokeillut: Puhe mukamas kulkisi tuhansia kilometrejä ilmassa, sekoittumatta vielä miljooniin muihin puheisiin. Ei sitä maallikko ymmärrä, mutta kun on kerran sen toimivaksi kokeilun myötä havainnut, niin se otetaan hyöty käyttöön, ja olisikin hölmöä ollut jättää kokeilematta vain sen takia, että lankapuhelinjärjestelmän edustaja kieltäisi sen toimivuuden. Tai Suomenkielen opettajat haluaisivat kieltää Suomessa englanninkielen puhumisen, koska heidän mielestään sanat ei tarkoittaisi mitään. Aina voi kaikkeen itselle vieraaseen tuntemattomaan etsiä tuomitsevia tai vähätteleviä kantoja, jota skeptikot tai useat lääkäritkin työssään tekevät. Tosiasioiden myöntäminen voi olla myös joillekin ylitsepääsemätön asia.

Aina voi myös miettiä, miksi jokin on säilynyt yleisessä käytössä lukuisia aikoja. Ei kuitenkaan säkillä ole yritetty tuoda valoa pimeään mökkiin perinteisesti satoja vuosia. Tai peittoa ei ole yritetty Suomessa aikoihin enää pidentää leikkaamalla toisesta päästä siivu ja liitämällä se lyhyeksi osoittautuneeseen päähän. 

Homeopatiankin vaikutuksia on yli 200 vuoden ajan paljon tutkittu ja lääkevaikutuksista eri tyyppisien ihmisten tai sairauksien hoidoista on kirjoa kirjoittaneet lukuisat lääkärit ja apteekkarit ympäri maailmaa, eikä yksikään asiaan oikeasti paneutunut ole päätynyt tutkimuksissaan tai kirjoissaan esim. uskomukseen tai muuhun, joksi Suomessa asiaan täysin perehtymättömät hoitoa toisinaan kuvaavat. Mutta halutessaan semmoinenkin yksittäinen tutkimustulos voidaan aina saada aikaan, jonka tarkoituksena olisi vesittää kyseistä hoitomenetelmää. Tutkimalla asiaa, ei homeopaattisin kriteerein. 

Asiakkaiden tutkimuksiin ja hoitoihin itse käytämme laitteita, jotka ovat siihen tarkoitukseen valmistettuja ja joilla on EU:ssa lääketieteellisen laitteen hyväksyntä. Olemme saaneet niihin asiaan kuuluvat koulutukset asiantuntijoilta Keski-Euroopassa, joissa kyseisiin hoitoihin suhtaudutaan vakavasti. Siellä luontaishoitoja kutsutaan CAM terapioiksi Complementary and Alternative Medicine (täydentävä ja vaihtoehtoiden lääketiede). Kouluttajina meille on toiminut mm. lääkäreitä Sveitsistä, Saksasta ja Yhdysvalloista. 

 Vastaanottoa olen pitänyt toistakymmentä vuotta, sairauksien nimeäminen eli diagnoosit  kuuluvat enemmän lääkäreiden toimenkuvaan, itselleni ne ovat enemmänkin suuntaa antavia, jos asiakas niitä kertoo. Huomioin vakavat sairaudet, mutta etsin enemmänkin häiriöiden syitä mitaten kehon sähköistä järjestelmää, jolla ihminenkin toimii. Asiakkaille on vakuutus, hoitoina käytän kehon normalisoimiseen eli sairaustilojen poistamiseen: akupunktio-, homeopatia-,  (C ja D potensseja yksittäisvalmisteina) bioresonanshoitoja, lisäravinteita, sekä ruokavalio-ohjausta, joka poikkeaa usein paljon ns. virallisesta suosituksista. Mutta lähes aina ruokavalio muutosten myötä voi syödä jatkossakin hyvin sekä hyvää ja usein huomaa myös vaikutuksen nopeasti.  

Keho parantaa kaiken aikaa, mutta toisinaan se tarvitsee hiukan tukea ja akupunktiot kuin homeopatiatkin ovat juuri sitä herättävää tukea. Ei tietenkään kaikessa, mutta kehon kapasiteetin hyödyntäminen on monesti vaihtoehto lääkityksille ja usein tapauksesta tietysti riippuen myös leikkauksille, kuten selkä-, haavainensuoli-, umpisuoli-, sappi-, kohtu-, polvi-, lonkka-, kitarisa-, korvaputkitusleikkauksille. Sama parantamisjärjestelmä ihmisessä korjaa esim. sen suuren leikkaushaavankin, niin miksei se korjaisi paljon vähäisempiäkin häiriöitä? Kehon järjestelmä parantaa myös aina oikein, ilman haittavaikutuksia. Siksi olisikin täysin vastuutonta jättää kyseinen parantamisvoimavara käyttämättä ja luottaa ainoastaan paljon alkeellisempaan menetelmään eli lääkkeelliseen oireiden hoitoon, lukuisine vaara tekijöineen, kuin kehon omaan normalisoimiseen. Kemiallisella aineilla aiheutettu pakollinen muutos kehon toimintaan pitäisi olla vasta se viimeinen oljenkorsi. Enkä tarkoita tällä vakavia henkeä uhkaavia sairaustiloja, jossa hyöty haitta puntaroidaan tilanteen mukaan.   

Sairastilassa oleva keho tarvitsisi usein vain tukea lähteäkseen "käyntiin", eikä näiden "herättävien" hoitojen todistaminen ole mitenkään vaikeaa, jos halutaan. Hoitoja on käytetty ja todistettu jo vuosisatoja tai tuhansia vuosia ja käytetään edelleen useissa kulttuureissa, kuin länsimaissakin ilman epäilystäkään ettei ne parantaisi ihmisiä, kuin eläimiäkin.

 Yksilöity ruoka on monen ihmisen terveydelle ehdottomuus. Oli sitten kysymyksessä masennus, tulehdukset tai säryt yleensä. Vaikkakin lääkärit usein väittävät ettei ruoalla ole merkitystä kyseisen sairauden tai oireiden syntyyn. Ihminen olisikin tällöin ainoa laji maailmassa, joka voisi syödä huoletta lähes kaikkea mahdollista. Kirjailija Veijo Meri analysoi nykyistä terveysvalistusta näin: "Kun et juo, etkä polta, kuolet terveenä".