Tieteellisiä homeopaattisia tutkimuksia 

1. Reilly D, Taylor MA, Beattie NGM, Campbell JH, McSharry C, Aitchison TC, Carter R, Stevenson RD: Is evidence for homoepathy reproducible? Lancet 1994; 344: 1601-06.

Reilly ja työtoverit olivat pilottitutkimuksessaan jo vuonna 1985 tutkineet homeopaattisesti potensoidun siitepölyvalmisteen (Pollen C30) vaikutusta heinänuhapotilailla 15 . Tutkijoille yllätykseksi tulleet positiiviset tulokset kontrolloitiin plasebokontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa 144 potilaalla 16. Tulokseksi kirjataan: "The homoepathic treated patients showed a significant reduction on patient and doctor assessed symptom scores. The Significance of this report was increased when result were corrected for pollen count and the response was associated with a halving of the need for antihistamines. No evidence emerged to support the idea that placebo action fully explains the clinical responses to homoepathic drugs...The drug we used was potentised to the point where, in theory, none of the original material remained...As such the results represent a confusing challenge to orthodox scientific models."

Huolimatta tällaisesta provokatiivisesta lausunnosta tutkimus julkaistiin Lancetissa - eikä vähiten sen hyvän metodologisen laadun takia. Kuten odotettua, Reillyn tuloksista keskusteltiin ristiriitaisesti. Tämä sai tutkijat tekemään saman asetelman mukaisesti jatkotutkimuksen riippumattoman tutkijaryhmän avulla: 28 astmapotilasta, jotka olivat allergisia lähinnä kotipölypunkille, randomisoitiin 4 viikon seuranta-ajan (run-in period) jälkeen kahteen ryhmään. Koeryhmä sai pääallergeenista tehdyn homeopaattisen valmisteen ja kontrolliryhmä vastaavan plasebon. Molemmissa ryhmissä jatkettiin tavallista lääkitystä normaalisti.

Tulosparametreiksi valittiin: päivittäisen subjektiivisen yleisvoinnin määrittäminen visuaalisen analogipisteytyksen (VAS) avulla, yöaikaan esiintyvien vaivojen ja aamuisen hengenahdistuksen vaikeusasteen määrittäminen digitaaliasteikon avulla sekä aamuisin mitattu peak-flow. Lisäksi tehtiin keuhkofunktiotestit (FEV1=forced exspiratory volume in 1 second ja FVC=forced vital capacity) sekä histamiinialtistustestit sekä seuranta-ajan alussa että 4 viikkoa hoidon alkamisesta. Tutkimuksen lopussa 4 viikon hoidon jälkeen näkyi koeryhmässä merkittävä subjektiivisen yleisvoinnin paraneminen (VAS pisteytyksen keskiarvojen vertailu) sekä suunta keuhkofunktiotestien parantumiseen.

Kaikkien kolmen tutkimuksen tulosten yhteenveto meta-analyysin muodossa näyttää kokonaismäärältään 202 potilaalla homeopaattisen lääkityksen positiivista vaikutusta 33%:lla plaseboryhmää 10%:a vastaan (p=0,0004). Tiivistäen voi sanoa, että Reillyn ja työtovereiden kolme tutkimusta näyttävät toistettavissa olevan homeopaattisen terapian vaikutuksen, joka on erilainen kuin plasebohoidolla. Tämä on sitä merkittävämpää, koska tässä käytetty tutkimusmalli ei tarkkaan ottaen vastaa alussa selostettua lääkkeen yksilöllistä määräämistä tietyn lääkeainekuvan mukaan vaan pikemminkin immunologista desensibilisaatiota. Tästä syystä olisi odotettavissa homeopaattisen terapian suhteen enemmänkin väärä negatiivinen kuin väärä positiivinen tulos.

2. Ferley JP, Zmirou D, D´Adhemar D and Balducci F:A controlled evaluation of a homoepathic preparation in the treatment of influenza-like syndromes. Br J Clin Pharmac 1989; 27:329-335.

Samanlainen asetelma kuin Reillyn tutkimuksessa oli Ferleyn ja työtovereiden randomisoidussa ja plasebo-kontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa 237 potilaalla, joilla oli kliininen diagnoosi "influenssan kaltainen oireyhtymä". Randomisoinnin jälkeen potilaat saivat joko OSCILLOCOCCINUMR C200:a, mikä on korkealle potensoitu autolysaatti eläimien elimistä (valmistusaineet: Anas barbariae hepatis ja Cordis extractus HPUS), tai samanarvoista plaseboa. "Influenssan kaltaisen oireyhtymän" diagnoosi perustui kliinisiin kriteereihin (rektaalilämpö > 37,5C, päänsärky, raajojen jäykkyys, selkä- tai nivelsäryt, vilunvärinät).

