Suomessa uskomusta

Luontaishoito on Suomessa joidenkin mielestä ”uskomushoitoa”. Maailmalla taas luontaishoitoja kutsutaan yleisesti CAM terapioiksiComplementary and Alternative Medicine (täydentävä ja vaihtoehtoiden lääketiede).

Suomessa 1995 lääkäriseura Duedecim järjesti sanakilpailun, miten vaihtoehtohoitoja kutsuttaisiin suomessa jatkossa ja kilpailun voitti lääkäri Auvo Rauhala Vaasasta, termillä uskomushoito – jolla suomalaiset lääkärit näitä muusta maailmasta poiketen usein kutsuvat. Se on puhdas pilkkanimi, jolla halutaan leimata eri hoitoja ja se on myös leimannut. Monet lääkärit kuin tavalliset kansalaisetkin ajattelevat uskomushoito nimen perustuvankin johonkin tosiasiaan.  

Vain lääketieteellisissä hoidoissa on tieteellisesti epäilty uskomushoitoja, joista yksi oli tämä polventähystysleikkaus tutkimus, jossa puolet operoitiin ja puolelle tehtiin nukutuksessa vain haavat polveen. Tutkimuksessa kummatkin ryhmät parani yhtä hyvin. Eli usko leikkaukseen tehoon ja veitsellä tehty ärsytys sairasalueelle olisi yhtä tehokas toimenpide, kuin lääkärin tarjoama varsinainen leikkausoperointi kaikkine höyläyksineen.

Epäilen että pelkkä usko ei tässäkään lumeleikkauksessa tuonut sitä tulosta, vaan tähystyshaavojen tekeminen polveen aktivoi kehon parahtamisen kyseiselle alueelle – eli herätti voimakkaammin puolustuksen. Akupunktion epäilleen saaneen alkunsa n. 6000 vuotta sitten, jolloin taisteltiin teräasein ja huomattiin, että keihään tai nuolen pisto määrättyyn kohtaan, poistikin jonkin aiemman sairauden tai vaivan. Polvitähystys tutkimus kuitenkin osoitti lääkärikunnallekin sen, mikä vaihtoehtohoidoissa on ollut tiedossa jo tuhansia vuosia: Keho parantaa, kun sitä tarvittaessa vain aktivoi. Koululääketieteessä näitä selviä asioita pidetään ihmeinä tai yliluonnollisina uskomuksina. 

Pitäisikö koululääketieteen tutkia nyt näitä paranemistapoja lisää, ja samalla kysyä: Miksi yrittää hoitaa ”lekalla”, jos ”hipaisu” usein riittää? Kortisoniruiskeenkin vaihteleva hyöty tulee usein neulanpiston aiheuttamasta akupunktiosta, kuin itse aineesta. Miksi siis työntää myrkkyä ihmiseen, jos pelkkä pisto riittäisi. Näiden asioiden myöntäminen lääkärikunnalle on hankalaa, kun niitä on ensin haukuttu huuhaaksi, koska niissä ei ole sitä vaikuttavaa ainetta.  

Miksi ”hipaisuhoito” ei tule sitten virallisempaan käyttöön, jos se kerran toimii? Lääkärit Suomessa koulutetaan määräämään Buranaa, kortisonia tai avaamaan polven ja tekemään ne määrätyt operaatiot, komplikaatioiden uhallakin, ja saavat siitä palkan. Jos myönnetään, että akupunktioneulan pisto, homeopatia tai ruokavalio toimisi usein hyöty/haittasuhteiltaan paremmin moniin kipeisiin niveliin, laskisi se lääkärin arvostusta ja lääkkeiden myyntiä.

Rahan korvaaminen etiikalla, tarvitsee pitkän tien ja konkreettiset syyt tai pakotteet. Lääketieteessä järkevätkin hoitomuutokset tapahtuu yleensä vuosikymmenten aikana, jos aina silloinkaan. Lääketieteessä vanhat tekijät yksinkertaisesti vastustavat kaikkea, mikä poikkeaa heidän vallitsevasta rutiinistaan tai näkemyksestä.

Akupunktiossa tai homeopatiassa ei ole taas uskolla mitään merkitystä. Sen kertoo jo se, että vastaanotolle tullaan yleensä epäilevänä hoidon toimivuuteen. Kuitenkin vannoutuneetkin epäilijätkin saavat usein avun, ja eivät ole aina edes uskoa kokemaansa. Myöskin lapset ja eläimet ovat homeopatian suurimpia hyötyjiä paranemisissa. Ei esimerkiksi hevonen tiedä saavansa homeopatialääkitystä sokeripalassa, mutta monista vaivoista hevonenkin homeopatialla paranee. Ei homeopatia tietenkään kaikkea paranna ja homeopatiassa tärkeintä onkin löytää oikea lääkeaine yksilölle, jotta heräte on oikea. Joskus taas joku saattaa uskoa varmasti, että kyseiseltä homeopaatilta se apu löytyy! Mutta jos ei homeopaatti löydä oikeaa lääkettä, tai sairaus ei ole homeopaattisen lääkityksen hoitoa tarvitseva, niin toivottua apu ei vain saada, vaikka asiakas uskoisi homeopatiaan hurmokseen asti.