Tuloskriteeri oli toipuminen 48 tunnin kuluessa hoidon alusta. Toipumiseksi määriteltiin, jos rektaalilämpö oli < 37,5C ja 5 pääoiretta olivat täysin hävinneet. Tulokset näyttivät koeryhmässä 17%:n ja lumeryhmässä 10%:n toipumista 48 tuntia hoidon alkamisesta (chi2=4,6; P 0,03). Lisäksi koeryhmässä 61% ja kontrolliryhmässä 49% potilaista arvioi hoidon vaikutuksen positiiviseksi. Ero oli myös tilastollisesti merkitsevä (P=0,02). Tutkimus antaa viitteitä ultrakorkeiden potenssien positiivisesta vaikutuksesta, vaikka tutkimussuunnitelma ei vastaakaan yksilöllisen lääkevalinnan periaatetta.

3. Brigo B and Serpelloni G: Homoepathis treatment of migraines: A randomized doubleblind controlled study of sicty cases (homoepathic remedy versus placebo). The Berlin Journal on Research in Homoepathy 1991; 1 no 2:98-106.

Brigon ja Serpellonin tutkimus on hyvä esimerkki tutkimussuunnitelmasta, joka tekee oikeutta sekä homeopatian periaatteille eli yksilölliselle lääkevalinnalle että plasebokontrolloidun randomisoidun kaksoissokkotutkimuksen vaatimuksille. 60 migreenipotilasta sai klassisen homeopatian sääntöjen mukaan yksilöllisen lääkemääräyksen. Sitten potilasjoukko randomisoitiin koe- ja plaseboryhmään. Koeryhmä sai 8 aineen valikoimasta joko yhdestä aineesta tai kahden aineen yhdistelmästä tehdyn homeopaattisen valmisteen potenssissa C30 ja kontrolliryhmä vastaavan kahden ja neljän kuukauden päästä. Tuloskriteerit olivat migreenikohtausten periodisuus, tiheys ja kesto. Homeopaattisen lääkityksen lisäksi potilaat saivat ottaa oiretta poistavaa lääkitystä totutulla tavalla.

Tulokseksi osoittautui kaikkien parametrien merkittävä paraneminen koeryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Hoidon vaikutuksen arvioinnissa kahden kuukauden jälkeen homeopaattisesti hoidetuista potilaista 93% kuvasi selvää paranemista plaseboryhmän 17%:a vastaan, kun taas 7% koeryhmästä ja 47% plaseboryhmästä ei voinut todeta mitään muutosta. Brigon ja Sarpellonin tulokset viittaavat homeopaattisen lääkityksen merkitsevään tehoon silloin, kun ne voidaan määrätä homeopatian sääntöjen mukaan. Migreenin sairauskuva on tässä erityisen sovelias, koska se tarjoaa suuren joukon erilaisia oireita.

4. Jacobs J, Jimenez M, Gloyd SS, Gale JL and Crothers D: Treatment of acute childhood diarrhea with homoepathic medicine: A randomized clinical trial in Nicaragua. Pediatrics 1994;93:719-725

Myös Jacobsin ja työtovereiden tutkimus ripulipotilailla on suunniteltu samalla tavalla kuin yllä kuvattu migreenitutkimus. 92:lle akuutista ripulista kärsivälle lapsipotilaalle valittiin 18 ripulissa usein käytetyn lääkkeen valikoimasta yksilöllinen homeopaattinen lääke ja potilaat randomisoitiin koe- ja plaseboryhmään. Homeopaattisen hoidon ohessa (yksi annos suun kautta potenssissa C30 jokaisen ulostamisen jälkeen) annettiin normaali nesteytyshoito suun kautta.

Tuloskriteerit olivat ripulin kesto (päivien lukumäärä siihen asti, kunnes löysiä ulosteita oli vähemmän kuin kolmesti päivässä kahden päivän ajan), alkutilanteesta ripulifrekvenssin puolittumiseen tarvittu päivien lukumäärä, ensimmäisten kiinteitten ulosteiden esiintymiseen tarvittu päivien lukumäärä sekä keskimääräinen ripuli-indeksi (ulostamiskertojen keskiarvo viiden päivän aikana). 81 potilasta voitiin analysoida (poistuma jakautui tasaisesti molempiin ryhmiin). Tulokseksi osoittautui, että homeopaattisen hoidon avulla ripulin kesto väheni merkitsevästi. Mielenkiintoista oli, että erot koe- ja plaseboryhmien välillä olivat erityisen selvät niillä lapsilla, joiden ulostenäytteestä voitiin osoittaa patogeeninen mikrobi (E.coli enterotox., rotavirus y.m.).

Samoin kuin yllä kuvatussa migreenitutkimuksessa voitiin myös tässä tutkimuksessa käyttää hyväksi runsasta kliinistä oireistoa "samanlaisen" (simile) lääkkeen löytämisessä, minkä kautta hoitoteho tuli homeopaattisella lääkityksellä mahdolliseksi.

5. De Lange de Klerk ESM, Blommers J, Kuik DJ, Bezemer PD and Feenstra L: Effect of homoepathic medicines on daily burden of symptoms in children with recurrent upper respiratory tract infections. BMJ, 1994;309:1329-32

De Lange de Klerkin ja työtovereiden tutkimus ylempien hengitysteiden toistuvista infektioista kärsivillä lapsilla on myös homeopatiatutkimus, joka on löytänyt tiensä yhteen huomattavimmista lääketieteellisistä aikakausjulkaisuista.. Myös tämä tutkimus on suunniteltu niin, että ennen randomisointia ja sokkouttamista kokenut homeopaattinen lääkäri määräsi yksilöllisen homeopaattisen lääkkeen. Yllä kuvattuihin tutkimuksiin verrattuna on protokolla tässä tutkimuksessa selvästi vähemmän strukturoitu ja homeopaattinen lääkitys vaihtelee potenssista D6 potenssiin D200 riippuen siitä, onko kyseessä akuutti hoito vai rakennelääkitys. Tavallista muuta hoitoa ei rajoitettu millään tavalla.

170 lasta (86 koeryhmässä ja 84 plasebo-ryhmässä) kolmesta eri ikäryhmästä sai vuoden ajan normaalin lääkityksen lisäksi homeopaattista lääkitystä. Tuloskriteeriksi analysoitiin päivittäinen oirepisteytys. Lisäksi parametriksi laskettiin myös seuranta-aika määrättyjen antibioottikuurien ja kirurgisten toimenpiteiden lukumäärä..

Tutkimuksen tulos on kirjoittajien arvion mukaan negatiivinen: " ... Homoepathic medicines produce no clinical relevant improvement in recurrent upper repiratory tract infections." Tämä lausunto kuitenkin ihmetyttää, koska kirjoittajien kaiken kaikkiaan hieman sekavasti esittämien tulosten lähempi tarkastelu näyttää homeopaattisen hoidon selvän hyödyn: niinpä koeryhmässä sai 33 lasta yhteensä 59 antibioottikuuria ja placeboryhmässä 43 lasta yhteensä 77 kuuria. Homeopaattisesti hoidetusta ryhmästä 62% lapsista selvisivät infektioistaan ilman antibiootteja ja plaseboryhmässä 49%. Myös pitkien, yli 10 päivää kestäneiden, antibioottikuurien määrä oli koeryhmässä pienempi (12 versus 17). Vaikkakaan nämä erot eivät saavuta tilastollista merkitsevyyttä on kuitenkin selvä positiivinen suuntaus nähtävissä.

Mahdollinen syy tässä puuttuvalle tilastolliselle merkitsevyydelle saattaa olla plaseboryhmän korkeassa paranemisluvussa. Myös plaseboryhmää hoidettiin kaikilla konventionaalisen hoidon mahdollisuuksilla. Plasebokirjallisuudesta on tunnettua, että tilastollinen merkitsevyys vähenee, kun plaseboryhmän menestystaso on hyvä suhteessa koeryhmään. Puhutaan "ceiling-effectistä", mikä tarkoittaa, että hoidon tulos ei tietyn tason jälkeen voi enää parantua (17).

Merkille pantava tulos on myös, että molemmissa ryhmissä tutkimusaikana määrättyjen antibioottikuurien lukumäärä oli pienempi kuin tutkimusta edeltävänä vuonna, 45 % koeryhmässä ja 62% placeboryhmässä. Tämä ilmiö voidaan osittain katsoa johtuvaksi potilaitten yleisesti tehokkaammasta hoidosta.

Suhteessa "päivittäiseen oireiluun" ei tutkimus on näyttänyt homeopaattisen hoidon merkittävää vaikutusta. Tosin myös tässä olivat pisteytyskeskiarvot koeryhmässä yleisesti matalampia verattuna kontrolliryhmään. Annetut pisteytysarvot olivat kuitenkin vain 2-3 pisteen suuruusluokkaa, mikä pisteytysasteikolla 1-56 viittaa hyvin vähäiseen oireiluun. Vähäinen oireilu vaikeuttaa yksilöllisen homeopaattisen lääkityksen löytämistä, mikä mahdollisesti selittää homeopaattisen hoidon suhteellisen vähäisen vaikutuksen tässä tutkimuksessa. 