Lääkärikoulutus on niin lääkekeskeistä ja manipuloitua, että suurin osa lääkäreistä on vilpittömän varmoja, ja moni haluaakin olla, että vain lääketeollisuuden valmiste voi sairasta auttaa tai sitten ei mikään. Jos ei sitten synteettisestä lääkkeestä apua löydy, lääkäri antaa usein potilaalleen täysin virheellistä tietoa: ”Ei sairauteesi ole mitään parannuskeinoa olemassa, se johtuu kulumasta, sairautesi on perinnöllinen, ei tiedetä mistä johtuu… ei siitä voi parantua, sen kanssa täytyy vain oppia elämään”. Itse hoidan näitä asiakkaita päivittäin ja he tulevat vastaanotolle 99% jo siellä käyneen suosituksesta. Kehoa tukemalla, saadaan usein parempia tuloksia, kuin pakottamalla.

Lääkärin pitäisi ennemmin painottaa oman koulutuksen sekä lääkevalmisteiden rajallisuudesta ja ryhtyä tekemään yhteistyötä turvalliseksi tiedettyjen eri hoitomallien kanssa. Mutta usein lääkärin kuullessa potilaan muista hoidoista, vaikka vain pelkkää hyvää ja ymmärtämättä hoidoista ehkä mitään: alkaa lääkäri eritavoin syyllistämään potilastaan. Lääkäri saattaa kirjata potilastietoihin luontaistuotteiden aiheuttavan potilaan sairaudet tai ainakin estää parantumisen. Unohtaen samalla, ettei ole ehkä pystynyt auttamaan potilastaan jo vuosia ennen potilaan luontaishoitoihin ryhtymistä.

Saattaa lääkäri postittaa tekaistut väitteensä vielä lääkelaitoksellekin, joka mieluusti kerää tätä ”tutkimatonta” lääkärin mielipidettä, joka on enemmänkin juuri sitä uskomusta. Näiden epäkohtien vuoksi kuitenkin aina vain harvempi potilas haluaa kertoa lääkärille muista hoidoistaan, koska haluaa myös lääkärin suhtautuvan jatkossa vakavasti hänen käynteihinsä.

Esim. syöpäsairas, joka haluaa ottaa rinnalle kehoa tukevia luontaisia hoitoja, saa usein lääkäriltä tai sairaanhoitajalta vihaisen kommentin ”teet sen omalla vastuullasi”. Se on täysin perusteeton tölväisy, eikä perustu mihinkään. Potilas voisi kysyä kommenttiin tarkennusta ja varsinkin sitä, kenen vastuulla hän saa syöpähoitoja sairaalassa? Epäilen, että puolet syöpään kuolleiden kuolemista on johtunut väärin arvioiduista kovista syöpähoidoista, joita monen keho ei vain kestä – kuolin syyksi kirjataan syöpäsairaiden kohdalla kuitenkin aina se syöpä.

Useimmat ns. vaihtoehtoishoidot ovat maailmalla hyväksyttyjä ja vallitsevia tieteitä ja pitkän historian myötä valikoituneet turvallisiksi hoidoiksi. Akupunktio-, homeopatia-, bioresonanshoito ovat moniin vaivoihin tehokkaita vaihtoehtoja ja ovat lääkäreiden kehittämiä tutkimus/hoito menetelmiä. Ovat edelleen maailman yksiä vanhimpia, tunnetuimpia ja käytetyimpiäkin hoitoja. Vaikkakin niiden markkina-arvo ja mediatila on huomattavasti lääkehoitoja pienempää. Syystä hoidotkin tapahtuu usein pienissä yksiköissä, mutta niillä saa usein parantumaan vaivoja, joihin lääke ei pysty, koska keho parantaa usein lääkettä paremmin. Muutoinhan kyseiset terapiat olisikin syrjäytyneet ajat sitten lääkkeiden tieltä.

Voisi verrata musiikkiin: ei laadukkainta musiikkiakaan myydä usein eniten, vaan sitä, minkä levy-yhtiöt haluavat myydä eniten. Näin luodaan muotivirtaus, jossa sukupolvi saadaan ostamaan ja ihannoimaan juuri tiettyä makua. Ei olisi kaupallisesti kannattavaa yrittää myydä esim. samoja Beatlesin levyjä sukupolvesta toiseen, koska ne jo löytyisi monen kodista.