6. Lökken P, Straumsheim PA, Tveiten D, Skjelbred P, Borchgrevink CF: Effect of homoepathy on pain and other events after acute trauma: placebo controlled trial with bilateral oral surgery. BMJ 1995; 310:1439-42.

Lökken ja työtoverit tutkivat randomisoidussa kaksoissokkotutkimuksessa 24 potilaan postoperatiivista toipumista molempien alaleuan viisaudenhampaiden poiston jälkeen. Ennen randomisointia homeopaatti haastatteli kaikki potilaat. Yksilöllistä oirekuvaa vastaten valittiin homeopaattinen lääke kaikkiaan kuuden yleisesti haavojen hoidossa käytetyn aineen joukosta. Hoito alkoi kolme tuntia leikkauksen jälkeen valitulla aineella versus plasebolla potenssissa C30. Koska oikea ja vasen viisaudenhammas poistettiin erillisillä leikkauksilla neljän viikon väliajoin, tuli myös mahdollisuus cross over-tutkimukseen. Tuloskriteerit olivat postoperatiiviset kivut, turvotus, leukanivelen liikumisrajoitus, verenvuoto leikkauksen jälkeen sekä potilaan tekemä pisteytys postoperatiivisesta toipumisesta visuaalisen analogipisteytyksen avulla.

Tulokseksi tuli, että koeryhmällä oli 3.postoperatiivisena päivänä 33% parempi kyky suun aukaisemiseen (P=0,05), mutta muuten ei ollut eroja.

Tutkimus antoi siis kokonaisuudessaan negatiivisen tuloksen. Kuitenkin kirjoittajat toteavat itse, että tutkimuksen luotettavuutta vähentää vähäinen potilasmäärä, komplikaatioiden puuttuminen ja yksilölliseen lääkkeen valintaan tarvittavien selvien oireiden vähäisyys. Niinpä 24 potilaasta 21:lle valittiin lääkkeeksi Arnica, mikä on homeopatiassa erityisesti haavojen hoidossa tärkeä aine.

Homeopatian kannalta ei ole selitettävissä, miksi lääkehoito aloitettiin vasta kolme tuntia leikkauksen jälkeen ja miksi lääkitystä muutettiin yli puolella potilaista jo 24 tunnin kuluttua

Uusinta tutkimustietoa homeopatiasta pan-epidemioiden taltuttamisessa:

Kuuba kärsii vuosittain hyökyaaltojen aiheuttamien tulvien seurauksena leptospiroosi-epidemioista, jota mm. rotat levittävät.

Leptospiroosi on bakteerin aiheuttama sairaus, joka tarttuu ihmisiin ja eläimiin. Sen oireita ovat muun muassa erittäin korkea kuume, voimakas päänsärky, vilunväristykset, lihaskivut, ihon ja limakalvojen keltaisuus, pahoinvointi, ripuli ja ihottumaa. Jos tautia ei hoideta, se johtaa usein kuolemaan munuaisvaurion, aivokalvontulehduksen, hengitystievaivojen tai maksavaurion takia.

Kuuba ei ole pystynyt perinteisen lääketieteen rokotteilla vähentämään leptospiroosin leviämistä ja taudin aiheuttamaa kuolleisuutta, minkä johdosta maan ylin terveysviranomainen, lääkäri Conception Campa Huergo otti yhteyttä homeopaattisten lääkeaineiden valmistajaan Pinkukseen Englantiin vuonna 2007. Lääkäri Huergo pyysi tekemään homeopaattisen valmisteen leptospiroosin taltuttamiseen. Niitä valmistettiin 5 miljoonaa annosta ja jaettiin 2,5 miljoonalle kuubalaiselle. Hinnaksi tuli vain noin alle 150 000 euroa. Aikaisemmat, tavallisen lääketieteen rokotteet olivat maksaneet 2 237 400 euroa. Annostelu aloitettiin elokuussa 2007, ja jo muutamassa viikossa tartunnat loppuivat lähes kokonaan. Elokuun jälkeen todettiin vain noin 10 tartuntaa eikä yhtään kuolemaa. Vuonna 2008 ei myöskään todettu ainoatakaan leptsospiroosin aiheuttamaa kuolemaa ja vain noin 10 tartuntaa tuli kuukaudessa.

Valmiste sisälsi neljää eri homeopaattista ainetta, jotka oli valmistettu  homeopaattiseksi valmisteeksi leptospiroosis-bakteerin kannasta.

J Altern Complement Med. 2010 Apr;16(4):347-55.

Homeopathic treatment of patients with migraine: a prospective observational study with a 2-year follow-up period.

Witt CM, Lüdtke R, Willich SN.

Institute for Social Medicine, Epidemiology and Health Economics, Charité University Medical Center, Berlin, Germany. claudia.witt@charite.de